Suosikit

Lappeenrannan varhaiskasvatussuunnitelma 2021

Sisällysluettelo

1. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ja paikalliset varhaiskasvatussuunnitelmat

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet on varhaiskasvatuslain (1) perusteella Opetushallituksen antama valtakunnallinen määräys, jonka mukaan paikalliset ja lasten varhaiskasvatussuunnitelmat laaditaan ja varhaiskasvatus toteutetaan. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden laatimista ohjaa erityisesti varhaiskasvatuslaki, jossa säädetään lapsen oikeudesta varhaiskasvatukseen sekä varhaiskasvatuksen tavoitteista. Esiopetus, jota säätelee perusopetuslaki, on osa varhaiskasvatusta (2) . Esiopetusta ohjaa Opetushallituksen määräyksenä annettu Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet.

Varhaiskasvatus on osa suomalaista koulutusjärjestelmää sekä tärkeä vaihe lapsen kasvun ja oppimisen polulla. Huoltajilla on ensisijainen vastuu lasten kasvatuksesta. Varhaiskasvatus tukee ja täydentää kotien kasvatustehtävää ja vastaa omalta osaltaan lasten hyvinvoinnista.

Varhaiskasvatuksen valtakunnallisen ohjauksen tarkoituksena on luoda yhdenvertaiset edellytykset varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten kokonaisvaltaiselle kasvulle, kehitykselle ja oppimiselle.
Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden lähtökohtana ovat lasten kasvuympäristön ja varhaiskasvatuksen toimintaympäristön muutokset. Lisäksi perusteissa on otettu huomioon lainsäädännön muutokset. Perusteita on valmisteltu sidosryhmäyhteistyössä hyödyntäen uusimpien tutkimus- ja kehittämistyön tuloksia.

Varhaiskasvatussuunnitelmakokonaisuus on kolmitasoinen. Se koostuu valtakunnallisesta varhaiskasvatussuunnitelman perusteista, paikallisista varhaiskasvatussuunnitelmista sekä lasten varhaiskasvatussuunnitelmista.

1.1 Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ja niiden velvoittavuus

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden tehtävänä on tukea ja ohjata varhaiskasvatuksen järjestämistä, toteuttamista ja kehittämistä sekä edistää laadukkaan ja yhdenvertaisen varhaiskasvatuksen toteutumista koko maassa. Varhaiskasvatuksella tarkoitetaan suunnitelmallista ja tavoitteellista kasvatuksen, opetuksen ja hoidon muodostamaa kokonaisuutta, jossa painottuu erityisesti pedagogiikka (3) .

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa määrätään varhaiskasvatuksen toteuttamisen keskeisistä tavoitteista ja sisällöistä, varhaiskasvatuksen järjestäjän ja lasten huoltajien välisestä yhteistyöstä, monialaisesta yhteistyöstä sekä lapsen varhaiskasvatussuunnitelman sisällöstä (4).

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet on varhaiskasvatuksen järjestäjiä oikeudellisesti velvoittava määräys. Perusteasiakirja sisältää määräysten lisäksi kokonaisuuden ymmärtämistä avaavaa tekstiä. Jokaisen luvun päätteeksi on koottu paikallisesti päätettäviä asioita, jotka ohjaavat paikallisen varhaiskasvatussuunnitelman laatimista ja varhaiskasvatuksen toteuttamista. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa on myös viittauksia lainsäädäntöön. Viittausten tarkoituksena on selventää perustetekstin yhteyttä lainsäädännölliseen perustaan.

Tässä perusteasiakirjassa tarkoitetaan varhaiskasvatuksen järjestäjällä kuntaa, kuntayhtymää tai yksityistä palveluntuottajaa (5). Käsitettä huoltaja käytetään tarkoitettaessa lapsen vanhempaa tai muuta huoltajaa.

1.2 Paikallinen varhaiskasvatussuunnitelma

Varhaiskasvatuksen järjestäjien tulee laatia ja hyväksyä valtakunnallisten varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden pohjalta paikalliset varhaiskasvatussuunnitelmat. Varhaiskasvatussuunnitelman laatimisvelvoite koskee myös kunnan hankkimaa avointa varhaiskasvatustoimintaa ja kunnan valvomaa yksityistä lasten päiväkotitoimintaa tai yksityistä perhepäivähoitoa. Paikalliset varhaiskasvatussuunnitelmat ovat velvoittavia ja niitä tulee arvioida ja kehittää. Paikallinen varhaiskasvatussuunnitelma voidaan laatia kaikkia toimintamuotoja koskevaksi (päiväkotitoiminta, perhepäivähoito ja avoin varhaiskasvatustoiminta) tai kullekin toimintamuodolle erikseen. Varhaiskasvatuksen järjestäjät voivat sopia järjestäjärajat ylittävästä yhteistyöstä varhaiskasvatussuunnitelmaa laadittaessa, arvioitaessa ja kehitettäessä (6). 

Varhaiskasvatussuunnitelma laaditaan siten, että se määrittelee, ohjaa ja tukee varhaiskasvatuksen järjestämistä paikallisesti. Suunnitelmaa laadittaessa tulee ottaa huomioon paikalliset erityispiirteet, mahdolliset pedagogiset painotukset, lasten tarpeet sekä varhaiskasvatusta koskevan arviointitiedon ja kehittämistyön tulokset. Paikalliset suunnitelmat voivat tarkentaa valtakunnallisia perusteita, mutta ne eivät voi sulkea pois mitään lain, asetuksen tai varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden edellyttämää tavoitetta tai sisältöä.

Varhaiskasvatussuunnitelman laadinnassa otetaan huomioon muut paikallisella tasolla tehtävät suunnitelmat, kuten
•    varhaiskasvatusta, lapsia ja perheitä koskevat suunnitelmat ja päätökset
•    esiopetuksen opetussuunnitelma
•    perusopetuksen opetussuunnitelma
•    mahdollinen perusopetukseen valmistavan opetuksen opetussuunnitelma
•    lastensuojelulain mukainen lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma (7) 
•    kotoutumissuunnitelma (8) .

Varhaiskasvatuksen järjestäjä huolehtii siitä, että varhaiskasvatuksen henkilöstölle, huoltajille sekä lapsille annetaan mahdollisuus osallistua paikallisen varhaiskasvatussuunnitelman laatimiseen ja kehittämiseen (9).

Lapsen kasvun ja oppimisen polun jatkuvuuden ja eheyden turvaamiseksi esi- ja perusopetuksen edustajat osallistuvat varhaiskasvatussuunnitelman laatimiseen ja kehittämiseen. Paikallista varhaiskasvatussuunnitelmaa laadittaessa tehdään yhteistyötä kunnan eri hallinnonalojen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon tehtäviä hoitavien viranomaisten kanssa (luku 3.3). 

Varhaiskasvatuksen järjestäjä hyväksyy varhaiskasvatussuunnitelman erikseen suomenkielistä, ruotsinkielistä, saamenkielistä sekä tarvittaessa muulla kielellä annettavaa varhaiskasvatusta varten (10).

Varhaiskasvatuksen järjestäjän tehtävänä on arvioida antamaansa varhaiskasvatusta sekä osallistua ulkopuoliseen toimintansa arviointiin (11). Paikallisen varhaiskasvatuksen arvioinnissa voidaan hyödyntää kansallista varhaiskasvatuksen tietovaranto Vardaa (12) sekä Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen arviointimateriaalia ja laadun indikaattoreita (13) . Arviointia käsitellään tarkemmin luvussa 7.

1.3 Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma

Varhaiskasvatuksessa olevalla lapsella on varhaiskasvatuslain turvaama oikeus saada suunnitelmallista ja tavoitteellista kasvatusta, opetusta ja hoitoa. Näiden toteuttamiseksi laaditaan jokaiselle päiväkodissa ja perhepäivähoidossa olevalle lapselle varhaiskasvatussuunnitelma (14) . Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman lähtökohtana tulee olla lapsen etu (15) ja tarpeet. Suunnitelmaan kirjattavat tavoitteet asetetaan pedagogiselle toiminnalle. Lasten varhaiskasvatussuunnitelmista nousevat tavoitteet otetaan huomioon lapsiryhmän toiminnan suunnittelussa ja toteuttamisessa sekä oppimisympäristöjen ja toimintakulttuurin kehittämisessä. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma laaditaan lapsen aloitettua päiväkodissa tai perhepäivähoidossa. Suunnitelmaa tarkennetaan lapsen tarpeiden mukaan säännöllisesti, vähintään kerran vuodessa (16).

Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaprosessiin sisältyy eri vaiheita. Prosessiin osallistuvat lapsen opetuksesta, kasvatuksesta ja hoidosta vastaavat henkilöt yhdessä huoltajan ja lapsen kanssa. Päiväkodeissa lapsen varhaiskasvatussuunnitelman laatimisesta ja arvioinnista vastaa varhaiskasvatuksen opettajaksi kelpoinen henkilö. Varhaiskasvatuksen sosionomin osaamista voidaan hyödyntää erityisesti lasten ja perheiden palvelujärjestelmän tuntemuksen osalta. Varhaiskasvatuksen erityisopettaja osallistuu lapsen tuen tarpeen, tukitoimenpiteiden tai niiden toteuttamisen arviointiin tarpeen mukaan. Varhaiskasvatuksen opettajan asiantuntijuutta voidaan käyttää perhepäivähoidossa olevan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa tehtäessä. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman laatimiseen osallistuvat tarpeen mukaan lapsen kehitystä ja oppimista tukevat asiantuntijat tai muut tarvittavat tahot (17). 

Lapsen mielipide ja toiveet tulee selvittää ja huomioida lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaprosessissa. Henkilöstön vastuulla on etsiä sopivat keinot lapsen näkökulmien selvittämiseksi. On tärkeää, että sekä huoltajan että henkilöstön havainnot ja näkemykset lapsen kehityksen ja oppimisen vaiheista sekä ryhmässä toimimisesta otetaan huomioon suunnitelmassa.

Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa laadittaessa on tärkeä tuntea lapsen osaaminen, vahvuudet, kiinnostuksen kohteet sekä yksilölliset tarpeet. Lisäksi laatimisessa otetaan huomioon lapsen kielellinen, kulttuurinen ja katsomuksellinen tausta. Suunnitelmaa laadittaessa tai päivitettäessä hyödynnetään lapsen mahdollista aiempaa varhaiskasvatussuunnitelmaa sekä pedagogista dokumentointia (luku 4.2) Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjattavat tavoitteet kuvaavat siitä, miten pedagogisella toiminnalla tuetaan lapsen kehitystä, oppimista ja hyvinvointia.

Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjataan lapsen mahdollinen kehityksen ja oppimisen tuki ja sen toteuttaminen (luku 5.4) (18). Jos lapsella on jokin pitkäaikainen sairaus, joka vaatii lääkehoitoa, laaditaan hänelle terveydenhuollossa lääkehoitosuunnitelma (19) . Siltä osin kuin lääkehoitosuunnitelmaan sisältyvät tiedot ovat välttämättömiä lapsen varhaiskasvatuksen järjestämiseksi, kirjataan ne lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan (20). Lääkehoidon toteuttamisesta varhaiskasvatuksessa sovitaan paikallisesti.

Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman toteutumista sekä lapsen tuen tarvetta, tuen riittävyyttä ja tarkoituksenmukaisuutta on arvioitava, ja suunnitelma on tarkistettava vähintään kerran vuodessa. Suunnitelma on kuitenkin tarkistettava aina, kun siihen on lapsen tarpeista johtuva syy (21).  Aloite suunnitelman tarkistamiseksi voi tulla lapsen kanssa työskenteleviltä henkilöiltä tai lapsen huoltajalta. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa arvioitaessa arviointi kohdistuu erityisesti toiminnan järjestelyihin ja pedagogiikan toteutumiseen. 

Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman tulee sisältää seuraavat asiat:
•    lapsen kehitykseen ja oppimiseen liittyvät vahvuudet sekä lapsen kiinnostuksen kohteet
•    lapsen kehitystä, oppimista ja hyvinvointia tukevat tavoitteet sekä toimenpiteet tavoitteiden toteuttamiseksi ja toteutumisen arviointi
•    lapsen mahdollisesti tarvitsema tuki (luku 5)
•    mahdollinen suunnitelma lääkehoidoista
•    lapsen, henkilöstön ja huoltajan yhdessä sopimat asiat
•    suunnitelman laatimiseen osallistuneet muut mahdolliset asiantuntijat
•    tieto siitä, milloin suunnitelma on laadittu ja tarkistettu ja milloin suunnitelma tarkistetaan seuraavan kerran

Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma on salassa pidettävä (22) . Varhaiskasvatuslain mukaan lapsen varhaiskasvatuksesta vastaavilla henkilöillä ja tuen tarpeen, tukitoimenpiteiden tai niiden toteuttamisen arviointiin osallistuvilla henkilöillä on salassapitovelvollisuuden estämättä oikeus saada toisiltaan ja luovuttaa toisilleen sekä varhaiskasvatuksen järjestäjälle ja tuottajalle sellaiset tiedot, jotka ovat varhaiskasvatuksen järjestämisen, tuottamisen ja tuen arvioinnin kannalta välttämättömiä. Tiedonsiirron tavoitteena on turvata lapsen edun mukaisen varhaiskasvatuksen toteutuminen. 

Tietojen saamista ja luovuttamista koskeva säännös koskee myös tilanteita, joissa lapsi siirtyy kunnan tai yksityisen palveluntuottajan järjestämästä varhaiskasvatuksesta toisen kunnan tai palveluntuottajan järjestämään varhaiskasvatukseen tai joissa varhaiskasvatuksesta siirrytään esiopetukseen tai perusopetukseen. Lapsen asiakkuus varhaiskasvatuksessa on julkinen tieto. Lapsen varhaiskasvatuksen järjestämiseen voi kuitenkin liittyä tietoja, jotka ovat salassa pidettäviä (23).  

1.4 Paikallisesti päätettävät asiat

Paikallinen varhaiskasvatussuunnitelma ja lapsen varhaiskasvatussuunnitelma laaditaan varhaiskasvatuslain mukaisesti varhaiskasvatuksen järjestäjän päättämällä tavalla tässä luvussa ja muualla näissä perusteissa kuvattuja tavoitteita ja periaatteita noudattaen. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa määritellään kunkin pääluvun lopussa, mitä paikallisessa varhaiskasvatussuunnitelmassa tulee kyseisen luvun osalta päättää ja kuvata. 

Paikallisessa varhaiskasvatussuunnitelmassa voidaan käyttää perustetekstiä. Olennaista on kuitenkin avata ja konkretisoida tekstiä siten, että se ohjaa ja tukee varhaiskasvatuksen toteuttamista ja kehittämistä paikallisesti.

Paikallisesti voidaan laatia erilliset suunnitelmat varhaiskasvatuksen eri toimintamuodoille. Paikalliset varhaiskasvatussuunnitelmat voidaan laatia myös järjestäjien yhteistyönä.  

Paikallinen varhaiskasvatussuunnitelma voidaan hyväksyä kokonaan tai osittain joko kunta-, yksikkö-, ryhmä- tai toimintamuotokohtaisena. Yksityisen palveluntuottajan varhaiskasvatussuunnitelma voidaan hyväksyä edellä mainituin periaattein tai koko palveluntuottajan toimintaa koskevana (24).  Paikallista suunnitelmaa arvioidaan säännöllisesti ja sitä kehitetään arvioinnin pohjalta.

Paikallista suunnitelmaa laadittaessa varhaiskasvatuksen järjestäjä päättää

•    millä kielillä varhaiskasvatussuunnitelma laaditaan ja hyväksytään
•    laaditaanko varhaiskasvatussuunnitelma kokonaan tai osittain järjestäjä-, yksikkö-, ryhmä-, toimintamuotokohtaisena tai alueellisina suunnitelmina
•    millaista varhaiskasvatussuunnitelman rakennetta, asioiden käsittelyjärjestystä ja julkaisutapaa käytetään
•    miten varhaiskasvatuksen henkilöstö, lapset ja huoltajat osallistuvat varhaiskasvatussuunnitelman laatimiseen, arviointiin ja kehittämiseen (25)
•    miten yhteistyö esiopetuksen, perusopetuksen ja sosiaali- ja terveystoimen asiantuntijoiden sekä muiden tarvittavien yhteistyökumppaneiden kanssa toteutetaan varhaiskasvatussuunnitelman laadinnassa
•    miten paikalliset erityispiirteet, varhaiskasvatuksen erilaiset järjestämisen tavat, kehittämisen tavoitteet sekä lapsia koskevat muut paikalliset suunnitelmat otetaan varhaiskasvatussuunnitelmaa laadittaessa huomioon
•    miten paikallisen varhaiskasvatussuunnitelman toteutumista arvioidaan ja miten sitä kehitetään (katso myös luku 7).

Paikallisessa varhaiskasvatussuunnitelmassa kuvataan

•    lapsen varhaiskasvatussuunnitelman laatimisen prosessi paikallisesta näkökulmasta. Kuvauksessa määritellään laadintaan, seurantaan ja arviointiin liittyvä yhteistyö ja vastuut varhaiskasvatuslain sekä näiden perusteiden mukaisesti
•    varhaiskasvatuksen salassa pidettävien tietojen siirtämiseen ja vaihtamiseen liittyvät käytännöt. 

Lappeenrannan kaupunki

Varhaiskasvatussuunnitelman paikallisissa tekstiosuuksissa käytetään varhaiskasvatuksessa työskentelevistä henkilöistä ensisijaisesti käsitettä varhaiskasvatuksen henkilöstö/henkilöstö. 
Käsitettä varhaiskasvattaja käytetään niissä yhteyksissä, joissa on kysymys yhdestä henkilöstöön kuuluvasta henkilöstä. 

Käsitettä varhaiskasvatuksen opettaja/opettaja käytetään niissä yhteyksissä, jotka kuuluvat varhaiskasvatuksen opettajan tehtävä- tai vastuualueeseen.
Vaikka perhepäivähoidossa ei ole varhaiskasvatuksen opettaja -nimikkeellä työskenteleviä henkilöitä, niin varhaiskasvatuksen opettaja -käsite viittaa tekstissä myös perhepäivähoitoon. Perhepäivähoidossa käsitteellä tarkoitetaan yleensä perhepäivähoitajaa, joskus perhepäivähoidon ohjaajaa.

Lappeenrannan varhaiskasvatussuunnitelma muodostuu seuraavista asiakirjoista:

•    Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018
•    yksikkö- ja ryhmäkohtainen esiopetuksen ja varhaiskasvatuksen vuosisuunnitelma ja toimintakertomus
•    lapsen varhaiskasvatussuunnitelma 
•    suomi toisena kielenä -opetussuunnitelma
•    kuntakohtainen esiopetuksen opetussuunnitelma

Lappeenrannan varhaiskasvatussuunnitelman valmistelussa on otettu huomioon lapsia ja nuoria koskevat päätökset (mm. kaupungin strategia, Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma, Lasten ja nuorten hyvin-vointiselonteot, lapsiystävällinen kunta, Koulutuspoliittinen ohjelma 2019 sekä Varhaiskasvatuksen strateginen toimeenpanosuunnitelma). Moniammatillisen yhteistyön osalta varhaiskasvatussuunnitelma pohjautuu vuoden 2017 suunnitelmaan, eikä siihen ole tullut muutoksia.  Perusopetukselle, Saimaan tukipalveluille, kulttuuri-, liikunta- ja ympäristötoimelle, Etelä-Karjalan lastenkulttuurikeskus Metkulle, Etelä-Karjalan Liikunta ja Urheilu ry:lle ja Lappeenrannan yksityisten perhepäivähoitajien yhdistykselle annettiin mahdollisuus osallistua suunnitelman valmisteluun.

Koska Varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin tehdyt muutokset ovat luonteeltaan teknisiä, ei huoltajia osallistettu erikseen tämän kuntakohtaisin suunnitelman laatimiseen, vaan hyödynnettiin vuoden 2017 sähköisen kyselyn tuloksia. Lasten toiveita ja odotuksia on kuultu lasten haastatteluissa. Jokaista lasta tullaan erikseen kuulemaan hänen varhaiskasvatussuunnitelmaansa laadittaessa. 

Varhaiskasvatussuunnitelman valmisteluun on osallistunut koko henkilöstö ensin perehtymällä Varhaiskas-vatussuunnitelman perusteisiin ja esittämällä niiden pohjalta, mitä kuntakohtaiseen varhaiskasvatussuunnitelmaan halutaan kirjattavan. Näiden ehdotusten pohjalta laadittiin luonnos, johon henkilöstölle varattiin mahdollisuus tehdä muutos ja korjausehdotuksia. Varhaiskasvatussuunnitelma viimeistetiin henkilöstön, huoltajien ja yhteistyökumppanien ehdotusten ja huomioiden pohjalta.

Lappeenrannassa yksikkö- ja ryhmäkohtainen varhaiskasvatuksen vuosisuunnitelma sisältävät jatkuvan arvioinnin periaatteen. Toimintaa dokumentoidaan ja kehitetään lasten ja huoltajien kanssa yhdessä. Dokumentoinnissa hyödynnetään tieto- ja viestintätekniikkaa. Lapsiryhmän pedagogisen toiminnan tavoitteet pohjautuvat ryhmän lasten varhaiskasvatussuunnitelmien tavoitteisiin sekä henkilöstön (tiimin) yhteiseen pedagogiseen keskusteluun ja työn reflektointiin. 

Lasten varhaiskasvatussuunnitelmat laaditaan lokakuun loppuun mennessä. Mikäli lapsi aloittaa kesken toimintavuoden, laaditaan lapsen varhaiskasvatussuunnitelma kahden kuukauden kuluessa. 

Varhaiskasvatusyksikön ja lapsiryhmien varhaiskasvatussuunnitelman tavoitteet vahvistuvat lasten varhaiskasvatussuunnitelmien myötä ja kirjataan viimeistään marraskuun loppuun mennessä. Varhaiskasvatuksen vuosisuunnitelma täydentyy ja kehkeytyy toimintavuoden edetessä myös tavoitteiden osalta. 

Lääkehoitosuunnitelman laadinta on terveydenhuollon vastuulla ja sen toteuttamisesta sovitaan paikallisesti. Lapsen vasuun suunnitelma lääkehoidosta kirjataan siltä osin, kun se on välttämätöntä lapsen varhaiskasvatuksen järjestämiseksi. Varhaiskasvatuksen lääkehoitosuunnitelma päivitetään yhdessä Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin (Eksote) kanssa ”Turvallinen lääkehoito: Opas lääkehoitosuunnitelman laatimiseen” -julkaisun ohjeiden mukaan. 

Varhaiskasvatuksen salassa pidettävien tietojen siirtämisessä ja vaihtamisessa noudatetaan kaupungin yleisiä ohjeita. Salassa pidettävien tietojen käsittelyssä käytetään vain tietoturvallisia välineitä.

2. Varhaiskasvatuksen tehtävä ja yleiset tavoitteet

Varhaiskasvatus on yhteiskunnallinen palvelu, jolla on monia tehtäviä. Varhaiskasvatuksen tehtävä on edistää lasten kokonaisvaltaista kasvua, kehitystä ja oppimista yhteistyössä huoltajien kanssa. Varhaiskasvatus edistää lasten tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta ja ehkäisee syrjäytymistä. Varhaiskasvatuksessa opitut tiedot ja taidot vahvistavat lasten osallisuutta sekä aktiivista toimijuutta yhteiskunnassa. Lisäksi varhaiskasvatus tukee huoltajia kasvatustyössä sekä mahdollistaa heidän osallistumisensa työelämään tai opiskeluun.

2.1 Varhaiskasvatuksen järjestämistä ohjaavat velvoitteet

Kunta on velvollinen järjestämään varhaiskasvatusta niin laajasti ja sellaisin toimintamuodoin kuin kunnassa on tarvetta. Varhaiskasvatus on pyrittävä järjestämään lähellä palvelun käyttäjiä ja paikallisia tarpeita vastaavina aukioloaikoina (26).  Varhaiskasvatusta voidaan varhaiskasvatuslain mukaan toteuttaa päiväkotitoimintana, perhepäivähoitona tai avoimena varhaiskasvatustoimintana (27) . Laissa säädetty lapsen oikeus varhaiskasvatukseen koskee päiväkodissa tai perhepäivähoidossa annettavaa varhaiskasvatusta. Huoltaja päättää lapsen osallistumisesta varhaiskasvatukseen. Esiopetuksessa olevalla lapsella tulee olla mahdollisuus osallistua varhaiskasvatukseen lain oikeuttamalla tavalla (28) .

Kunta tai kuntayhtymä voi järjestää varhaiskasvatuksen itse tai hankkia varhaiskasvatuspalveluja julkiselta tai yksityiseltä palvelujen tuottajalta. Hankittaessa varhaiskasvatuspalveluja muilta palvelujen tuottajilta kunnan tai kuntayhtymän on varmistuttava siitä, että hankittavat palvelut vastaavat sitä tasoa, jota edellytetään vastaavalta kunnalliselta toiminnalta. Varhaiskasvatuksen järjestäjä vastaa siitä, että sen hankkimat palvelut järjestetään varhaiskasvatusta koskevien säädösten sekä varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaisesti (29) . Yksityisen palveluntuottajan ohjauksesta, neuvonnasta ja valvonnasta vastaavat kunnan toimielin tai sen määräämä viranhaltija, aluehallintovirasto sekä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (30) . 

Kunnan on huolehdittava siitä, että lapsi voi saada varhaiskasvatusta lapsen äidinkielenä olevalla suomen, ruotsin tai saamen kielellä (31) . Muista kielistä määrätään luvussa 4.6. 

Varhaiskasvatuksen järjestämistä ohjaavat velvoitteet perustuvat Suomen perustuslakiin, varhaiskasvatuslakiin ja varhaiskasvatuksesta annettuun valtioneuvoston asetukseen (32) sekä Varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin. Varhaiskasvatukseen sovelletaan myös hallintolakia (33)  ja lakia viranomaisen toiminnan julkisuudesta (34). Suomen perustuslain mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella (35). Varhaiskasvatuksen järjestämisessä on otettava huomioon myös velvoitteet, jotka tulevat muusta lainsäädännöstä sekä kansainvälisistä sopimuksista, joihin Suomi on sitoutunut. Tällaisia ovat muun muassa yhdenvertaisuuslaki (36), tasa-arvolaki (37), Euroopan ihmisoikeussopimus (38), YK:n lapsen oikeuksien sopimus (39), YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista (40), YK:n julistus alkuperäiskansojen oikeuksista (41) sekä YK:n kestävän kehityksen tavoitteet (42). Varhaiskasvatusta kehitetään inkluusioperiaatteen mukaisesti. Kaikki lapset voivat osallistua yhdessä varhaiskasvatukseen esimerkiksi tuen tarpeista, vammaisuudesta tai kulttuurisesta taustasta riippumatta. 

Kun lapsi tarvitsee kehitykseensä ja hyvinvointiinsa tukea ja saa sosiaali- ja terveydenhuollon tukitoimia ja palveluja, tällöin sovelletaan sosiaalihuoltolakia (43), vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annettua lakia (44), kehitysvammaisten erityishuollosta annettua lakia (45)  ja terveydenhuoltolakia (46) sekä mitä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista muualla laissa säädetään.

Varhaiskasvatuksen valtakunnallisista tavoitteista säädetään varhaiskasvatuslaissa. Tavoitteet ohjaavat perusteiden sekä paikallisen ja lapsen varhaiskasvatussuunnitelman laadintaa, toteuttamista ja arviointia.

Varhaiskasvatuslain (47) mukaan varhaiskasvatuksen tavoitteena on
1)    edistää jokaisen lapsen iän ja kehityksen mukaista kokonaisvaltaista kasvua, kehitystä, terveyttä ja hyvinvointia;
2)    tukea lapsen oppimisen edellytyksiä ja edistää elinikäistä oppimista ja koulutuksellisen tasa-arvon toteuttamista;
3)    toteuttaa lapsen leikkiin, liikkumiseen, taiteisiin ja kulttuuriperintöön perustuvaa monipuolista pedagogista toimintaa ja mahdollistaa myönteiset oppimiskokemukset;
4)    varmistaa kehittävä, oppimista edistävä, terveellinen ja turvallinen varhaiskasvatusympäristö;
5)    turvata lasta kunnioittava toimintatapa ja mahdollisimman pysyvät vuorovaikutussuhteet lasten ja varhaiskasvatushenkilöstön välillä;
6)    antaa kaikille lapsille yhdenvertaiset mahdollisuudet varhaiskasvatukseen, edistää yhdenvertaisuutta ja sukupuolten tasa-arvoa sekä antaa valmiuksia ymmärtää ja kunnioittaa yleistä kulttuuriperinnettä sekä kunkin kielellistä, kulttuurista, uskonnollista ja katsomuksellista taustaa;
7)    tunnistaa lapsen yksilöllisen tuen tarve ja järjestää tarkoituksenmukaista tukea varhaiskasvatuksessa tarpeen ilmettyä tarvittaessa monialaisessa yhteistyössä;
8)    kehittää lapsen yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja, edistää lapsen toimimista vertaisryhmässä sekä ohjata eettisesti vastuulliseen ja kestävään toimintaan, toisten ihmisten kunnioittamiseen ja yhteiskunnan jäsenyyteen;
9)    varmistaa lapsen mahdollisuus osallistua ja saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin;
10)    toimia yhdessä lapsen sekä lapsen vanhemman tai muun huoltajan kanssa lapsen tasapainoisen kehityksen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin parhaaksi sekä tukea lapsen vanhempaa tai muuta huoltajaa kasvatustyössä.

Varhaiskasvatuksen järjestäjällä on velvollisuus kertoa huoltajille varhaiskasvatuksen tavoitteista ja toiminnasta sen eri toimintamuodoissa. Huoltajalle järjestetään mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa lapsensa varhaiskasvatuksen suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin. Lisäksi huoltajille järjestetään säännöllisesti mahdollisuus osallistua paikallisen ja yksikkökohtaisen varhaiskasvatuksen suunnitteluun ja arviointiin.

Lasten osallistuminen varhaiskasvatukseen vaihtelee perheiden valinnan, lasten lakisääteisen oikeuden ja varhaiskasvatuksen järjestäjän päätöksen mukaan (48) . Tämä tulee ottaa huomioon paikallisten suunnitelmien laatimisessa.

Varhaiskasvatuksessa oppimisympäristön on oltava kehittävä, oppimista edistävä sekä terveellinen ja turvallinen lapsen ikä ja kehitys huomioon ottaen. Toimitilojen ja toimintavälineiden on oltava asianmukaisia, ja niissä on huomioitava esteettömyys (49) . Päiväkodissa tai perhepäivähoidossa olevalle lapselle on tarjottava täysipainoista ravintoa. Ruokailun on oltava tarkoituksenmukaisesti järjestetty ja ohjattu (50).  Varhaiskasvatus on uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamatonta. Varhaiskasvatusta ei saa käyttää kaupallisen vaikuttamisen kanavana. Vaihtoehtoiseen pedagogiikkaan tai erityiseen katsomukseen perustuvaa varhaiskasvatusta tarkennetaan luvussa 6. 

Varhaiskasvatuksessa noudatetaan henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista ja mitoituksesta annettuja säädöksiä (51). Kunnan käytettävissä on oltava varhaiskasvatuksessa esiintyvää tarvetta vastaavasti erityislastentarhanopettajan varhaiskasvatuksen erityisopettajan palveluja (52). Henkilöstön kelpoisuuksia koskevista siirtymäsäännöksistä säädetään varhaiskasvatuslaissa (53) .

Varhaiskasvatuksessa otetaan huomioon työsuojeluun ja turvallisuuteen liittyvät säännökset, henkilötietojen käsittelyä ja tietosuojaa koskevat säännökset sekä lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämistä ohjaavat lait. Lapsia suojataan väkivallalta, kiusaamiselta ja muulta häirinnältä suunnitelmallisen ennaltaehkäisemisen sekä välittömän puuttumisen avulla (Luku 3.1) (54) . Turvallisuuden edistämisen tulee olla suunnitelmallista ja säännöllisesti arvioitua. 

Kunnan on varhaiskasvatusta järjestäessään toimittava yhteistyössä opetuksesta, liikunnasta ja kulttuurista, sosiaalihuollosta, lastensuojelusta, neuvolatoiminnasta ja muusta terveydenhuollosta vastaavien sekä muiden tarvittavien tahojen kanssa (55).  Varhaiskasvatuksen henkilöstöä velvoittavat myös säännökset, jotka koskevat sosiaalihuoltopalveluihin ohjaamista ja lastensuojeluilmoituksen tekemistä (56) .

2.2 Varhaiskasvatuksen toimintamuodot

Varhaiskasvatuksen toimintamuodot ovat päiväkotitoiminta, perhepäivähoito sekä avoin varhaiskasvatustoiminta (57). Varhaiskasvatuslain ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden tavoitteet ohjaavat kaikkia varhaiskasvatuksen toimintamuotoja. Varhaiskasvatuslaissa määritellään, mitkä lain kohdat koskevat avointa varhaiskasvatusta (58). Varhaiskasvatuksen toimintamuodot eroavat toisistaan. Esimerkiksi oppimisympäristöt, resurssit, henkilöstön koulutus ja kelpoisuusvaatimukset, henkilöstörakenne, lapsiryhmien koko sekä lasten ja henkilöstön välinen suhdeluku vaihtelevat. Eri toimintamuotojen ominaispiirteet otetaan huomioon paikallista varhaiskasvatussuunnitelmaa laadittaessa ja tavoitteita täsmennetään toimintamuodoittain. 

On tärkeää, että huoltajat saavat riittävästi tietoa kaikkien toimintamuotojen sisällöistä ja ominaispiirteistä. Kunnan on järjestettävä ohjausta ja neuvontaa huoltajille tarjolla olevista varhaiskasvatuspalveluista. Tarvittaessa huoltajan kanssa keskustellaan siitä, mikä varhaiskasvatuksen toimintamuoto ja laajuus vastaavat lapsen tarpeita ja etua. Neuvontaa ja ohjausta annetaan palvelujen piiriin hakeuduttaessa, sekä lapsen jo ollessa varhaiskasvatuspalvelujen piirissä (59).  

Päiväkodeissa toteutettava varhaiskasvatus on yleisin varhaiskasvatuksen toimintamuodoista. Päiväkodeissa toiminta on ryhmämuotoista. Lapsiryhmät voidaan muodostaa eri tavoin ottaen huomioon esimerkiksi lasten ikä, sisarussuhteet tai tuen tarve. Ryhmien tulee olla pedagogisesti tarkoituksenmukaisia ja niiden muodostamisessa otetaan huomioon henkilöstön mitoitukseen ja ryhmien enimmäiskokoon liittyvät säännökset (60). Päiväkotien henkilöstön moniammatillisuus on laadukkaan varhaiskasvatuksen voimavara, kun kaikkien osaaminen on käytössä sekä vastuut, tehtävät ja ammattiroolit toteutuvat tarkoituksenmukaisella tavalla. Päiväkodeilla tulee olla toiminnasta vastaava johtaja (61).

Varhaiskasvatuslaki korostaa pedagogiikan merkitystä ja samalla varhaiskasvatuksen opettajien ja erityisopettajien pedagogista vastuuta (62). Kokonaisvastuu lapsiryhmien toiminnan suunnittelusta, toiminnan suunnitelmallisuuden ja tavoitteellisuuden toteutumisesta sekä toiminnan arvioinnista ja kehittämisestä on varhaiskasvatuksen opettajilla. Varhaiskasvatuksen opettajat, erityisopettajat, sosionomit, lastenhoitajat ja muu varhaiskasvatuksen henkilöstö suunnittelevat ja toteuttavat toimintaa yhdessä.

Perhepäivähoito on pienessä ryhmässä toteutettavaa varhaiskasvatusta. Sitä järjestetään perhepäiväkodissa, joka voi olla yksityiskoti tai muu kodinomainen hoitopaikka (63). Perhepäivähoitoa voidaan järjestää yhden tai kahden hoitajan toteuttamana tai erityistapauksissa kolmen hoitajan yhteisesti toteuttamana varhaiskasvatuksena (64). Perhepäiväkotien henkilöstömäärässä sekä muodostettaessa lapsiryhmiä tulee ottaa huomioon vammaiset ja muuten tukea tarvitsevat lapset (65). Perhepäivähoitajat vastaavat oman ryhmänsä toiminnasta. Pedagoginen johtaminen ja toiminnan ohjaus tukee perhepäivähoitajien tavoitteellista toiminnan suunnittelua ja toteuttamista. 

Avoimen varhaiskasvatustoiminnan toteutus ja painopisteet vaihtelevat varhaiskasvatuksen järjestäjän päätösten mukaan. Avointa varhaiskasvatustoimintaa voidaan järjestää esimerkiksi leikkipuisto- tai kerhotoimintana. Toiminta on ohjattua ja tavoitteellista. Avoin varhaiskasvatustoiminta voi tarjota esimerkiksi ulkoilua, leikkiä, taide- tai liikuntakasvatusta. Lisäksi avoin varhaiskasvatustoiminta voi tarjota huoltajille ohjattua yhdessäoloa lasten kanssa sekä muita sosiaalisia kontakteja. Avoimen toiminnan tulee olla suunniteltua, jotta varhaiskasvatuslain tavoitteet voidaan ottaa siinä huomioon. Tavoitteet tulee ottaa sitä kattavammin ja laaja-alaisemmin huomioon, mitä säännöllisemmin ja useammin lapset toimintaan osallistuvat. Toiminnan luonteen mukaan tietyt tavoitteet voivat painottua muita enemmän (66). 

Vuorohoitoa on järjestettävä tarpeen mukaisessa laajuudessa lapselle, joka tarvitsee sitä huoltajan työssäkäynnin tai opiskelun vuoksi. Vuorohoitoa voidaan järjestää iltaisin, viikonloppuisin ja öisin päiväkotitoimintana tai perhepäivähoitona. Vuorohoidossa lasten osallistuminen varhaiskasvatukseen on usein epäsäännöllistä. Tämä tulee huomioida pedagogisen toiminnan suunnittelussa ja toteuttamisessa (67).  

2.3 Varhaiskasvatus osana lapsen kasvun ja oppimisen polkua

Varhaiskasvatus on tärkeä osa lapsen kasvun ja oppimisen polkua. Varhaiskasvatus luo perustaa elinikäiselle oppimiselle. Lapset tuovat varhaiskasvatukseen mukanaan aiemman elämänkokemuksensa, jossa merkittävänä tekijänä ovat huoltajien ja lasten väliset vuorovaikutus- ja kiintymyssuhteet. Henkilöstön tehtävänä on luoda luottamuksellinen suhde lapseen. Huoltajien ja henkilöstön välinen yhteistyö tuo lasten elämään jatkuvuutta ja turvallisuutta. Sovittaessa lapsen varhaiskasvatuksen tavoitteista avoin, arvostava ja tasavertainen kohtaaminen on tärkeää. Säännöllinen yhteistyö on oleellista, jotta perheiden ja henkilöstön yhteinen kasvatustehtävä muodostaa lapsen kannalta mielekkään kokonaisuuden.

Lapsuuden merkityksen ymmärtäminen sekä tietämys lasten kasvusta, kehityksestä ja oppimisesta ovat pedagogisen toiminnan perustaa. Yhtä tärkeää on tuntea jokainen lapsi ja ottaa huomioon hänen yksilöllinen kehityksensä. Lapsen tunteminen edellyttää mahdollisimman pysyviä vuorovaikutussuhteita henkilöstön ja lasten välillä (68).

Varhaiskasvatus ja siihen kuuluva esiopetus sekä perusopetus muodostavat lapsen kehityksen ja oppimisen kannalta johdonmukaisesti etenevän kokonaisuuden ja perustan elinikäiselle oppimiselle. Laadukkaan kokonaisuuden lähtökohtana on, että varhaiskasvatuksen sekä esi- ja perusopetuksen henkilöstö tuntee koulutusjärjestelmän sekä sen eri vaiheiden keskeiset tavoitteet, ominaispiirteet ja käytännöt. Lasten hyvinvoinnin sekä kehityksen ja oppimisen sujuvuuden vuoksi myös siirtymävaiheet suunnitellaan ja niitä arvioidaan.

Varhaiskasvatuksen järjestäjä luo yhteistyön rakenteet ja tiedon siirron käytännöt, joiden avulla siirtymät kotoa varhaiskasvatukseen, varhaiskasvatuksen aikana sekä varhaiskasvatuksesta esiopetukseen ja sieltä perusopetukseen ovat mahdollisimman sujuvia. Siirtymävaiheissa tehdään huoltajan kanssa yhteistyötä lapsen edun mukaisesti. Tietojen siirtämisessä voidaan hyödyntää varhaiskasvatuksen aikana koottuja dokumentteja, joissa kuvataan lapsen kehitystä ja oppimista, sekä lapselle laadittua varhaiskasvatussuunnitelmaa. Tiedon siirrossa noudatetaan voimassa olevia säädöksiä (69). 

2.4 Arvoperusta

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden arvoperustan yleisperiaatteina ovat lapsen edun ensisijaisuus, lapsen oikeus hyvinvointiin, huolenpitoon ja suojeluun, lapsen mielipiteen huomioon ottaminen sekä yhdenvertaisen ja tasa-arvoisen kohtelun vaatimus ja lapsen syrjintäkielto YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen (70), varhaiskasvatuslain (71)  ja YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen mukaisesti (72) .

Lapsuuden itseisarvo
Varhaiskasvatuksen tehtävänä on suojella ja edistää lasten oikeutta hyvään ja turvalliseen lapsuuteen. Varhaiskasvatus perustuu käsitykseen lapsuuden itseisarvosta. Jokainen lapsi on ainutlaatuinen ja arvokas juuri sellaisena kuin hän on. Jokaisella lapsella on oikeus tulla kuulluksi, nähdyksi, huomioon otetuksi ja ymmärretyksi omana itsenään sekä yhteisönsä jäsenenä.

Ihmisenä kasvaminen
Varhaiskasvatus perustuu elämän, kestävän elämäntavan ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen sekä ihmisarvon loukkaamattomuuteen. Henkilöstö tukee lasten kasvua ihmisyyteen, jota kuvaa pyrkimys totuuteen, hyvyyteen ja kauneuteen sekä oikeudenmukaisuuteen ja rauhaan. Varhaiskasvatuksessa arvostetaan sivistystä, mikä ilmenee tavassa suhtautua itseen, muihin ihmisiin, ympäristöön ja tietoon sekä tavassa ja tahdossa toimia oikein. Henkilöstö ohjaa lapsia toimimaan arvoperustan mukaisesti sekä keskustelemaan arvoista ja ihanteista. Varhaiskasvatuksessa kiusaamista, rasismia tai väkivaltaa ei hyväksytä missään muodossa eikä keneltäkään.

Lapsen oikeudet
Lapsella on oikeus ilmaista itseään, mielipiteitään ja ajatuksiaan sekä tulla ymmärretyksi niillä ilmaisun keinoilla, joita hänellä on. Jokaisella lapsella on oikeus hyvään opetukseen, huolenpitoon ja kannustavaan palautteeseen. Lapsella on oikeus leikkiä, oppia leikkien ja iloita oppimastaan sekä rakentaa käsitystä itsestään, identiteetistään ja maailmasta omien lähtökohtiensa mukaisesti. Lapsella on oikeus yhteisöllisyyteen ja ryhmään kuulumiseen. Lapsella on oikeus saada tietoa monipuolisesti, käsitellä tunteita ja ristiriitoja sekä kokeilla ja opetella uusia asioita (73). 

Yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja moninaisuus
Varhaiskasvatus edistää suomalaisen yhteiskunnan demokraattisia arvoja, kuten yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja moninaisuutta. Lapsilla tulee olla mahdollisuus kehittää taitojaan ja tehdä valintoja esimerkiksi sukupuolesta, syntyperästä, kulttuuritaustasta tai muista henkilöön liittyvistä syistä riippumatta. Henkilöstön tulee luoda moninaisuutta kunnioittava ilmapiiri. Varhaiskasvatus rakentuu moninaiselle suomalaiselle kulttuuriperinnölle, joka muotoutuu edelleen lasten, heidän huoltajiensa sekä henkilöstön vuorovaikutuksessa.

Perheiden monimuotoisuus
Ammatillinen, avoin ja kunnioittava suhtautuminen monimuotoisiin perheisiin ja perheiden erilaisiin kieliin, kulttuureihin, katsomuksiin ja uskontoihin, perinteisiin sekä kasvatusnäkemyksiin luo edellytyksiä hyvälle kasvatusyhteistyölle (74). Lasten perheidentiteettiä ja perhesuhteita tuetaan siten, että jokainen lapsi voi kokea oman perheensä arvokkaaksi.

Terveellinen ja kestävä elämäntapa
Varhaiskasvatuksen tehtävänä on ohjata lapsia terveyttä ja hyvinvointia edistäviin elämäntapoihin. Lapsille tarjotaan mahdollisuuksia kehittää tunnetaitojaan ja esteettistä ajatteluaan. Varhaiskasvatuksessa tunnistetaan ja noudatetaan kestävän elämäntavan periaatteita niin, että sosiaalinen, kulttuurinen, taloudellinen ja ekologinen ulottuvuus huomioidaan. Varhaiskasvatus luo perustaa ekososiaaliselle sivistykselle niin, että ihminen ymmärtää ekologisen kestävyyden olevan edellytys sosiaaliselle kestävyydelle ja ihmisoikeuksien toteutumiselle.

2.5 Oppimiskäsitys

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet on laadittu perustuen oppimiskäsitykseen, jonka mukaan lapset kasvavat, kehittyvät sekä oppivat vuorovaikutuksessa muiden ihmisten ja lähiympäristön kanssa. Oppimiskäsitys pohjautuu myös näkemykseen lapsesta aktiivisena toimijana. Lapset ovat synnynnäisesti uteliaita ja haluavat oppia uutta, kerrata ja toistaa asioita. Oppiminen on kokonaisvaltaista ja sitä tapahtuu kaikkialla. Siinä yhdistyvät tiedot, taidot, toiminta, tunteet, aistihavainnot, keholliset kokemukset, kieli ja ajattelu. Oppimista tapahtuu muun muassa lasten havainnoidessa ja tarkkaillessa ympäristöään sekä jäljitellessä muiden toimintaa. Lapset oppivat myös leikkien, liikkuen, tutkien, erilaisia työtehtäviä tehden, itseään ilmaisten sekä taiteisiin perustuvassa toiminnassa.

Varhaiskasvatuksessa oppimisen lähtökohtana ovat lasten aiemmat kokemukset, heidän mielenkiinnon kohteensa ja osaamisensa. On tärkeää, että uusilla opittavilla asioilla on yhteys lasten kehittyviin valmiuksiin sekä muuhun kokemusmaailmaan ja kulttuuriseen taustaan. Lapset oppivat parhaiten voidessaan hyvin ja kokiessaan olonsa turvalliseksi. Myönteiset tunnekokemukset ja vuorovaikutussuhteet edistävät oppimista. Vertaisryhmä ja kokemus yhteisöön kuulumisesta ovat lapsen oppimisen ja osallisuuden kannalta keskeisiä. Lasten tulee saada oppimiseensa henkilöstön ohjausta ja tukea. Lapsia kiinnostava, tavoitteellinen ja sopivasti haastava toiminta innostaa oppimaan lisää. Jokaisen lapsen tulee saada onnistumisen kokemuksia ja iloa omasta toiminnastaan sekä itsestään oppijana.

Leikki on varhaiskasvatusikäisten lasten oppimiselle merkityksellistä. Se on lasta motivoivaa ja iloa tuottavaa toimintaa, jossa lapset samalla oppivat monia taitoja ja omaksuvat tietoa. Varhaiskasvatuksessa tulee ymmärtää leikin itseisarvo lapselle sekä sen pedagoginen merkitys oppimisessa ja lasten kokonaisvaltaisessa kehityksessä ja hyvinvoinnissa.

2.6 Pedagogisesti painottunut kasvatuksen, opetuksen ja hoidon kokonaisuus

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa pedagogiikka perustuu määriteltyyn arvoperustaan, käsitykseen lapsesta, lapsuudesta sekä oppimisesta. Pedagogiikalla tarkoitetaan monitieteiseen, erityisesti kasvatus- ja varhaiskasvatustieteelliseen tietoon perustuvaa, ammatillisesti johdettua ja ammattihenkilöstön toteuttamaa suunnitelmallista ja tavoitteellista toimintaa lasten hyvinvoinnin ja oppimisen toteutumiseksi. Se näkyy varhaiskasvatuksen toimintakulttuurissa, oppimisympäristöissä sekä kasvatuksen, opetuksen ja hoidon kokonaisuudessa. Pedagogiikan painottuminen (75) varhaiskasvatuksen kokonaisuudessa edellyttää pedagogista asiantuntemusta sekä sitä, että henkilöstöllä on yhteinen ymmärrys siitä, miten lasten oppimista ja hyvinvointia voidaan parhaalla tavalla edistää.

Varhaiskasvatus toteutuu henkilöstön, lasten ja ympäristön vuorovaikutuksessa, jossa kasvatus, opetus ja hoito muodostavat eheän kokonaisuuden. Näitä kolmea ulottuvuutta voidaan tarkastella käsitteellisesti erillisinä, mutta käytännön toiminnassa ne nivoutuvat yhteen. Tämä mahdollistaa kokonaisvaltaisen lähestymistavan lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen edistämisessä. Kasvatus, opetus ja hoito painottuvat eri tavoin eri-ikäisten lasten toiminnassa sekä varhaiskasvatuksen eri toimintamuodoissa.

Kasvatus on toimintaa, jonka myötä kulttuuriset arvot, tavat ja normit välittyvät, muovautuvat ja uudistuvat. Osaltaan kasvatuksen tavoite on siirtää kulttuuriperintöä sekä tärkeinä pidettyjä arvoja ja traditioita seuraavalle sukupolvelle. Kasvatuksen avulla ohjataan lapsia muodostamaan omia mielipiteitään ja arvioimaan kriittisesti vallitsevia ajattelu- ja toimintatapoja sekä toimimaan eettisesti kestävällä tavalla. Kasvatuksen sivistystehtävänä on ohjata tietoisesti lasten yksilöllisen identiteetin muotoutumista siten, että lapset oppivat havaitsemaan oman toimintansa vaikutukset toisiin ihmisiin ja ympäristöönsä. Lasten kehitystä tuetaan niin, että he oppivat toimimaan sekä käyttämään osaamistaan myös toisten hyväksi.

Opetuksen lähtökohtana on varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa määritelty oppimiskäsitys. Opetuksen tarkoitus on edistää lasten oppimista ja auttaa lapsia luomaan merkityksiä itsestään, toisista ihmisistä sekä ympäröivästä maailmasta. Varhaiskasvatuksessa lapsia innostetaan ja motivoidaan opettelemaan uusia asioita sekä ohjataan käyttämään erilaisia oppimisen tapoja. Opetus tukee ja siinä hyödynnetään lasten luontaista uteliaisuutta ja tutkimisen halua. Opetuksessa otetaan huomioon lasten kehittyvät taidot, mielenkiinnon kohteet, vahvuudet ja yksilölliset tuen tarpeet. Lisäksi opetuksen perustana ovat oppimisympäristöille (luku 3.2), laaja-alaiselle osaamiselle (luku 2.7) ja pedagogiselle toiminnalle (luku 4) asetetut tavoitteet.

Hoito on fyysisistä perustarpeista huolehtimista sekä tunnepohjaista välittämistä. Tavoitteena on, että lapsi tuntee itsensä arvostetuksi ja ymmärretyksi sekä kokee olevansa yhteydessä toisiin ihmisiin. Vastavuoroinen ja kunnioittava vuorovaikutussuhde sekä myönteinen kosketus ja läheisyys muodostavat perustan hyvälle hoidolle ja huolenpidolle. Päivittäin toistuvat tilanteet, kuten ruokailu, pukeminen ja riisuminen, lepo ja hygieniasta huolehtiminen, ovat keskeinen osa lapsen päivää. Varhaiskasvatuksen hoitotilanteet ovat aina samanaikaisesti kasvatus- ja opetustilanteita, joissa opitaan esimerkiksi vuorovaikutustaitoja, itsestä huolehtimisen taitoja, ajan hallintaa sekä omaksutaan hyviä tottumuksia.

2.7 Laaja-alainen osaaminen

Varhaiskasvatuksessa luodaan pohjaa lasten laaja-alaiselle osaamiselle. Laaja-alainen osaaminen muodostuu tietojen, taitojen, arvojen, asenteiden ja tahdon kokonaisuudesta. Osaaminen tarkoittaa myös kykyä käyttää tietoja ja taitoja sekä toimia tilanteen edellyttämällä tavalla. Tietojen ja taitojen käyttämiseen vaikuttavat lasten omaksumat arvot ja asenteet sekä tahto toimia. Laaja-alaisen osaamisen tarve nousee ympäröivän maailman muutoksista. Ihmisenä kasvaminen, opiskelu, työnteko sekä kansalaisena toimiminen nyt ja tulevaisuudessa edellyttävät tiedon- ja taidonalat ylittävää ja yhdistävää osaamista. Laaja-alaisen osaamisen kehittyminen edistää lasten kasvua yksilöinä ja yhteisönsä jäseninä. Osaamisen kehittyminen alkaa varhaislapsuudessa ja jatkuu läpi elämän. Laaja-alaisen osaamisen tavoitteet kulkevat jatkumona varhaiskasvatussuunnitelman perusteista esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteisiin. Laaja-alaisen osaamisen tavoitteet ovat ohjanneet tämän asiakirjan valmistelua, ja ne tulee ottaa huomioon paikallisissa varhaiskasvatussuunnitelmissa.

Laadukas pedagoginen toiminta vahvistaa lasten laaja-alaista osaamista. Laaja-alaisen osaamisen kehittymiseen vaikuttaa se, miten varhaiskasvatuksessa toimitaan, miten eri oppimisympäristöjä käytetään sekä miten lasten hyvinvointia ja oppimista tuetaan. Laaja-alaisen osaamisen tavoitteet otetaan huomioon toimintakulttuurin ja oppimisympäristöjen kehittämisessä sekä kasvatuksessa, opetuksessa ja hoidossa. Luvussa 4.5 kuvattujen oppimisen alueiden tehtävänä on edistää lasten laaja-alaista osaamista.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa kuvataan viisi toisiinsa liittyvää laaja-alaisen osaamisen osa-aluetta:
•    ajattelu ja oppiminen
•    kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu
•    itsestä huolehtiminen ja arjen taidot
•    monilukutaito ja tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen
•    osallistuminen ja vaikuttaminen

Seuraavaksi kuvataan, mitä laaja-alaisen osaamisen eri osa-alueilla tarkoitetaan. Lisäksi määritellään varhaiskasvatuksen tehtävä kullakin osa-alueella.

Ajattelu ja oppiminen
Ajattelun ja oppimisen taidot kehittyvät vuorovaikutuksessa muiden ihmisten ja ympäristön kanssa ja muodostavat perustan muun osaamisen kehittymiselle ja elinikäiselle oppimiselle. Tiedon hankinta, jäsentäminen ja uuden luominen edellyttävät luovaa ja kriittistä ajattelua, jonka perustaa luodaan varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuksen tehtävä on tukea lasten ajattelun ja oppimisen taitoja.

Lasten ajattelu ja oppiminen kehittyvät monipuolisten ja merkityksellisten kokemusten avulla. Ihmettelylle, oivaltamiselle sekä oppimisen ilolle tulee olla tilaa. Leikissä lapsilla on mahdollisuus käyttää mielikuvitustaan ja luovuuttaan, kokeilla yhdessä ideoitaan ja tutkia maailmaa. Lasten taitoja jäsentää, nimetä ja kuvata ympäristöä ja sen ilmiöitä tuetaan lasten iän ja kehityksen mukaisesti. Lapsia rohkaistaan kysymään ja kyseenalaistamaan. Heidän kanssaan iloitaan onnistumisista ja opetellaan kannustamaan toisia. Lapsia kannustetaan myös sinnikkyyteen ja olemaan lannistumatta epäonnistumisista sekä keksimään ratkaisuja eri tilanteissa. Heitä ohjataan suuntaamaan ja ylläpitämään tarkkaavaisuuttaan. Päivittäinen, riittävä fyysinen aktiivisuus tukee lasten ajattelua ja oppimista. Toiminnan pedagoginen dokumentointi (luku 4.2) sekä yhteinen pohdinta auttavat lapsia havaitsemaan oppimistaan ja tunnistamaan vahvuuksiaan. Tämä vahvistaa lasten uskoa omiin kykyihinsä.

Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisu
Lapset kasvavat kulttuurisesti, kielellisesti ja katsomuksellisesti moninaisessa maailmassa. Tämä korostaa sosiaalisten ja vuorovaikutustaitojen sekä kulttuurisen osaamisen merkitystä. Osaamiseen kuuluu taito kuunnella, tunnistaa ja ymmärtää eri näkemyksiä sekä kyky reflektoida omia arvoja ja asenteita. Vuorovaikutustaidoilla sekä kyvyllä ilmaista itseään ja ymmärtää muita on tärkeä merkitys identiteetille, toimintakyvylle ja hyvinvoinnille. Toimiva vuorovaikutus erilaisista kulttuuri- ja katsomustaustoista tulevien ihmisten kanssa edellyttää oman ja muiden kulttuurin ja katsomuksellisen taustan ymmärtämistä ja kunnioittamista. Varhaiskasvatuksen tehtävä on edistää lasten kulttuurista osaamista sekä heidän vuorovaikutus- ja ilmaisutaitojaan.

Lapsia rohkaistaan tutustumaan toisiin ihmisiin, kieliin ja kulttuureihin. Henkilöstö toimii mallina lapsille toisten ihmisten sekä kielellisen, kulttuurisen ja katsomuksellisen moninaisuuden myönteisessä kohtaamisessa. Lapsia ohjataan ystävällisyyteen ja hyviin tapoihin. Yhteistyöhön perustuva toiminta luo mahdollisuuksia harjoitella vuorovaikutus- ja ilmaisutaitoja eri tilanteissa ja erilaisten ihmisten kanssa. Lasten kanssa harjoitellaan asettumista toisen asemaan, opetellaan tarkastelemaan asioita eri näkökulmista sekä ratkaisemaan ristiriitatilanteita rakentavasti. Tämä vahvistaa lasten sosiaalisia taitoja. Lapsia tuetaan kulttuuri-identiteettien rakentamisessa. Varhaiskasvatuksessa saadut kokemukset, tiedot ja taidot kulttuuriperinnöstä vahvistavat lapsen kykyä omaksua, käyttää ja muuttaa kulttuuria. Esimerkiksi leikit, ruokailuhetket ja juhlat tarjoavat tilaisuuksia jakaa kokemuksia erilaisista perinteistä ja tavoista. Lapsia tuetaan myönteisen suhteen luomisessa moninaiseen ympäristöön.

Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot
Itsestä huolehtimiseen, terveyteen ja turvallisuuteen liittyvät taidot ovat kaikille tärkeitä. Varhaiskasvatuksen tehtävä on vahvistaa lasten hyvinvointiin ja turvallisuuteen liittyviä taitoja sekä ohjata heitä tekemään kestävän elämäntavan mukaisia valintoja. Varhaiskasvatuksessa tuetaan lasten myönteistä suhtautumista tulevaisuuteen.

Lasten itsenäisyyden asteittaista lisääntymistä tuetaan. Lapsia autetaan ja heitä kannustetaan pyytämään apua sitä tarvitessaan. Lasten kanssa harjoitellaan erilaisia taitoja kuten pukeutumista, ruokailua sekä henkilökohtaisesta hygieniasta ja omista tavaroista huolehtimista. Lapsia ohjataan toimimaan vastuullisesti ja turvallisesti varhaiskasvatuksen oppimisympäristöissä kuten lähiluonnossa ja liikenteessä. Lasten kanssa käsitellään heidän hyvinvointiaan edistäviä asioita kuten levon, ravinnon, liikunnan ja mielen hyvinvoinnin merkitystä. Lapsia autetaan tunteiden ilmaisussa ja itsesäätelyssä. Lasten tunnetaidot vahvistuvat, kun heidän kanssaan opetellaan havaitsemaan, tiedostamaan ja nimeämään tunteita. Lapsia ohjataan myös kunnioittamaan ja suojelemaan omaa ja toisten kehoa.

Monilukutaito sekä tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen
Monilukutaitoa sekä tieto- ja viestintäteknologista osaamista tarvitaan lasten ja perheiden arjessa, ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa sekä yhteiskunnallisessa osallistumisessa. Monilukutaito sekä tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen edistävät lasten kasvatuksellista ja koulutuksellista tasa-arvoa. Varhaiskasvatuksen tehtävänä on tukea näiden taitojen kehittymistä.

Monilukutaito on kulttuurisesti moninaisten viestien ja ympäröivän maailman ymmärtämisen sekä vuorovaikutuksen näkökulmasta keskeinen perustaito. Monilukutaidolla tarkoitetaan erilaisten viestien tulkinnan ja tuottamisen taitoja. Monilukutaidon perustana on laaja tekstikäsitys, jonka mukaan erilaiset tekstit voivat olla muun muassa kirjoitetussa, puhutussa, audiovisuaalisessa tai digitaalisessa muodossa. Siihen sisältyy erilaisia lukutaitoja kuten kuvanlukutaito, numeerinen lukutaito, medialukutaito ja peruslukutaito. Monilukutaito liittyy kiinteästi ajattelun ja oppimisen taitoihin. Lasten kanssa nimetään asioita ja esineitä sekä opetellaan erilaisia käsitteitä. Lapsia innostetaan tutkimaan, käyttämään ja tuottamaan viestejä erilaisissa, myös digitaalisissa, ympäristöissä. Monilukutaitoisiksi kehittyäkseen lapset tarvitsevat aikuisen mallia sekä rikasta tekstiympäristöä, lasten tuottamaa kulttuuria sekä lapsille soveltuvia kulttuuripalveluja.

Lasten kanssa tutkitaan ja havainnoidaan tieto- ja viestintäteknologian roolia arkielämässä sekä tutustutaan erilaisiin tieto- ja viestintäteknologisiin välineisiin, sovelluksiin ja peleihin. Digitaalista dokumentointia hyödynnetään leikeissä, tutkimisessa, liikkumisessa sekä taiteellisessa kokemisessa ja tuottamisessa. Mahdollisuudet kokeilla ja tuottaa sisältöjä itse ja yhdessä muiden lasten kanssa käyttäen apuna tieto- ja viestintäteknologiaa edistävät lasten luovan ajattelun ja yhteistoiminnan taitoja sekä lukutaitoa. Henkilöstö ohjaa lapsia tieto- ja viestintäteknologian monipuoliseen ja turvalliseen käyttöön.

Osallistuminen ja vaikuttaminen
Aktiivinen ja vastuullinen osallistuminen ja vaikuttaminen luovat perustan demokraattiselle ja kestävälle tulevaisuudelle. Tämä edellyttää yksilöltä taitoa ja halua osallistua yhteisön toimintaan sekä luottamusta omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa. Lasten oikeuksiin kuuluvat kuulluksi tuleminen ja osallisuus omaan elämään vaikuttavissa asioissa. Varhaiskasvatuksessa kunnioitetaan näitä demokratian toteutumisen keskeisiä periaatteita. Varhaiskasvatuksen tehtävä on tukea lasten kehittyviä osallistumisen ja vaikuttamisen taitoja sekä kannustaa oma-aloitteisuuteen.

Lasten arvostava kohtaaminen, heidän ajatustensa kuunteleminen ja aloitteisiin vastaaminen vahvistavat lasten osallistumisen ja vaikuttamisen taitoja. Lapset suunnittelevat, toteuttavat ja arvioivat toimintaa yhdessä henkilöstön kanssa. Samalla lapset oppivat vuorovaikutustaitoja sekä yhteisten sääntöjen, sopimusten ja luottamuksen merkitystä. Henkilöstö huolehtii siitä, että jokaisella lapsella on mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa. Osallistumisen ja vaikuttamisen kautta lasten käsitys itsestään kehittyy, itseluottamus kasvaa ja yhteisössä tarvittavat sosiaaliset taidot muovautuvat.

2.8 Paikallisesti päätettävät asiat 

Paikallista varhaiskasvatussuunnitelmaa laadittaessa keskustellaan siitä, mitä tässä luvussa määrätyt varhaiskasvatuksen tehtävät ja yleiset tavoitteet merkitsevät ja miten varhaiskasvatukselle asetettujen tavoitteiden toteutumisesta voidaan huolehtia eri toimintamuodoissa.

Luku 2 sisältää osia, jotka on tarkoituksenmukaista sisällyttää osaksi paikallista varhaiskasvatussuunnitelmaa. Tällaisia osia ovat:

•    varhaiskasvatuslain mukaiset tavoitteet
•    arvoperusta (luku 2.4)
•    oppimiskäsitys (luku 2.5) ja
•    laaja-alainen osaaminen (luku 2.7). 

Näihin osuuksiin voidaan tehdä paikallisia lisäyksiä.

Paikallisessa varhaiskasvatussuunnitelmassa kuvataan lisäksi

•    varhaiskasvatuksen järjestäminen ja eri toimintamuodot sekä niiden välinen yhteistyö paikallisesta näkökulmasta
•    paikalliset siirtymäkäytännöt, kun lapsi aloittaa varhaiskasvatuksessa, siirtyy varhaiskasvatuksen aikana toiseen ryhmään tai toiseen toimipaikkaan sekä lapsen siirtyessä esiopetukseen tai toisen varhaiskasvatuksen järjestäjän toimintaan

Varhaiskasvatuksen eri toimintamuodoille voidaan laatia erilliset varhaiskasvatussuunnitelmat luvun 1.2 mukaisesti. 

Arvoperusta ja oppimiskäsitys sekä laaja-alaisen osaamisen tavoitteet otetaan huomioon ja niitä syvennetään luvuissa, joissa käsitellään varhaiskasvatuksen toimintakulttuuria, varhaiskasvatuksen pedagogisen toiminnan suunnittelua, toteuttamista ja arviointia sekä kehityksen ja oppimisen tukea.

Lappeenrannan kaupunki

Lasten ja nuorten lautakunta päättää varhaiskasvatuksen järjestämisestä. Varhaiskasvatusta toteutetaan päiväkodeissa, perhepäivähoidossa ja avoimissa varhaiskasvatuspalveluissa. Varhaiskasvatusta voidaan toteuttaa myös yhdessä esiopetuksen kanssa.

Varhaiskasvatus on suunnitelmallista kasvatusta ja opetusta, joka liittyy kiinteästi sekä esi- että perusopetukseen. Tavoitteena on rakentaa lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen kannalta johdonmukaisesti etenevä kokonaisuus, jatkumo varhaiskasvatuksesta esiopetuksen kautta perusopetukseen. Jatkumoa rakennetaan myös hyvinvointi- ja sivistyspalvelujen toimialan strategiassa. Suunnitelma esi- ja alkuopetuksen yhteistyöstä aikatauluineen kirjataan esiopetuksen ja varhaiskasvatuksen vuosisuunnitelmaan. Osana varhaiskasvatuksen vuosisuunnitelmaa sovitaan myös varhaiskasvatuksen alueellisesta ja toimintamuotojen sekä toimialan muiden vastuualueiden välisestä yhteistoiminnasta. 

Kasvatusyhteistyössä pyritään jatkumoon lapsen siirtyessä toiseen varhaiskasvatusyksikköön, esiopetukseen ja kouluun. 

Lappeenrannassa hyödynnetään karjalaista kasvatusperinnettä, johon kuuluu lapsen kiittäminen ja kehuminen, myönteinen huomioiminen, leikillisyys ja huumori. Ilo ja hassuttelu kantavat ja vahvistavat myönteistä ilmapiiriä sekä tukevat oppimista: ”Minkä ilotta oppii, sen surutta unohtaa”. Toiminnassa näkyy karjalainen elämäntapa – yhteisöllisyys, sitkeys ja sopeutumiskykyisyys. Kasvatustyössä otetaan huomioon karjalainen kulttuuriperintö, alueen rikas historia ja rajan läheisyys. 

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin sisältyvien arvojen lisäksi noudatetaan Lappeenrannan kaupungin, hyvinvointi- ja sivistyspalvelujen toimialan sekä varhaiskasvatuksen strategioihin kirjattuja arvoja.

Eri toimintamuodoille ei Lappeenrannassa tehdä erilisiä kuntakohtaisia varhaiskasvatussuunnitelmia. Laaja-alaisen osaamisen tavoitteet ja niihin liittyvät painotukset sekä varhaiskasvatuksen tehtävän ja yleisten tavoitteiden toteutuminen eri toimintamuodoissa kuvataan varhaiskasvatuksen vuosisuunnitelmassa ja niitä arvioidaan toimintakertomuksessa. 

Vuorohoitoyksiköt vastaavat lapsen epäsäännölliseen varhaiskasvatuksen tarpeeseen, joka johtuu huoltajien vuorotyöstä. Tästä syystä toiminnassa korostuu pitkäjänteinen, johdonmukainen ja lapsen tarpeista lähtevä pedagoginen suunnittelu. Vuorohoidossa varhaiskasvatus sisällytetään osaksi lapsen varhaiskasvatuspäivää. Iltapäivien, iltojen ja viikonloppujen toiminta suunnitellaan niin, että se on varhaiskasvatussuunnitelman tavoitteiden mukaista. On tärkeää, että myös viikonlopputoiminta on pedagogisesti suunniteltua, koska osalla lapsista varhaiskasvatuksen tarve painottuu iltoihin ja viikonloppuihin. On merkittävää, että lasten ikävän tunteisiin vastataan, koska varhaiskasvatusajat voivat olla pitkiä ja ikävän tunteet korostuvat erityisesti iltaisin ja nukkumaan käydessä.

Vuorohoidossa olevan lapsen arki on sirpaleista, koska varhaiskasvatukseen tullaan eri vuorokauden aikoina ja siellä vietetään pitkiäkin aikoja. Ajan hahmottaminen voi olla haasteellisempaa kuin niillä lapsilla, joiden päivärytmi on säännöllinen. Vuorohoidon henkilöstö tulee tukea lasta siirtymätilanteissa ja päivän ja viikonpäivien hahmottamisessa. Kuvien käyttö päivän kulun läpikäymiseksi on tarpeen. Vuoroyksiköiden henkilöstö voi jakaa tietoa kuvien käytöstä myös lasten huoltajille.

Toimintaa ohjaavia painotuksia 

Lasten toimijuus ja osallisuus
Lasten mahdollisuudet kokea osallisuutta sekä osallistua ovat sidoksissa yhteiskunnassa vallitseviin käsityksiin, arvoihin ja asenteisiin. Käsitykset kasvatuksesta, lapsesta, lasten toimijuudesta ja osallisuudesta heijastuvat varhaiskasvatusta koskevaan päätöksen tekoon sekä varhaiskasvatuksen suunnitteluun ja toteuttamiseen. Lasten osallisuuden kokemukset ja osallistumismahdollisuudet realisoituvat päivittäisessä toiminnassa ja vuorovaikutuksessa.

Lasten osallisuus ja osallistaminen on systeemisesti yhteydessä henkilöstön kasvatusajatteluun ja sitä kautta kaikkeen toimintaan. Leikki, informaali oppiminen (opetus) ja ulkoilu ovat lasten keskinäisen osallisuuden ja omaehtoisen toimijuuden foorumeja. On kuitenkin tärkeää osallistaa lapsia myös arkitoiminnoissa. 

Pedagogisen sensitiivisyys
Lappeenrannassa kehitetään varhaiskasvattajien pedagogista sensitiivisyyttä Helsingin yliopiston varhaiskasvatuksen ja varhaiserityiskasvatuksen tutkimusryhmässä kehitetyn PedaSens-intervention mukaisesti. Pedagoginen sensitiivisyys määritellään aikuisen kyvyksi säädellä lapsiryhmän ilmapiiriä myönteiseksi huomaamalla lasten aloitteet ja viestit sekä jatkamaan aloitteita lapselle mielekkäällä tavalla. Kehittämistyön taustalla on muun muassa kiintymyssuhdeteoria, mikä korostaa sensitiivisen vuorovaikutuksen merkitystä pienten lasten sosio-emotionaalisessa kehityksessä.

Interventio toteutetaan lapsiryhmän kaikkien aikuisten kanssa yhdessä. Keskeinen osa kehittämistyötä on kunkin aikuisen ja lapsiryhmän yhteisen toiminnan videointi. Videoita käytetään havainnoinnin ja pedagogisen sensitiivisen tukemisen välineinä. Kehittämistyön tiimikohtaisesta ohjauksesta vastaavat lapsiryhmien varhaiskasvatuksen erityisopettajat.

Liikkuva varhaiskasvatus
Kaupungin varhaiskasvatus on mukana toteuttamassa valtakunnallista Liikkuva varhaiskasvatus -ohjelmaa. Liikuntakasvatuksen tavoitteena on luoda jokaiselle lapselle päivittäinen mahdollisuus liikunnan iloon, lisätä motorisia taitoja sekä tukea aktiivisen elämäntavan omaksumisessa osana arkea. Liikunnan avulla toteutetaan paikallisesti sovittuja laaja-alaisia osaamisen osa-alueita. Liikkuva varhaiskasvatus -ohjelman toteuttamisen tukena käytetään Lappeenrannan varhaiskasvatuksen Liikkuva varhaiskasvatus -vuosikelloa. 

Luontoyhteys
Luonnossa liikkuminen vahvistaa lapsen kokonaisvaltaista kehitystä ja oppimisedellytyksiä. Lapsen luonto-osaaminen ja luonnon tuntemus lisääntyy, fyysinen kunto ja motoriset taidot kehittyvät. Lapset kasvavat yhteisöllisyyteen ja oppivat vastuuta, kun he ulkoilevat ja liikkuvat paljon. Luonto tarjoaa tilaa luovuudelle, mielikuvitukselle ja tunteille.

Luonto ja metsä leikkiympäristönä edistävät lapsen motorisia taitoja, lisäävät rooli- ja mielikuvitusleikkejä sekä hävittävät liikkumiseen liittyviä ikä- ja sukupuolieroja. Metsässä leikkimisen ja liikkumisen on todettu myös parantavan lasten sosiaalisia valmiuksia ja vähentävän negatiivista käyttäytymistä, muun muassa kiusaamista. Myös monet huoltajat ja lapset arvostavat luontoa hyvänä kasvuympäristönä. Lapsilta kysyttäessä metsä on heille paikka, jossa voi kiipeillä, seikkailla, olla piilosilla, hiihtää ja bongata lintuja.

Viimeaikaisissa tutkimuksissa metsäluonnon on todettu vaikuttavan positiivisesti lasten sekä fyysiseen että psyykkiseen hyvinvointiin. Luontoyhteyden on todettu stimuloivan lasten immuunijärjestelmää ja sitä kautta vähentävän allergioita. Kaupunkimaisessa ympäristössä asuvilla lapsilla todennäköisyys allergiseen herkistymiseen, ja sitä kautta atooppiseen ihottumaan, allergiaan ja astmaan on suurempi kuin lapsilla, joiden ympäristössä on metsää tai maatalousmaata.

Tutkimuksissa on todettu, että luonnossa kävely rauhoittaa sydämen sykettä ja laskee verenpainetta. Lisäksi aivojen toiminnassa on havaittu suotuisia vaikutuksia. Luonnon terveysvaikutukset vähentävät todennäköisyyttä sairastua sepelvaltimotautiin, diabetekseen, astmaan tai migreeniin. Luontoyhteydellä on positiivinen vaikutus mielialaan ja tunteisiin. Luonto elvyttää, lisää psyykkisiä voimavaroja ja parantaa itsetuntoa. Luontoyhteys ja -liikunta lisäävät hyvinvointia.

Kestävä kehitys
Jokaisella varhaiskasvatusyksiköllä on oma kestävän kehityksen suunnitelma, joka on osa varhaiskasvatuksen vuosisuunnitelmaa. Kestävän kehityksen suunnitelma noudattaa Lappeenrannan kaupungin kestävän kehityksen ohjelmaa. Linkki Keke päiväkodissa – Kestävän kehityksen opas -verkkosivuille löytyy lähdeluettelosta. 

Lappeenrannan kaupunki on tehnyt pitkäjänteisesti työtä hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Kaupunki valittiin 2021 yhdeksi Euroopan vihreimmistä kaupungeista ja voitti Euroopan komission myöntämän European Green Leaf Award -tittelin. Tämän myötä luonnon monimuotoisuutta pyritään lisäämään päiväkotien pihoilla. Mullasta ja kasveista lapsilla on mahdollisuus saada hyviä mikrobeja vastustuskyvyn tueksi. Lasten kanssa istutetaan ja hoidetaan kukkia, yrttejä ja vihanneksia esimerkiksi kasvilavoilla. Näin edistämme lasten uusia ympäristökokemuksia sekä tuoksu- ja makuelämyksiä. 

Retkeilyä lähiluontoon edistetään esimerkiksi retkeilyvälineiden hankkimisen avulla. Luonnossa tapahtuva toiminta vahvistaa lapsen kokonaisvaltaista kehitystä ja oppimisedellytyksiä. Lasten luonto-osaaminen ja luonnontuntemus lisääntyvät, fyysinen kunto ja motoriset taidot kehittyvät. Luonnossa liikkuminen antaa myös tilaa luovuudelle ja mielikuvitukselle sekä kasvattaa yhteisöllisyyteen. 

Monilukutaito sekä tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen (TVT)
Ohjelmointiin liittyvät taidot kytkeytyvät kasvatuksessa ja opetuksessa esimerkiksi tieto- ja viestintäteknologiseen osaamiseen sekä media- ja monilukutaitoon. Ne ovat osa laaja-alaista osaamista, jota edistetään kaikilla oppimisen alueilla. Ohjelmoinnillisella ajattelulla tarkoitetaan ajattelun taitoja: ongelman purkamista osiin, toiminnan kaavojen tunnistamista ja muodostamista sekä toimintojen yleistämistä ja automatisointia. Ohjelmoinnillista ajattelua opitaan parhaiten itse kokeilemalla, tutkimalla ja ohjelmoimalla. 
Oppimisympäristöt suunnitellaan siten, että lapset voivat leikeissään harjoitella ohjelmoinnissa tarvittavia ajattelun taitoja: luokittelua, vertailua ja järjestykseen asettamista. Lasten kanssa havainnoidaan myös säännönmukaisuuksia ja toistuvia asioita. 
Lappeenrannan kaupungin Saimaan mediakeskus tukee tieto- ja viestintätekniikan käyttöä sekä auttaa vahvistamaan varhaiskasvatuksen henkilöstön taitoja. Mediakeskus koordinoi erilaisia tieto- ja viestintäteknologiaan sekä monilukutaitoon liittyviä kehittämishankkeita. Mediakeskuksen koordinoimilla varhaiskasvatuksen hankkeilla edistetään mm. lukemisen kulttuuria, lukutaitoa ja lukuintoa sekä tieto- ja viestintätekniikan pedagogista osaamista ja hyödyntämistä eri tavoin.
Kielirikasteinen varhaiskasvatus
Kielirikasteisen varhaiskasvatuksen tavoitteena on tukea lasten kielitietoisuuden kasvua sekä herättää lasten mielenkiinto ja myönteinen asenne kieliä kohtaan. Lasten oppimisympäristöä rakennetaan tukemaan kielitietoisuutta ja kiinnostusta kielten oppimiseen. Eri kieliin tutustutaan toiminnallisesti; leikkien, pelaten ja tutkien. Kielirikasteista toimintaa kehitetään järjestämällä henkilöstölle täydennyskoulutusta kielirikasteisen toiminnan suunnittelun ja toteuttamisen tueksi.

Yrittäjyyskasvatus
Yrittäjyyskasvatuksen lähtökohtana on monipuolinen, toiminnallinen ja lapsikeskeinen toimintakulttuuri. Se rohkaisee harjaannuttamaan omatoimisuutta sekä toteuttamaan itseään yhteisön tukemana. Monikulttuurinen ja erilaisia toimintatapoja synnyttävä ympäristö tukee osaltaan luovuutta ja innovatiivisuutta. Tekemällä oppimiseen painottuva toiminta kehittää myönteisen minäkuvan vahvistumista, omien taitojen ja erityisominaisuuksien harjoittamista, vastuuntuntoa, rohkeutta toimia sekä vuorovaikutustaitoja omakohtaisen kokemisen kautta. Monipuolinen oppimisympäristö sekä kodin ja lähiympäristön hyödyntäminen toimivat varhaiskasvatuksessa yrittäjyyskasvatuksen elinikäisen oppimisen alkupolkuna.

Kaakkois-Suomessa on laadittu Väylä yrittäjyyteen - Yrittäjyyskasvatusstrategia ja toimintaohjelma 2020. Strategia-asiakirjassa avataan yrittäjyyskasvatusta seuraavalla tavalla: ”Yrittäjyyskasvatuksella tarkoitetaan kaikilla kasvatus- ja opetushallinnon aloilla varhaiskasvatuksesta korkea-asteelle tehtävää laaja-alaista työtä, jolla pyritään vahvistamaan eri-ikäisten oppijoiden (oppilaat, opiskelijat) yritteliäisyyttä, yrittävyyttä ja yrittäjyyttä. Yrittäjyyskasvatuksen tavoitteena ovat myönteisten asenteiden lisääminen, yrittäjyyteen liittyvien tietojen ja taitojen kehittäminen, uuden yrittäjyyden aikaansaaminen, yrittäjien ja yrityksissä olevan henkilöstön osaamisen kehittäminen sekä yrittäjämäinen toimintatapa työpaikoilla ja kaikessa muussakin toiminnassa.”

Kulttuurikasvatus
Kulttuurikasvatuksen tavoitteena on:
-    tutustuttaa taiteeseen ja kulttuuriin
-    tuoda onnistumisen ja voimautumisen kokemuksia
-    helpottaa vaikeiden asioiden käsittelyä, kun ne etääntyvät itsestä taiteen avulla
-    tukea luovuuden, itseilmaisun ja lahjakkuuden löytämistä
-    kasvattaa osallisuutta kulttuurielämään 
-    tutustuttaa taide- ja kulttuurialan ammatteihin
-    lisätä kulttuurien välistä vuorovaikutusta
-    antaa mahdollisuuksia yhteiseen kokemiseen
-    tukea ihmisenä kasvua ja lisätä suvaitsevaisuutta
-    täydentää ja rikastaa kulttuuri- ja taideopetusta
-    syventää varhaiskasvatuksen ja kulttuuri- sekä taidetoimijoiden välistä yhteistyötä
-    vahvistaa varhaiskasvatuksen ja kulttuurilaitosten välistä yhteistyötä

Museot osana varhaiskasvatuksen kulttuuriympäristöä
Lappeenrannan museot toimivat muiden paikkakunnan kulttuurilaitosten rinnalla osana lasten kulttuuriympäristöä. Museot tarjoavat vapaan pääsyn varhaiskasvatuksen ryhmille museoiden aukioloaikaan sekä aamupäivällä ennen museoiden avautumista.  Museoissa on mahdollista tutustua näyttelyihin ryhmän aikuisten opastuksella tai hyödyntää maksullisia opastettuja tutustumiskierroksia.

Lappeenrannan museot tarjoavat varhaiskasvatuksen ryhmille mahdollisuuden syventää näyttelyiden avulla lasten sekä esteettistä että historiallisyhteiskunnallista kasvua. Varhaiskasvatuksen henkilöstöllä on mahdollisuus maksuttomaan sisäänpääsyyn suunnitellessaan lasten tutustumiskertoja Lappeenrannan museoihin. 

Museoiden avulla lapset pääsevät tutustumaan oman alueensa kulttuurihistoriaan historiallisten museoiden sekä taidemuseon näyttelyiden kautta. Museoihin sekä muihin kulttuurilaitoksiin tehtävät vierailut edistävät lasten keskinäistä tasa-arvoa ja kannustavat myöhempää kulttuurikohteisiin tutustumista, jolla voi olla positiivinen vaikutus yksilön hyvinvointiin myös aikuisiällä.  

Kirjastot ja muut kulttuurilaitokset
Se mitä edellä on todettu museoista, koskee laajalti myös kirjastoa, sekä soveltuvin osin ja resurssien puitteissa myös teatteria ja orkesteria. Kirjastoilla on pitkät perinteet koulujen ja varhaiskasvatuksen yhteistyökumppaneina, ja sitä toimintaa jatketaan. Kulttuurin vastuualue on avoin kehittämään uusia yhteistyömuotoja varhaiskasvatuksen kanssa.

Varhaiskasvatus tekee myös yhteistyötä Etelä-Karjalan lastenkulttuurikeskus Metkun kanssa hyödyntäen kulttuuripolku-materiaalia. Linkki Metkun verkkosivuille löytyy lähdeluettelosta.

3. Varhaiskasvatuksen toimintakulttuuri

Toimintakulttuuri on historiallisesti ja kulttuurisesti muotoutunut tapa toimia, joka muovautuu yhteisön vuorovaikutuksessa. Varhaiskasvatuksen järjestäjän ja varhaiskasvatusta johtavien henkilöiden tehtävänä on luoda edellytykset toimintakulttuurin kehittämiselle ja arvioinnille varhaiskasvatuksen eri toimintamuodoissa ja yksiköissä.

Varhaiskasvatuksen toimintakulttuuri on kokonaisuus, joka rakentuu muun muassa
•    arvoista ja periaatteista
•    työtä ohjaavien normien ja tavoitteiden tulkinnasta
•    oppimisympäristöistä ja työtavoista
•    yhteistyöstä ja sen eri muodoista
•    vuorovaikutuksesta ja ilmapiiristä
•    henkilöstön osaamisesta, ammatillisuudesta ja kehittämisotteesta
•    johtamisrakenteista ja -käytännöistä
•    toiminnan organisoinnista, suunnittelusta, toteuttamisesta ja arvioinnista.

Toimintakulttuuria muovaavat tiedostetut, tiedostamattomat ja joskus myös tahattomat tekijät. Yhteisön kaikki jäsenet vaikuttavat toimintakulttuuriin, ja se puolestaan vaikuttaa kaikkiin jäseniin riippumatta siitä, tunnistetaanko sen merkitys vai ei.

Varhaiskasvatuksessa kaikkien työtapojen tulee tukea lapsen kehitystä ja oppimista. Ne tulee myös pystyä pedagogisesti perustelemaan. Henkilöstön on tärkeä tiedostaa, että heidän tapansa toimia ja olla vuorovaikutuksessa välittyy mallina lapsille, jotka omaksuvat varhaiskasvatusyhteisön arvoja, asenteita ja tapoja.

Toimintakulttuuri vaikuttaa varhaiskasvatuksen laatuun. Sillä on keskeinen merkitys varhaiskasvatuksen toteuttamisessa ja tavoitteiden saavuttamisessa. Varhaiskasvatustyön tavoitteita tukeva toimintakulttuuri luo suotuisat olosuhteet lasten kehitykselle, oppimiselle, osallisuudelle, turvallisuudelle, hyvinvoinnille sekä kestävälle elämäntavalle.

Johtaminen vaikuttaa keskeisesti varhaiskasvatuksen toimintakulttuuriin, sen kehittämiseen ja laatuun. Varhaiskasvatuksen johtamisen lähtökohtana on jokaisen lapsen hyvinvoinnin ja oppimisen edistäminen. Toimintakulttuurin kehittäminen edellyttää pedagogiikan johtamista, joka on varhaiskasvatuksen kokonaisuuden tavoitteellista ja suunnitelmallista johtamista, arviointia ja kehittämistä. Se sisältää kaikki ne toimenpiteet, joilla luodaan edellytykset henkilöstön hyville työolosuhteille, ammatillisen osaamisen ja koulutuksen hyödyntämiselle ja kehittämiselle sekä pedagogiselle toiminnalle (luku 4.1). 

3.1 Toimintakulttuurin kehittäminen ja sitä ohjaavat periaatteet

Yhteisön toimintakulttuuri muuttuu jatkuvasti ja sitä tulee myös arvioida ja kehittää. Yhteisiin tavoitteisiin sitoutuminen edistää arvoperustan ja oppimiskäsityksen toteutumista. Toimintakulttuurin vaikutusten pohdinta ja sen ei-toivottujen piirteiden tunnistaminen ja korjaaminen ovat tärkeä osa toimintakulttuurin kehittämistä. Jatkuvan kehittämisen perusedellytys on, että henkilöstö ymmärtää oman toimintansa taustalla vaikuttavien arvojen, tietojen ja uskomusten merkityksen sekä osaa arvioida niitä. Kehittämisessä on tärkeää toisia arvostava, koko yhteisöä osallistava ja luottamusta rakentava dialogi. Varhaiskasvatusta suunniteltaessa, järjestettäessä ja kehitettäessä on ensisijaisesti huomioitava lapsen etu. Lapsen etua on harkittava yksittäisen lapsen, lapsiryhmän ja yleensä lasten kannalta tapaus- ja tilannekohtaisesti (76). 

Johtaja edistää osallistavaa toimintakulttuuria luomalla rakenteita ammatilliseen keskusteluun. Lisäksi johtaja rohkaisee työyhteisöä säännöllisesti kehittämään ja innovoimaan yhteistä toimintakulttuuria. Johtaja tukee yhteisön kehittymistä oppivaksi yhteisöksi, jossa osaamista kehitetään ja jaetaan. Päämääränä on, että yhteinen toiminta-ajatus ja toiminnan tavoitteet näkyvät käytännöissä. Johtaja vastaa siitä, että yhteisiä työkäytäntöjä tehdään näkyväksi ja että niitä havainnoidaan ja arvioidaan säännöllisesti. Lapset ja huoltajat ovat mukana toimintakulttuurin kehittämisessä ja arvioinnissa.

Varhaiskasvatuksen toimintakulttuuria kehitetään seuraavien periaatteiden mukaisesti:

Oppiva yhteisö toimintakulttuurin ytimenä
Varhaiskasvatuksessa toimitaan yhteisönä, jossa lapset ja henkilöstö oppivat yhdessä ja toisiltaan. Oppivassa yhteisössä on tilaa erilaisille mielipiteille ja tunteille. Lapsia ja henkilöstöä kannustetaan rohkeasti jakamaan ajatuksiaan ja kokeilemaan uudenlaisia toimintatapoja. Jatkuvasti toimintaansa arvioiva ja kehittävä yhteisö haastaa itseään sekä tunnistaa ja hyödyntää vahvuuksiaan. Oppivassa yhteisössä arvostetaan kunnioittavaa ja huomaavaista käytöstä. Yhteisö rohkaisee kokeiluun, yrittämiseen ja sinnikkyyteen sekä sallii myös erehtymisen. Yhdessä tekeminen ja osallisuuden kokemukset vahvistavat yhteisöä.

Henkilöstöä kannustetaan itsearviointiin, tiedon ja osaamisen jakamiseen ja samalla ammatilliseen kehittymiseen. Yhdessä sovittujen tavoitteiden ja tehtävien pohdinta, oman työn säännöllinen arviointi sekä huoltajilta ja muilta yhteistyökumppaneilta saatu palaute edistävät yhteisön oppimista. Oppimista edistää myös kehittämistyöstä, arvioinneista ja tutkimuksesta saadun tiedon hyödyntäminen.

Leikkiin ja vuorovaikutukseen kannustava yhteisö
Leikkiin kannustavassa toimintakulttuurissa tunnustetaan leikin merkitys lapsen hyvinvoinnille ja oppimiselle. Henkilöstö tunnistaa leikkiä rajoittavia tekijöitä ja kehittää leikkiä edistäviä toimintatapoja ja oppimisympäristöjä. Lapsilla ja henkilöstöllä on mahdollisuus kokea yhdessä tekemisen ja leikin iloa. Yhteisössä kannustetaan kaikkia kekseliäisyyteen, mielikuvituksen käyttöön, omaan ilmaisuun ja luovuuteen. Leikki saa näkyä ja kuulua. Lasten leikkialoitteille, kokeiluille ja elämyksille annetaan tilaa, aikaa ja leikkirauhaa. Leikkiville lapsille ja aikuisille mahdollistetaan keskittyminen leikkiin.

Varhaiskasvatuksen toimintakulttuuriin kuuluu henkilöstön keskinäinen yhteistyö sekä vuorovaikutus huoltajien ja lähiympäristön kanssa. Yhteisön jäsenet kunnioittavat toisiaan ja arvostavat yhteistyötä. Yhteisö rohkaisee lapsia hyvään vuorovaikutukseen sekä toimimaan ryhmän jäseninä. Henkilöstö tukee lasten vertaissuhteiden syntymistä ja vaalii ystävyyssuhteita. Turvallisessa yhteisössä puututaan ristiriitoihin ja opetellaan rakentavia keinoja niiden ratkaisemiseen.

Osallisuus, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo
Inklusiivisessa toimintakulttuurissa edistetään osallisuutta, yhdenvertaisuutta (77) ja tasa-arvoa kaikessa toiminnassa. Lasten, henkilöstön ja huoltajien aloitteita, näkemyksiä ja mielipiteitä arvostetaan. Tämä edellyttää osallisuutta edistävien toimintatapojen sekä rakenteiden tietoista kehittämistä. Lasten ymmärrys yhteisöstä, oikeuksista, vastuusta ja valintojen seurauksista kehittyy osallisuuden kautta. Osallisuutta vahvistaa lasten sensitiivinen kohtaaminen ja myönteinen kokemus kuulluksi ja nähdyksi tulemisesta. Lasten ja huoltajien osallistuminen toiminnan suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin edistää osallisuutta. Jokainen henkilöstön jäsen on tärkeä osa kasvatusyhteisöä.

Yhteisön jäsenet tulevat kohdatuiksi ja kohdelluiksi yhdenvertaisina riippumatta henkilöön liittyvistä tekijöistä (78). Yhdenvertaisuus ei merkitse samanlaisuutta. Toimintakulttuurin kehittämisen kannalta on tärkeää, että yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa koskevista asenteista keskustellaan työyhteisössä. Lisäksi tulee pohtia, miten esimerkiksi kieleen, etnisyyteen, katsomukseen, vammaisuuteen, sukupuoleen ja sen moninaisuuteen liittyvät asenteet näkyvät puheissa, eleissä, teoissa ja toimintatavoissa. Vuorovaikutuksen ja kielenkäytön mallit sekä tavat toimia stereotyyppisten oletusten mukaisesti välittyvät lapsille. Varhaiskasvatus on sukupuolisensitiivistä. Henkilöstö rohkaisee lapsia tekemään valintoja ilman sukupuoleen tai muihin henkilöön liittyviin seikkoihin sidottuja stereotyyppisiä rooleja ja ennakko-odotuksia. Henkilöstö tunnistaa lasten keskinäisten kohtaamisten eriarvoistavia piirteitä sekä puuttuu niihin hienotunteisesti ja johdonmukaisesti. Myönteisellä ja kannustavalla vuorovaikutuksella tuetaan lapsen oman identiteetin ja itsetunnon kehitystä.

Kulttuurinen moninaisuus ja kielitietoisuus
Varhaiskasvatus on osa kulttuurisesti muuntuvaa ja monimuotoista yhteiskuntaa. Kulttuurinen moninaisuus nähdään voimavarana. Yhteisössä tunnistetaan, että oikeus omaan kieleen, kulttuuriin, uskontoon ja katsomukseen on perusoikeus. Varhaiskasvatuksessa arvostetaan ja hyödynnetään suomalaista kulttuuriperintöä ja kansalliskieliä sekä yhteisön ja ympäristön kulttuurista, kielellistä ja katsomuksellista monimuotoisuutta. Tämä edellyttää henkilöstöltä tietoa toisista kulttuureista ja erilaisista katsomuksista sekä taitoa nähdä ja ymmärtää asioita monesta näkökulmasta ja asettua toisen asemaan. Erilaisista ajattelu- ja toimintatavoista keskustellaan rakentavasti ja luodaan myös uusia tapoja toimia yhdessä. Samalla edistetään kulttuurisesti kestävää kehitystä.

Kielitietoisessa varhaiskasvatuksessa tiedostetaan, että kielet ovat läsnä jatkuvasti ja kaikkialla. Henkilöstö ymmärtää kielen keskeisen merkityksen lasten kehityksessä ja oppimisessa, vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä sekä identiteettien rakentumisessa ja yhteiskuntaan kuulumisessa. Monikielisyyden näkyväksi tekeminen tukee lasten kehitystä kulttuurisesti moninaisessa maailmassa. Henkilöstön tulee tiedostaa, että he ovat lapsille kielellisiä malleja, ja kiinnittää huomiota omaan kielenkäyttöönsä. Henkilöstö rohkaisee lapsia käyttämään kieltä monipuolisesti. Lasten kielelliset lähtökohdat huomioidaan, ja heille annetaan aikaa ja mahdollisuuksia vaihteleviin kielenkäytön tilanteisiin.

Hyvinvointi, turvallisuus ja kestävä elämäntapa
Varhaiskasvatuksessa arvostetaan terveellisiä, turvallisia ja liikunnallisia elämäntapoja. Varhaiskasvatuksen yhteisössä liikutaan monipuolisesti sisällä ja ulkona sekä vältetään pitkäkestoista istumista. Lasten hyvinvointia edistetään antamalla mahdollisuus päivän aikana rauhoittumiseen ja lepoon sekä tarjoamalla monipuolista, terveellistä ja riittävää ravintoa. Toimintakulttuurin kehittämisessä huomioidaan yhteisön mahdollisuus toimia kiireettömässä ja keskittymistä edistävässä ympäristössä. Selkeä ja suunnitelmallinen, mutta joustava päivän rakenne edistää hyvinvointia.

Varhaiskasvatuksessa pidetään huolta koko yhteisön fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta turvallisuudesta. Lasta tulee suojata väkivallalta, kiusaamiselta ja muulta häirinnältä (79). Lapsella on oikeus saada lohdutusta sitä tarvitessaan. Varhaiskasvatuksessa ei sallita kiusaamista, väkivaltaa eikä häirintää. Kiusaaminen tunnistetaan, siihen puututaan ja sitä ehkäistään tietoisesti ja suunnitelmallisesti osana toimintakulttuurin kehittämistä. Olennaista kiusaamisen ennaltaehkäisyssä on tukea lasten vertaissuhteita ja yhteisön hyvinvointia. Henkilöstöllä on keskeinen rooli lasten sosiaalisten ja emotionaalisten taitojen harjoittelun ja kehittymisen tukemisessa. Lasten kanssa opetellaan tunnistamaan ja ratkaisemaan ristiriitoja rakentavasti. Häirintä-, kiusaamis- tai väkivaltatilanteista keskustellaan lasten huoltajien kanssa ja etsitään yhdessä ratkaisuja. Turvallisuuden edistämiseen kuuluu myös tapaturmien suunnitelmallinen ehkäisy ja seuranta, turvallisuuskasvatus sekä tiloista ja välineistä huolehtiminen. Varhaiskasvatus edellyttää toimivaa ja sitoutunutta turvallisuuden johtamista sekä turvallisuusasiat hallitsevaa henkilöstöä.

Kaikessa toiminnassa huomioidaan ekologisesti, sosiaalisesti, kulttuurisesti ja taloudellisesti kestävän elämäntavan välttämättömyys. Arjen valinnoilla ja toimilla ilmennetään vastuullista suhtautumista luontoon ja ympäristöön. Varhaiskasvatuksessa edistetään välineiden ja tilojen yhteiskäyttöä, kohtuullisuutta, säästäväisyyttä, korjaamista ja uusiokäyttöä.

3.2 Varhaiskasvatuksen oppimisympäristöt

Varhaiskasvatuksessa tavoitteena on varmistaa kehittävä, oppimista edistävä, terveellinen ja turvallinen sekä esteetön oppimisympäristö (80) . Oppimisympäristöillä tarkoitetaan tiloja, paikkoja, yhteisöjä, käytäntöjä, välineitä ja tarvikkeita, jotka tukevat lasten kehitystä, oppimista ja vuorovaikutusta. Oppimisympäristön käsite sisältää varhaiskasvatuksessa muun muassa fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen ulottuvuuden. Oppimisympäristöjä kehitetään siten, että varhaiskasvatukselle asetetut tavoitteet voidaan saavuttaa ja että ne tukevat lasten terveen itsetunnon sekä sosiaalisten ja oppimisen taitojen kehittymistä. Ergonomia, ekologisuus, viihtyisyys ja esteettömyys sekä tilojen valaistus ja akustiikka, sisäilman laatu ja siisteys otetaan huomioon oppimisympäristöjä rakennettaessa ja kehitettäessä.

Oppimisympäristöjä suunnitellaan ja rakennetaan yhdessä lasten kanssa. Niiden tulee tukea lasten luontaista uteliaisuutta ja oppimisen halua sekä ohjata leikkiin, fyysiseen aktiivisuuteen, tutkimiseen sekä taiteelliseen ilmaisuun ja kokemiseen. Lapsilla tulee olla mahdollisuus tutkia maailmaa kaikilla aisteillaan ja koko kehollaan. Oppimisympäristöt tarjoavat lapsille vaihtoehtoja mieluisaan tekemiseen, monipuoliseen ja vauhdikkaaseen liikkumiseen, leikkeihin ja peleihin sekä rauhalliseen oleiluun ja lepoon. Lasten ideat, leikit ja heidän tekemänsä työt näkyvät oppimisympäristöissä.

Oppimisympäristöissä voidaan toteuttaa monenlaista pedagogista toimintaa ja ne muuntuvat tarpeen mukaan. Henkilöstön tulee ottaa huomioon lasten kiinnostuksen kohteet, yksilölliset taidot ja tarpeet sekä varhaiskasvatuksen toteuttamisen periaatteet (luku 4). Varhaiskasvatuksen oppimisympäristöissä toimitaan joustavasti erikokoisissa ryhmissä, joissa jokaisella yhteisön jäsenellä on mahdollisuus osallistua toimintaan ja vuorovaikutukseen. Toiminta pedagogisesti tarkoituksenmukaisissa ryhmissä edistää lasten ja henkilöstön keskittymistä sekä lapsilähtöistä toimintaa.

Yhteisesti sovitut säännöt ja toimintatavat auttavat luomaan ilmapiiriltään turvallisen, muita kunnioittavan ja yhteisvastuullisen oppimisympäristön. Turvallisessa ilmapiirissä erilaisten tunteiden näyttäminen on sallittua ja henkilöstö auttaa lapsia tunteiden ilmaisussa ja itsesäätelyssä. Lapsia rohkaistaan kysymään, ja lasten kysymyksiin vastataan.

Oppimisympäristöjä suunnitellaan ja kehitetään siten, että ne vahvistavat yhdenvertaisuutta ja sukupuolten tasa-arvoa. Tämä mahdollistaa perinteisten sukupuolistereotypioiden rikkomisen. Oppimisympäristöissä edistetään lasten kielellistä kehitystä ja kielitietoisuutta sekä tuodaan näkyväksi kulttuurista moninaisuutta.

Luonto sekä pihat, leikkipuistot ja muut rakennetut ympäristöt ovat myös varhaiskasvatuksen oppimisympäristöjä. Ne tarjoavat kokemuksia, materiaaleja ja monipuolisia mahdollisuuksia leikkiin ja tutkimiseen. Niitä hyödynnetään liikunta- ja luontoelämysten ja oppimisen paikkoina.

Lasten käytössä tulee olla riittävästi monipuolisia ja turvallisia leikki- ja toimintavälineitä, ja niissä on tarvittaessa huomioitava lasten yksilölliset tuen tarpeet. Tieto- ja viestintäteknologia on osa monipuolista ja lasta osallistavaa oppimisympäristöä. Varhaiskasvatuksessa käytetään tieto- ja viestintäteknologiaa tarkoituksenmukaisella tavalla. Lasten omia tieto- ja viestintäteknologisia laitteita, leluja ja muita välineitä käytetään varhaiskasvatuksen järjestäjän määrittämällä tavalla, ja niiden käytöstä sovitaan huoltajien kanssa.

Yhteistyö muiden toimijoiden kanssa ja vierailut esimerkiksi kirjastoon, museoon, kulttuuriperintökohteisiin, teatteriin ja huoltajien työpaikoille rikastavat lasten oppimisympäristöjä. Oppimisympäristöjen suunnittelu tarjoaa myös luontevan yhteistyömahdollisuuden henkilöstön ja huoltajien välille.

3.3 Yhteistyö varhaiskasvatuksessa

Yhteistyöllä tuetaan lapsen varhaiskasvatuksen järjestämistä siten, että jokainen lapsi saa oman kehityksensä ja tarpeidensa mukaista kasvatusta, opetusta ja hoitoa. Vastuu yhteistyön toteutumisesta ja suunnitelmallisuudesta on varhaiskasvatuksen järjestäjillä. He vastaavat myös siitä, että yhteistyötä toteutetaan tarvittaessa monialaisesti.

Huoltajien kanssa tehtävä yhteistyö
Huoltajien kanssa tehtävällä yhteistyöllä on tärkeä merkitys varhaiskasvatuksessa (81). Yhteistyön tavoitteena on huoltajien ja henkilöstön yhteinen sitoutuminen lasten terveen ja turvallisen kasvun, kehityksen ja oppimisen edistämiseen. Luottamuksen rakentaminen sekä tasa-arvoinen vuorovaikutus ja keskinäinen kunnioitus tukevat kasvatusyhteistyötä.

Kasvatustyöhön liittyvistä arvoista, tavoitteista ja vastuista keskustellaan sekä henkilöstön kesken että huoltajien kanssa. Yhteistyö on vuorovaikutteista ja edellyttää varhaiskasvatuksen henkilöstöltä aloitteellisuutta ja aktiivisuutta. Yhteistyössä huomioidaan perheiden moninaisuus, lasten yksilölliset tarpeet sekä huoltajuuteen ja vanhemmuuteen liittyvät kysymykset. Tarvittaessa keskusteluissa käytetään tulkkia molemminpuolisen ymmärryksen varmistamiseksi (82) .
    
Yhteistyöllä voi olla erilaisia tehtäviä ja muotoja lapsen varhaiskasvatuksen aikana. Lasten päivittäiset tapahtumat ja kokemukset jaetaan huoltajien kanssa. Kannustavat ja lapsen kehitystä ja oppimista myönteisesti kuvaavat viestit ovat tärkeitä. Huoltajan ja henkilöstön havainnot ja keskustelut lapsen päivästä luovat pohjan lapsen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin turvaamiselle.

Yhteistyön merkitys on erityisen tärkeää siirtymävaiheissa, kuten lapsen aloittaessa varhaiskasvatuksessa ja varhaiskasvatuksen aikaisissa siirtymissä, lapsen vaihtaessa yksikköä tai aloittaessa esiopetuksen. Yhteisellä keskustelulla on erityinen tehtävä laadittaessa lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa (luku 1.3). Yhteistyön merkitys huoltajien kanssa korostuu lasten kehityksen ja oppimisen tukea suunniteltaessa ja toteutettaessa (luku 5). Luottamuksellinen ilmapiiri mahdollistaa huoltajien ja henkilöstön välisen yhteistyön myös haastavissa tilanteissa, esimerkiksi huolen herätessä lapsen hyvinvoinnista.

Lasten huoltajilla tulee olla mahdollisuus osallistua varhaiskasvatuksen toiminnan ja kasvatustyön tavoitteiden suunnitteluun ja kehittämiseen yhdessä henkilöstön ja lasten kanssa.  Huoltajien kanssa tehtävässä yhteistyössä hyödynnetään tieto- ja viestintäteknologiaa. Yhteistyö voi tukea myös huoltajien keskinäistä vuorovaikutusta. Huoltajien verkostoituminen ja yhteinen toiminta erilaisissa tilaisuuksissa vahvistaa yhteisöllisyyttä ja antaa tukea henkilöstön työlle.

Monialainen yhteistyö 
Monialaisen yhteistyön tavoitteena on varmistaa varhaiskasvatuksen toteuttaminen toimintayksiköissä lasten tarpeita vastaavasti. Varhaiskasvatuslain mukaan kunnan on varhaiskasvatusta järjestäessään toimittava monialaisessa yhteistyössä ja luotava tarvittavat yhteistyörakenteet (83).

Varhaiskasvatuksen yhteistyötahoilla tarkoitetaan kaikkia niitä alueellisia ja paikallisia toimijoita, joiden kanssa varhaiskasvatuksen on luontevaa tehdä yhteistyötä. Yhteistyö esimerkiksi opetuksesta, liikunnasta, kirjastosta ja kulttuurista vastaavien tahojen ja muiden lähiympäristön toimijoiden kanssa lisää oppimisympäristöjen monipuolisuutta ja tukee varhaiskasvatuksen tavoitteita. Kunnan varhaiskasvatuksen ja sen alueella toimivien yksityisten varhaiskasvatuspalvelujen tuottajien yhteistyö on tärkeää. Muita varhaiskasvatuksen yhteistyötahoja ovat esimerkiksi järjestöt, seurakunnat, poliisi sekä ravitsemus- ja siivouspalvelut.

Varhaiskasvatuksessa tehdään yhteistyötä myös neuvolan ammattilaisten, lastensuojelun sekä muiden terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden toimijoiden kanssa. Yhteistyön merkitys korostuu, kun jollain näistä tahoista herää huoli lapsen kehityksestä tai hyvinvoinnista tai kun lapsen tukea suunnitellaan ja järjestetään. Laajaan terveystarkastukseen sisällytetään varhaiskasvatuksen henkilöstön arvio alle kouluikäisen lapsen selviytymisestä ja hyvinvoinnista varhaiskasvatuksessa huoltajan kirjallisella suostumuksella. Varhaiskasvatuksen henkilökunnan antama arvio on tärkeä osa lapsen kokonaisvaltaisen kasvun, kehityksen ja hyvinvoinnin arviointia sekä tuen tarpeiden varhaista tunnistamista monialaisessa yhteistyössä (84).  

3.4 Paikallisesti päätettävät asiat

Paikallisessa varhaiskasvatussuunnitelmassa kuvataan
•    varhaiskasvatuksen toimintakulttuurin kehittämisen tavoitteet ja arvioinnin käytännöt
•    varhaiskasvatuksen käytettävät oppimisympäristöt sekä niiden arviointiin liittyvät käytännöt
•    huoltajien kanssa tehtävän yhteistyön tavoitteet ja käytännöt
•    monialaisen yhteistyön tavoitteet, rakenteet ja toimintatavat
•    eri yhteistyömuotojen arvioinnin käytännöt
•    miten kiusaamista, väkivaltaa ja häirintää ehkäistään. Miten kiusaamiseen, väkivaltaan ja häirintään puututaan ja miten toimenpiteiden toteutumista seurataan.

Varhaiskasvatuksen järjestäjä huolehtii, että kukin varhaiskasvatuksen toimintayksikkö voi täsmentää toimintakulttuuriinsa ja oppimisympäristöjen kehittämiseen liittyviä tavoitteita sekä yhteistyöhön liittyviä käytäntöjä. Täsmennykset voidaan kirjata paikalliseen suunnitelmaan varhaiskasvatuksen järjestäjän päätöksen mukaisesti. 

Lappeenrannan kaupunki

Varhaiskasvatuksen toimintakulttuurin kehittämisen tavoitteet ovat
•    ratkaisu- ja voimavarakeskeisyys
•    systeemisyys
•    dialogisuus 
•    pedagoginen sensitiivisyys
•    positiivinen pedagogiikka
•    yhdenvertaisuus
•    ennaltaehkäisevä työote

Toimintakulttuurin kehittäminen perustuu toiminnan jatkuvaan havainnointiin, dokumentointiin, henkilöstön oman työn reflektointiin ja keskinäiseen dialogiin sekä tiiviiseen vuorovaikutukseen huoltajien kanssa. 

Toimintakulttuuri on systeeminen kokonaisuus, joka muodostuu varhaiskasvattajien erilaisista käsityksistä liittyen omaan työhön. Systeeminen ajattelu auttaa jäsentämään ja suunnittelemaan käytännön pedagogista toimintaa. Yhteisten käsitysten ja toimintakulttuurin luomisessa auttavat seuraavat kysymykset:

1.    Mitä varhaiskasvatuksen lähitieteitä ja varhaiskasvatustiedettä käytetään hyväksi kasvatuksessa?
2.    Millaisille maailmankatsomuksille kasvatus tulee rakentumaan?
3.    Millaisille yhteiskuntakäsityksille ja -ihanteille kasvatus tulee rakentumaan?
4.    Millaisille ihmiskäsityksille kasvatus tulee rakentumaan?
5.    Millaisille lapsikäsityksille kasvatus tulee rakentumaan? Missä kehitysvaiheessa lapset ovat ja mikä on tavoitteena? Millaista oppimista tavoitellaan? Millaista sosiaalistumista, sivistymistä ja henkistymistä tavoitellaan?
6.    Miten aiotaan kehittää lasten tiedon muodostumista?
7.    Mihin kasvatus tulee perustumaan?
8.    Mitkä ovat kasvatuksen keskeiset tavoitteet?
9.    Mitkä ovat kasvatuksen keskeiset sisältöalueet eli oppiaineet ja niiden tavoitteet?
10.    Mitkä ovat kasvatuksen menetelmät ja niiden tavoitteet?
11.    Mitkä ovat kasvatuksen perustoiminnot ja niiden tavoitteet?
12.    Mikä on leikin osuus ja tehtävä kasvatuksessa? Miten leikkiä ohjataan?
13.    Mikä on työn ja työkasvatuksen osuus ja tehtävä kasvatuksessa?
14.    Mikä on opetuksen osuus ja tehtävä kasvatuksessa?
15.    Mikä on juhlien osuus ja tehtävä kasvatuksessa?
16.    Mikä on retkien osuus ja tehtävä kasvatuksessa?
17.    Miten edellä mainitut tehtävät huomioidaan kasvatuksessa?
18.    Miten lasten kasvatusta toteutetaan pedagogisena prosessina?
19.    Miten pedagogista prosessia suunnitellaan? Kuka tai ketkä suunnittelevat kasvatusta? Millainen opetussuunnitelma on tyypiltään? Mitä opetussuunnitelmaan kirjoitetaan? Miten lapset osallistuvat suunnitteluun? Miten huoltajat osallistuvat suunnitteluun?
20.    Miten kasvatuksen suunnittelua ja kasvatusta arvioidaan?

Jatkuvan arvioinnin malli ja arvioinnin aikataulu on kuvattu Lappeenrannan varhaiskasvatuksen laadunarviointisuunnitelmassa. Linkki asiakirjaan löytyy lähdeluettelosta.

Oppimisympäristöt 
Varhaiskasvatuksen oppimisympäristö paikkana laajenee päiväkodin, perhepäiväkodin sekä kerhopaikan ulkopuolelle. Tällaisia paikkoja Lappeenrannassa ovat rakennukset, puistot, leikkipuistot, urheilukentät, luistinradat, liikennepuisto, uimahallit, torit, satama, kanava laivoineen, lentokenttä, linnoitus, museot, teatterit, elokuvat, liikenne, vesistö, rannat, metsä, luonto ja pihapiiri. 

Varhaiskasvatuksen oppimisympäristö voidaan nähdä ekosysteeminä, jolloin se pitää sisällään muun muassa oppimiseen vaikuttuvat sosiaaliset verkostot sekä elämänpiirissä vaikuttavat tilanteet. Lappeenrannassa rajan läheisyys ja yliopisto luovat monikulttuurisen ja kansainvälisen ilmapiirin. Tieto- ja viestintätekniikka, jopa virtuaalitilat, muodostavat myös osan varhaiskasvatuksen innovatiivista oppimisympäristöä. 

Oppimisympäristöllä ja sen järjestämisellä on systeeminen yhteys kaikkeen toimintaan ja lasten oppimiseen. Henkilöstön vuorovaikutus ja toimintatapa on lapsen kannalta keskeistä. 

Lasten toimintavapaus kasvaa, kun oppimisympäristöä muokataan lapsia kuullen ja havainnoiden. Lasten osallistuessa toiminnan suunnitteluun ja oppimisympäristön muokkaamiseen lisääntyvät lasten osallisuuden ja yhteisöllisyyden kokemukset. Lapset osallistuvat aktiivisesti tiedon rakentamiseen.

Seuraavat kysymykset tukevat oppimisympäristön arviointia:
•    Tukeeko oppimisympäristö lasten aktiivista uuden tiedon rakentamista aikaisemman tiedon pohjalta? 
•    Onko lasten rooli aktiivinen? 
•    Voivatko lapset työskennellä yhdessä ja rakentaa uutta tietoa toistensa taitoja hyödyntäen? 
•    Onko oppimisympäristössä otettu huomioon lasten oppimisen tavoitteet? 
•    Mahdollistuuko pitkäkestoinen leikki ja leikkirauha? 
•    Onko lapsella mahdollisuus halutessaan leikkiä yksin? 
•    Onko oppimisympäristössä huomioitu lasten mahdollisuudet monipuoliseen liikkumiseen ja motoristen taitojen kehittymiseen?

Kiusaamisen ehkäisy
Lappeenrannan koulutuspoliittiseen ohjelmaan on kirjattu: ”Kiusaamisen ehkäiseminen aloitetaan mahdollisimman varhain. Kiusaamisen juuret löytyvät jo pienten lasten parista. On tärkeää katkaista kiusaamisen kierre välittömästi sekä ehkäistä sen syntymistä. Se edellyttää tietoisuutta kiusaamisen eri muodoista sekä tietoa kiusaamisen ehkäisyn keinoista. Keskeisiä tekijöitä ovat lasten vuorovaikutustaitojen ja empatiakyvyn vahvistaminen ja olennaista on tukea lasten myönteisiä vertaissuhteita ja ryhmässä toimimisen taitoja. Varhaiskasvatuksen henkilöstön tehtävä on havainnoida tarkasti ja sensitiivisesti lapsiryhmäänsä ja huolehtia siitä, että jokainen lapsi pääsee ryhmän toimintaan ja leikkiryhmiin mukaan. Kiusaamiseen puuttumisen ja sen ehkäisyn suunnitelma on osa Lappeenrannan varhaiskasvatussuunnitelmaa.”

Kiusaamista teemana käsitellään lasten kanssa silloin, kun lasten toiminta antaa siihen aloitteen. Teemasta keskustellaan myös huoltajien kanssa vanhempainillassa toimintavuoden alkaessa.

Varhaiskasvatuksen vuosisuunnitelman laatimisen yhteydessä tehdään suunnitelma kiusaamisen ehkäisemisestä yksikössä.

Toimintaryhmät ja pienryhmätoiminta 
Varhaiskasvatuksessa toimitaan joustavasti erikokoisissa ryhmissä.  Lapsilla on oikeus päivän aikana osallistua erilaisiin toiminta- ja pienryhmiin. 

Toimintaryhmillä tarkoitetaan kiinteiden lapsiryhmien rajat ylittävää yhteistä toimintaa, kuten kerho- ja pajatoimintaa, missä hyödynnetään eri ryhmissä olevien lasten kiinnostuksen kohteita sekä henkilöstön erityisosaamista. Tällaisia toimintaryhmiä voivat olla esimerkiksi erilaiset musiikki-, taide-, leikki- tai liikuntaryhmät. Toimimalla lapsiryhmien rajat ylittävissä ryhmissä voidaan edistää useamman ryhmän yhteisten projektien syntymistä. Ryhmien rajat ylittävää kerho- ja pajatoimintaa voidaan järjestää myös yhteistyökumppaneiden kanssa.

Toiminnan järjestämisen näkökulmasta erilaiset pienryhmät mahdollistavat
•    arjen sujumisen 
•    keskustelun, vuorovaikutuksen sekä lasten havainnoinnin 
•    henkilöstön vahvuuksien ja osaamisalueiden huomioimisen 
•    monipuolisen toiminnan 
•    saman sisältöisen, lasten ikään ja kehitykseen mukautetun ajallisesti peräkkäisen toimintahetken eri lapsiryhmille (esim. musiikki-, liikunta- tai taidepaja)

Lapsen näkökulmasta pienryhmätoiminta 
•    luo turvallisen toimintaympäristön, jossa lapsen on hyvä olla ja toimia 
•    mahdollistaa lasten yksilöllisen huomioimisen, mutta toisaalta myös lasten keskinäisen yhteistoiminnan
•    lisää lasten vaikutusmahdollisuuksia ja vastuunottoa
•    vahvistaa lasten neuvotteluasemaa suhteessa henkilöstöön 

Sukupuolisensitiivinen toimintakulttuuri
Varhaiskasvatuksessa lasten toimintamahdollisuudet ovat perinteisesti kytkeytyneet lasten sukupuoleen. Varhaiskasvatuksen toimintakulttuuri on ollut varsin sukupuolittunut.  Suunnitelmallinen ja toiminnallinen tasa-arvotyö pyrkii siihen, että kaikilla sukupuolilla on samat mahdollisuudet kasvuun, kehitykseen ja oppimiseen. Yhtenä tarkoituksena on pyrkiä vaikuttamaan työelämän segregaatioon, joka Suomessa edelleen on vahvaa. Varhaiskasvatuksen vuosisuunnitelman laatimisen yhteydessä tehdään suunnitelma tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumisesta yksikössä. 

Lisämateriaalia tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseen liittyen on saatavilla Tasa-arvoisen varhaiskasvatuksen ja Maailmankoulun verkkosivuilta. Linkit verkkosivuille löytyvät lähdeluettelosta.

Kasvatusyhteistyötä tukevat työvälineet Lappeenrannassa 
Kuuleminen, kunnioitus, luottamus ja dialogi ovat keskeisiä periaatteita kaikissa Lappeenrannassa käyttöön otetuissa kasvatusyhteistyötä tukevissa työskentelytavoissa. 

Tutustumiskäytännöt 
Turvallisen kiinnittymisen varmistamiseksi varhaiskasvatus alkaa kiireettömällä, lapsen ja huoltajien tarpeiden mukaisesti suunnitellulla tutustumisella. Lapsen saadessa varhaiskasvatuspaikan, ensimmäisen yhteydenoton perheeseen tekee varhaiskasvattaja. 

Huoltajat tulevat keskustelemaan varhaiskasvattajan kanssa ensin ilman lasta. Tällöin keskustellaan huoltajien odotuksista sekä lapsen ja perheen tilanteesta lapsen aloittaessa varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvattaja kertoo huoltajille varhaiskasvatuksen alkamisen kannalta oleellisista menettelyistä ja muista seikoista. Keskustelu voidaan käydä myös lapsen kotona. 

Keskustelun jälkeen lapsi tulee tutustumaan yhdessä huoltajien kanssa muutaman kerran, esimerkiksi 1 -2 tunnin jaksoissa parin viikon aikana. Lasta ei jätetä tutustumaan yksin ilman huoltajia. On hyvä sijoitella tutustumisjaksot eri kohtiin päivää, jotta lapsi ja huoltajat voivat saada monipuolisen kokemuksen varhaiskasvatuksen arjesta. Varhaiskasvattaja ottaa lapsen ja huoltajan vastaan ja on heidän kanssaan tutustumisen ajan. Se että aikuiset ovat jo keskenään tuttuja, välittyy lapselle ja luo osaltaan pohjaa turvalliselle kiinnittymiselle. Varhaiskasvattaja saa myös tietoa lapsesta. 

Aina lapsen ja huoltajien tutustumiselle ei jää riittävästi aikaa. Huoltajan työhön meno voi tapahtua nopeasti tai on muita esteitä. Silloinkin tutustuminen kannattaa toteuttaa siinä määrin kuin se on mahdollista ja varautua siihen, että lapsi voi hoidon alkaessa reagoida eri tavoin. Tilanteen ymmärtäminen auttaa sekä huoltajia että henkilöstöä tukemaan lasta tässä siirtymävaiheessa. 

Kasvatusyhteistyö (aiemmin kasvatuskumppanuus) -menetelmäkoulutus 
Lappeenrannassa on vuodesta 2006 lähtien järjestetty kasvatuskumppanuus-/kasvatusyhteistyö-menetelmäkoulutusta. Koulutuksen tavoitteena on vahvistaa henkilöstön vuorovaikutustaitoja ja antaa konkreettisia työvälineitä ja valmiuksia perheiden kohtaamiseen ja tukemiseen. Lisäksi koulutuksen tavoitteena on antaa valmiuksia varhaiskasvatuksen henkilöstölle vanhemmuuden vahvistamiseen ja perheiden osallistamiseen kasvatusyhteistyössä. 

Ihmeelliset vuodet -menetelmäkoulutus
Varhaiskasvatuksen henkilöstöä koulutetaan Ihmeelliset vuodet -menetelmän osaajiksi. Ihmeelliset vuodet on näyttöön pohjautuva, konkreettisia keinoja antava ohjelma aggressioiden ja käytösongelmien vähentämiseksi sekä sosiaalisten taitojen ja tunteiden säätelyn lisäämiseksi kotona ja päiväkodissa. Menetelmän käyttö vahvistaa lapsen itsetuntoa. Menetelmä perustuu positiivisen käytöksen vahvistamiseen ja negatiivisen käytöksen sammuttamiseen. Menetelmäkoulutuksessa henkilöstö oppii käyttämään suunnitelmallisesti positiivisia ja ennakoivia ryhmänhallintastrategioita.

Huoltajien osallisuus
Henkilöstön ja lasten huoltajien välisiä yhteistyömuotoja tulee suunnitella perhekohtaisesti yhdessä lasten huoltajien kanssa. Kaikkia perheitä eivät palvele samanlaiset yhteistyön muodot, vaan jokaisen perheen tulisi voida osallistua yhteistyöhön perhetilanteeseen ja omiin tarpeisiin parhaiten sopivalla tavalla. 

Kasvatusyhteistyö näkyy huoltajia osallistavina toimintatapoina, jotka suunnitellaan yksikkökohtaisesti yksikön varhaiskasvatuksen vuosisuunnitelmassa. Palautetta kerätään aktiivisesti erilaisilla kyselyillä, muun muassa yksiköiden auditointien yhteydessä sekä vuosittain asiakastyytyväisyyskyselyn avulla.

Monialainen yhteistyö Eksoten kanssa
Lappeenrannassa sosiaali- ja terveyspalveluja tarjoaa Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri (Eksote). Neu-vola ja varhaiskasvatus ovat yhdessä suunnitelleet käytännöt, joita käytetään lapsen 1½-vuotis- ja 4-vuotisneuvolatarkastusten yhteydessä.

1 ½-vuotistarkastusta varten varhaiskasvatuksesta lähetetään lapsen varhaiskasvatussuunnitelma neuvolan terveydenhoitajalle huoltajan luvalla. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma toimii tällöin pedagogisena kuvauksena. Ennen lähettämistä varhaiskasvatuksen opettaja keskustelee lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjatuista asioista huoltajien kanssa. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjataan päivämäärä, jolloin lomake on lähetetty neuvolaan. Lisäksi huoltajat täyttävät oman lomakkeen lapsen kasvusta ja kehityksestä. 

4-vuotistarkastusta varten varhaiskasvatuksessa täytetään erillinen varhaiskasvatuksen lomake, jonka varhaiskasvatuksen opettaja käy läpi huoltajien kanssa. Keskustelun jälkeen kopio lomakkeesta lähetetään neuvolan terveydenhoitajalle huoltajien luvalla. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjataan päivämäärä, jolloin lomake on lähetetty neuvolaan. Alkuperäinen lomake arkistoidaan varhaiskasvatuksessa. Lisäksi huoltajat täyttävät oman lomakkeen lapsen kasvusta ja kehityksestä. 

Neuvola lähettää tarkastuksesta täytetyn neuvolalomakkeen kopion varhaiskasvatukseen huoltajien luvalla. Työvälineiden tarkoitus on turvata moniammatillinen yhteistyö lapsen parhaaksi vaihtamalla lapsen kanssa toimivien aikuisten tietoa hänen kehityksestään sen oikea-aikaiseksi tukemiseksi.

Neuvolan ja varhaiskasvatuksen yhteistyölomakkeet löytyvät Eksoten verkkosivuilta.

Yhteisen työn malli
Lappeenranta on yhdessä Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin kanssa kehittänyt Yhteisen työn mallin, jonka avulla pyritään tukemaan perheitä ja lapsia yhdessä ja oikea-aikaisesti. Lapsen tilannetta arvioitaessa voi osoittautua tarpeelliseksi ohjata lapsi ja perhe muihin perhettä tukeviin palveluihin. Tällöin asiaa pohtimassa on ryhmän henkilöstön lisäksi myös varhaiskasvatuksen erityisopettaja ja/tai puheterapeutti. Perheen ohjaaminen muiden lasta ja perhettä tukevien palveluiden piiriin edellyttää riittävästi havaintoja lapsesta, riittävää yhteisymmärrystä henkilöstön ja huoltajien kesken havaintojen merkityksestä sekä huoltajien riittävää motivaatiota hakeutua ehdotettuihin palveluihin. Eksoten palveluihin hakeudutaan yhteistyölomakkeella, joka voidaan kirjata neuvolassa tai varhaiskasvatuksessa, huoltajien suostumuksella, niin että kaikki osapuolet ovat tietoisia yhteistyölomakkeen sisällöstä. Varhaiskasvatuksen erityisopettajat toimivat yhteyshenkilöinä varhaiskasvatuksen ja Eksoten välillä.

Tavoitteena on 
•    yhdessä perheen ja henkilöstön kanssa arvioida lapsen/perheen tuen tarvetta
•    tehdä yhteinen suunnitelma, miten tuen tarpeeseen vastataan
•    tuottaa lisäarvoa asiakkaille 
•    nopeuttaa avunsaantia ja tukiprosesseja
•    lisätä toimijoiden keskinäistä yhteistyötä
•    poistaa päällekkäistä työtä
•    eteneminen vaikka pienin askelin
•    jatkuva kehittäminen 

Yhteinen työ sisältää säännöllisen arvion tuen vaikuttavuudesta ja riittävyydestä.

Verkostopalaverissa yhteisen työn sopimukseen kirjataan yhdessä perheen kanssa tavoitteet, lapsen vah-vuudet sekä toimenpiteet, joihin kukin omalta osaltaan sitoutuu. Eksoten kanssa yhteistyössä laadittu Yh-teisen työn sopimus löytyy Eksoten verkkosivuilta. Linkki sivuille löytyy lähdeluettelosta.
 
Muu monialainen yhteistyö Eksoten kanssa
Monialaista yhteistyötä tehdään myös eri lapsi- ja perhetyötä tekevien hanketyöntekijöiden kanssa, sekä muiden paikallisten tai alueellisten yhteistyötahojen kanssa. Tämän yhteistyön käytäntöjä on suunnitelmassa avattu eri lukujen yhteydessä. Lisäksi eri hankkeiden yhteydessä avautuu mahdollisuuksia tehdä yhteistyötä eri alojen asiantuntijoiden, kuten esimerkiksi toimintaterapeuttien, taidekasvattajien ja liikunnan ammattilaisten, kanssa. Monialaisen yhteistyön kautta laajennetaan ja syvennetään varhaiskasvattajien osaamista.

4. Varhaiskasvatuksen pedagogisen toiminnan suunnittelu ja toteuttaminen

4.1 Pedagogisen toiminnan viitekehys

Varhaiskasvatuksen pedagogista toimintaa ja sen toteuttamista kuvaa kokonaisvaltaisuus. Tavoitteena on edistää lasten oppimista ja hyvinvointia sekä laaja-alaista osaamista (kuvio 1). Pedagoginen toiminta toteutuu lasten ja henkilöstön välisessä vuorovaikutuksessa ja yhteisessä toiminnassa. Lasten omaehtoinen, henkilöstön ja lasten yhdessä ideoima sekä henkilöstön johdolla suunniteltu toiminta täydentävät toisiaan. Varhaiskasvatuksen pedagoginen toiminta läpäisee kasvatuksen, opetuksen ja hoidon kokonaisuuden.


 
Kuvio 1. Varhaiskasvatuksen pedagogisen toiminnan viitekehys. 

Kuviossa keskellä on varhaiskasvatuksen pedagoginen toiminta ja sen alapuolella oppiva ja hyvinvoiva lapsi, joka opettelee, kokee, toimii, osallistuu, leikkii, liikkuu, tutkii ja ilmaisee. Kuviossa ylhäällä on pedagogisen toiminnan tavoite eli laaja-alainen osaaminen, johon kuuluvat ajattelu ja oppiminen, kulttuurinen osaaminen ja vuorovaikutus ja ilmaisu, itsestä huolehtiminen ja arjen taidot, monilukutaito ja tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen sekä osallistuminen ja vaikuttaminen.

Kuviossa oppivan ja hyvinvoivan lapsen alapuolella lukee kasvatus, opetus ja hoito, jotka pedagoginen toiminta läpäisee. Kokonaisuutena ne tukevat lapsen hyvinvointia ja oppimista.

Kuvion alareunassa olevassa laatikossa lukee arvoperusta sekä oppimiskäsitys, jotka ovat pedagogisen toiminnan lähtökohtia. Niihin pohjautuvat laatikkoon kirjatut toimintakulttuuri, oppimisympäristöt, työtavat, yhteistyö, pedagoginen dokumentointi sekä arviointi ja kehittäminen.

Kuviossa vasemmalla olevassa laatikossa lukee lasten kasvuympäristöt ja lasten mielenkiinnon kohteet ja tarpeet. Laatikosta on nuoli kuvion keskelle varhaiskasvatuksen pedagogiseen toimintaan.

Kuviossa oikealla olevassa laatikossa lukee oppimisen alueet eli kielten rikas maailma, ilmaisun monet muodot, minä ja meidän yhteisömme, tutkin ja toimin ympäristössäni sekä kasvan, liikun ja kehityn.

Tavoitteellisen toiminnan perustan luovat arvoperusta (luku 2.4), oppimiskäsitys (luku 2.5), niihin pohjautuva toimintakulttuuri (luku 3) sekä monipuoliset oppimisympäristöt (luku 3.2), yhteistyö (luku 3.3) ja työtavat (luku 4.3). Lasten mielenkiinnon kohteet ja tarpeet sekä heidän kasvuympäristöönsä liittyvät merkitykselliset asiat ovat toiminnan suunnittelun lähtökohtana. Lähtökohtana ovat myös luvussa 4.5 kuvatut oppimisen alueet. Laadukkaan pedagogisen toiminnan edellytyksenä on suunnitelmallinen dokumentointi, arviointi ja kehittäminen (luvut 4.2 ja 7). Laaja-alaisen osaamisen tavoitteet ohjaavat osaltaan toiminnan suunnittelua (luku 2.7).

Pedagogisen toiminnan tavoitteita ja periaatteita tarkennetaan paikallisissa varhaiskasvatussuunnitelmissa. Tavoitteita tarkennettaessa otetaan huomioon varhaiskasvatuksen eri toimintamuodot, niiden henkilöstörakenne ja muut ominaispiirteet. Paikallinen varhaiskasvatussuunnitelma sekä lasten varhaiskasvatussuunnitelmat (luku 1.3) ovat lapsiryhmän toiminnan suunnittelun lähtökohtia. Toimintaa toteutetaan niin, että jokaisella lapsella on oikeus edetä oppimisessaan siten, että varhaiskasvatuksesta ja esiopetuksesta muodostuu lapselle mielekäs jatkumo.

4.2 Pedagoginen dokumentointi

Pedagoginen dokumentointi on varhaiskasvatuksen suunnittelun, toteuttamisen, arvioimisen ja kehittämisen keskeinen työmenetelmä. Se on jatkuva prosessi, jossa havainnot, dokumentit ja niiden vuorovaikutuksellinen tulkinta muodostavat ymmärrystä pedagogisesta toiminnasta. Pedagoginen dokumentointi mahdollistaa lasten ja huoltajien osallistumisen toiminnan arviointiin, suunnitteluun ja kehittämiseen.

Pedagoginen dokumentointi tuottaa tietoa lasten elämästä, kehityksestä, kiinnostuksen kohteista, ajattelusta, oppimisesta ja tarpeista sekä lapsiryhmän toiminnasta konkreettisella ja monipuolisella tavalla. Yksittäisten dokumenttien, esimerkiksi valokuvien, piirrosten tai henkilöstön havaintojen, avulla voidaan yhdessä lasten kanssa tarkastella heidän kehitystään ja oppimistaan. Lasten jo saavuttamat tiedot ja taidot, kiinnostuksen kohteet ja tarpeet tulevat näkyväksi pedagogisen dokumentoinnin kautta ja ovat toiminnan suunnittelun perusta.

Suunnitelmallisen dokumentoinnin tavoitteena on, että henkilöstö oppii tuntemaan yksittäistä lasta, ymmärtämään lasten välisiä suhteita sekä ryhmän henkilöstön ja lasten välisen vuorovaikutuksen luonnetta. Pedagogisen dokumentoinnin tarkoitus on toteuttaa varhaiskasvatusta lapsilähtöisesti. Dokumentoinnin avulla saatuja tietoja ja ymmärrystä hyödynnetään esimerkiksi työtapojen, oppimisympäristöjen, toiminnan tavoitteiden, menetelmien ja sisältöjen jatkuvassa muokkaamisessa lasten kiinnostusta ja tarpeita vastaavaksi. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma on osa pedagogisen dokumentoinnin prosessia (luku 1.3). Suunnitelmallista pedagogista dokumentointia tarvitaan myös lasten kehityksen ja oppimisen tuen tarpeiden arvioinnissa (luku 5).

Pidemmältä aikaväliltä kootut dokumentit ovat tärkeä osa pedagogisen toiminnan arviointia ja henkilöstön toiminnan itsearviointia (luku 7.1).

4.3 Monipuoliset työtavat

Työtapojen valintaa ohjaavat varhaiskasvatukselle asetetut tehtävät ja tavoitteet sekä lasten ikä, tarpeet, edellytykset ja kiinnostuksen kohteet. Toiminnalliset sekä luovuutta ja osallisuutta edistävät työtavat ovat lapsille luontevia oppimisen tapoja. Tällaisia ovat esimerkiksi lasten omaehtoinen ja ohjattu leikki, tutkiminen, liikkuminen sekä taiteellinen kokeminen ja ilmaisu. Tieto- ja viestintäteknologiaa hyödynnetään toiminnassa. Monipuoliset työtavat ovat sekä oppimisen väline että opettelun kohde. Tämän vuoksi on tärkeää, että henkilöstö ohjaa lapsia kokeilemaan ja käyttämään erilaisia työtapoja erikokoisissa ryhmissä sekä itsenäisesti. Työskenneltäessä lapsia rohkaistaan kyselemään ja ihmettelemään sekä päättelemään
ja ratkaisemaan ongelmia yhdessä.

Henkilöstöltä edellytetään ammattitaitoa ja herkkyyttä tunnistaa eri tilanteiden pedagogisia mahdollisuuksia. Tämä näkyy muun muassa taitona havaita lasten aloitteita ja tunnetiloja sekä muuttaa ja suunnata omaa toimintaansa niiden mukaisesti. Pienempien lasten aloitteet ovat usein kehollisia ja sanattomia, joten niiden ymmärtäminen ja niihin vastaaminen edellyttävät henkilöstöltä sensitiivistä läsnäoloa ja lapsen hyvää tuntemista.

Lapset ottavat osaa työtapojen suunnitteluun ja valintaan omien edellytystensä mukaisesti. Lapsilla tulee olla mahdollisuus tutkia maailmaa kaikilla aisteillaan ja koko kehollaan sekä kokeilla erilaisia työtapoja. Työtapojen vaihteleva käyttö tarjoaa eri-ikäisille ja eri tavoin oppiville lapsille onnistumisen kokemuksia. Monipuoliset työtavat edellyttävät monipuolisia oppimisympäristöjä. Työtapojen käytössä hyödynnetään henkilöstön ja lasten osaamista sekä kokeillaan ja kehitetään uusia työtapoja.

4.4 Leikki kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin lähteenä

Leikki on keskeinen toimintatapa varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuksen tehtävä on tarjota lapsille mahdollisuuksia erilaisiin leikkeihin. Leikki edistää lapsen kehitystä, oppimista ja hyvinvointia. Leikissä lapsi oppii, mutta lapselle itselleen leikki ei ole tietoisesti oppimisen väline vaan tapa olla ja elää sekä hahmottaa maailmaa. Kokemukset, jotka herättävät lapsissa tunteita, uteliaisuutta ja kiinnostusta, virittävät leikkiin.

Lapselle leikin merkitys syntyy leikistä itsestään. Leikki tuottaa lapsille iloa ja mielihyvää. Leikkiessään lapset ovat aktiivisia toimijoita: he jäsentävät ja tutkivat ympäröivää maailmaa, luovat sosiaalisia suhteita sekä muodostavat merkityksiä kokemuksistaan. Leikissä lapset rakentavat käsitystä itsestään ja muista ihmisistä. Leikkiessään lapset sekä jäljittelevät että luovat uutta ja muuntavat näkemäänsä. Samalla he mallintavat ja testaavat haaveitaan ja toiveitaan. Mielikuvitus mahdollistaa sen, että lapset voivat kokeilla erilaisia rooleja ja ideoita, joita he muuten eivät voisi toteuttaa. Leikkiessään lapset voivat käsitellä itselleen vaikeita kokemuksia. Leikissä on turvallista kokeilla, yrittää ja erehtyä.

Leikissä yhdistyvät keskeiset oppimista edistävät elementit: innostus, yhdessä tekeminen ja omien taitojen haastaminen. Leikki kehittyy ja saa eri muotoja kokemusten karttuessa. Henkilöstön ja lasten sekä lasten keskinäinen vuorovaikutus luovat perustan ajattelun ja kielen kehitykselle sekä kehittyville leikkitaidoille. Lapset havainnoivat, kokeilevat ja oppivat yhteisön sääntöjä leikissä. Ryhmässä leikkiessään lapset oppivat säätelemään tunteitaan ja tahtomistaan sekä huomioimaan toisten ihmisten näkökulmia. Yhteisöllisyys kasvaa leikin kautta ja vahvistaa myönteistä tunneilmastoa.

Leikki on varhaiskasvatuksen keskeinen työtapa. Pedagogisessa toiminnassa voidaan leikin juonen kehittelyssä ja leikkimaailmojen rakentamisessa yhdistää esimerkiksi draamaa, improvisaatiota tai satuja. Henkilöstön tulee tiedostaa keskittyneen tutkimisen, spontaanin luovan ilmaisun sekä vauhdikkaiden liikunta- ja peuhausleikkien merkitys lasten hyvinvoinnille ja oppimiselle. Eri tilanteita voi rikastaa leikinomaisuudella. Lorut, sanaleikit, laulut ja yhteinen hassuttelu vahvistavat myönteistä ilmapiiriä, mikä tukee oppimista ja hyvinvointia.

Henkilöstön tehtävä on turvata leikin edellytykset, ohjata leikkiä sopivalla tavalla ja huolehtia siitä, että jokaisella lapsella on mahdollisuus olla osallisena yhteisissä leikeissä omien taitojensa ja valmiuksiensa mukaisesti. Henkilöstön tulee suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti tukea lasten leikin kehittymistä sekä ohjata sitä joko leikin ulkopuolelta tai olemalla itse mukana leikissä. Henkilöstön fyysinen ja psyykkinen läsnäolo tukee lasten välistä vuorovaikutusta ja ehkäisee ristiriitatilanteiden syntymistä.

Henkilöstön tulee havainnoida ja dokumentoida lasten leikkiä. Leikin havainnointi lisää henkilöstön ymmärrystä lasten ajattelusta ja kiinnostuksen kohteista sekä heidän tunteistaan ja kokemuksistaan. Havaintoja käytetään leikin ja muun toiminnan suunnittelussa ja ohjaamisessa. Henkilöstöltä edellytetään herkkyyttä ja ammattitaitoa sekä sukupuolisensitiivisyyttä havaita lasten leikkialoitteita ja vastata niihin sopivalla tavalla.

Pitkäkestoiseen leikkiin tarvitaan aikaa, rauhaa ja tilaa sekä sopivia ja lasten saatavilla olevia leikkivälineitä ja materiaaleja. Oppimisympäristöjen tulee joustaa leikkien mukaan, sillä leikit eivät välttämättä pysy paikallaan niille nimetyissä tiloissa.

Lasten kulttuurin ja lapsille suunnatun median tunteminen auttaa henkilöstöä ymmärtämään lasten leikkejä. Myös erilaiset pelit ja digitaaliset välineet tarjoavat niihin monenlaisia mahdollisuuksia. Leikkiin kannustavassa oppimisympäristössä myös aikuinen on oppija. Henkilöstö keskustelee leikin merkityksestä ja lasten leikkeihin liittyvistä havainnoista huoltajien kanssa. Tällä tavoin voidaan edistää leikkien jatkumista kotona tai varhaiskasvatuksessa.

4.5 Oppimisen alueet

Oppimisen alueet kuvaavat varhaiskasvatuksen pedagogisen toiminnan keskeisiä tavoitteita ja sisältöjä. Ne ohjaavat henkilöstöä monipuolisen ja eheytetyn pedagogisen toiminnan suunnittelussa ja toteuttamisessa yhdessä lasten kanssa. Lapsilla on oikeus saada monipuolisia kokemuksia oppimisen eri alueista. Oppimisen alueet eivät ole erikseen toteutettavia, toisistaan irrallisia kokonaisuuksia, vaan niiden aihepiirejä yhdistetään ja sovelletaan lasten mielenkiinnon kohteiden ja osaamisen mukaisesti. Oppimisen alueet on ryhmitelty esiopetussuunnitelman perusteiden (85) mukaisesti viideksi kokonaisuudeksi:

•    Kielten rikas maailma
•    Ilmaisun monet muodot
•    Minä ja meidän yhteisömme
•    Tutkin ja toimin ympäristössäni
•    Kasvan, liikun ja kehityn.

Eheytetty pedagoginen toiminta mahdollistaa asioiden ja ilmiöiden laaja-alaisen tarkastelun ja tutkimisen. Lasten mielenkiinnon kohteet ja kysymykset ovat toiminnan keskeinen lähtökohta. Aihepiirit voivat nousta esimerkiksi leikeistä, saduista, retkistä tai spontaaneista vuorovaikutustilanteista lasten ja henkilöstön kesken tai lasten keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Tapa, jolla oppimisen alueiden tavoitteita käsitellään, vaihtelee valittujen aihepiirien, tilanteiden ja lasten oppimisen mukaan. Henkilöstön tehtävänä on varmistaa, että pedagoginen toiminta edistää eri-ikäisten lasten kehitystä ja oppimista.

Kielten rikas maailma
Varhaiskasvatuksen tehtävä on vahvistaa lasten kielellisten taitojen ja valmiuksien sekä kielellisten identiteettien kehittymistä. Varhaiskasvatuksessa vahvistetaan lasten uteliaisuutta ja kiinnostusta kieliin, teksteihin ja kulttuureihin. Kielen kehityksen tukeminen kytkeytyy lapsen monilukutaidon kehittymiseen (luku 2.7). Lisäksi se on yhteydessä muun muassa lasten kulttuuriseen osaamiseen ja vuorovaikutukseen liittyvään laaja-alaiseen osaamiseen. Kehittyvät kielelliset taidot avaavat lapsille uusia vaikuttamisen keinoja, mahdollisuuksia osallisuuteen ja aktiiviseen toimijuuteen.

Kieli on lapsille sekä oppimisen kohde että väline. Sen avulla lapsi ottaa haltuun erilaisia tilanteita ja asioita sekä toimii vuorovaikutuksessa muiden kanssa, ilmaisee itseään ja hankkii tietoa. Lasten kielellistä kehitystä tukee monipuolinen varhaiskasvatuksen kieliympäristö sekä yhteistyö huoltajien kanssa.  Varhaiskasvatuksessa lapsille annetaan kannustavaa ja johdonmukaista palautetta heidän kielenkäyttö- ja vuorovaikutustaidoistaan.

Lapset voivat samaan aikaan omaksua useita eri kieliä, joiden kehittyminen ja käyttäminen voi olla tilanteittain eriytynyttä. Varhaiskasvatuksessa otetaan huomioon, että lapset kasvavat erilaisissa kielellisissä ympäristöissä. Kotien tavat käyttää kieltä ja olla vuorovaikutuksessa vaihtelevat, ja kodeissa voidaan puhua useita kieliä. Kielellistä ja kulttuurista moninaisuutta tehdään varhaiskasvatuksessa näkyväksi yhteistyössä huoltajien kanssa. Tämä osaltaan tukee lasten kielellisten identiteettien kehittymistä. Kieleen ja kulttuuriin liittyviä tarkentavia näkökulmia varhaiskasvatuksessa käsitellään luvussa 4.6

Kielen oppimisen kannalta on tärkeää tiedostaa, että saman ikäiset lapset voivat olla eri vaiheissa kielen kehityksen eri osa-alueilla. Kielelliset identiteetit kehittyvät, kun lapsia ohjataan ja tuetaan kielellisten taitojen ja valmiuksien keskeisillä osa-alueilla.


 
Kuvio 2. Lasten kielen kehityksen keskeiset osa-alueet varhaiskasvatuksessa.  Laatikon alaosassa lukee kehittyvät kielelliset identiteetit. Sen yläpuolella laatikossa on kuusi lokeroa. Vasemmalta oikealle lokeroissa lukee: vuorovaikutustaidot, kielenymmärtämisen taidot, puheen tuottamisen taidot, kielen käyttötaidot, kielellinen muisti ja sanavaranto sekä viimeisessä lokerossa kielitietoisuus.

Vuorovaikutustaitojen kehittymisen kannalta lasten kokemukset kuulluksi tulemisesta ja siitä, että heidän aloitteisiinsa vastataan, ovat tärkeitä. Henkilöstön sensitiivisyys ja reagointi myös lasten non-verbaaleihin viesteihin on keskeistä. Vuorovaikutustaitojen kehittymistä tuetaan kannustamalla lapsia kommunikoimaan toisten lasten ja henkilöstön kanssa.

Lasten kielen ymmärtämisen taitoja tuetaan runsaan kielellisen mallintamisen avulla. Johdonmukainen toiminnan sanallistaminen ja keskusteleminen tukevat lasten sanavarannon kehittymistä. Erilaisissa varhaiskasvatuksen tilanteissa käytetään kuvailevaa ja tarkkaa kieltä. Tarvittaessa käytetään kuvia, esineitä ja tukiviittomia.

Lasten puheen tuottamisen taitojen kehittymistä seurataan ja ohjataan. Lapsia rohkaistaan puhumaan eri tilanteissa sekä aikuisten että toisten lasten kanssa. Tämä auttaa lapsia käyttämään ja ymmärtämään puhuttua kieltä. Lasten kanssa kiinnitetään vähitellen huomiota myös äänensävyihin ja äänenpainoihin.

Lasten kielen käyttötaitoja ohjataan ja kielen käyttöä pohditaan yhdessä lasten kanssa eri tilanteissa. Tavoitteena on tilannetietoisen kielen käytön vahvistuminen. Lasten kanssa harjoitellaan kertomista, selittämistä ja puheen vuorottelua. Lisäksi eläytyminen, huumorin käyttö sekä hyvien tapojen opettelu vahvistavat lasten kielen käyttötaitoja. Tutustuminen erilaisiin teksteihin tukee kielen käyttötaitojen kehittymistä ja auttaa lapsia havaitsemaan puhutun ja kirjoitetun kielen eroja.

Lasten kielellinen ilmaisu monipuolistuu, kun heidän kielellinen muistinsa ja sanavarantonsa laajenee. Henkilöstön tehtävä on tukea tietoisesti tätä kehitystä. Kielellisen muistin kehittymistä tukevat esimerkiksi lorujen ja laululeikkien käyttö. Kielellä leikittely, nimeäminen sekä kuvaavien sanojen käyttäminen edistävät lasten kielellisen muistin ja sanavarannon kehittymistä. Kiireetön keskustelu ja lukeminen sekä tarinoiden kerronta tarjoavat mahdollisuuksia pohtia sanojen ja tekstien merkityksiä ja opetella uusia käsitteitä asiayhteyksissä.

Lähiympäristön eri kielten havainnointi tukee lasten kielitietoisuuden kehittymistä. Henkilöstön tehtävänä on herättää ja lisätä lasten kiinnostusta suullista ja kirjoitettua kieltä sekä vähitellen myös lukemista ja kirjoittamista kohtaan. Kielen havainnoinnin ja tutkimisen avulla suunnataan lasten huomiota sanojen merkityksistä kielen muotoihin ja rakenteisiin, kuten sanoihin, tavuihin ja äänteisiin. Lapsia rohkaistaan kirjoittamaan ja lukemaan leikillisesti.

Varhaiskasvatuksessa käytetään rikkaita ja vaihtelevia tekstejä. Lasten kanssa tutustutaan monipuolisesti lastenkirjallisuuteen. Lapsille kerrotaan tarinoita, ja heitä kannustetaan itse keksimään niitä. Lasten kertomuksia, loruja ja sanallisia viestejä dokumentoidaan. Monilukutaitoa tukevassa varhaiskasvatuksessa puheen rinnalla käytetään muun muassa visuaalisia, auditiivisia ja audiovisuaalisia viestejä sekä tekstejä.

Ilmaisun monet muodot
Varhaiskasvatuksen tehtävänä on tavoitteellisesti tukea lasten musiikillisen, kuvallisen sekä sanallisen ja kehollisen ilmaisun kehittymistä sekä tutustuttaa heitä eri taiteenaloihin ja kulttuuriperintöön. Lasten ilmaisulle on luonteenomaista kokonaisvaltaisuus ja ilmaisun eri muotojen luova yhdisteleminen. Taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen edistävät lasten oppimisedellytyksiä, sosiaalisia taitoja ja myönteistä minäkuvaa sekä valmiuksia ymmärtää ja jäsentää ympäröivää maailmaa. Ajattelun ja oppimisen taidot kehittyvät, kun lapset tutkivat, tulkitsevat ja luovat merkityksiä erilaisia ilmaisun taitoja harjoittelemalla. Kyky kuvitella ja luoda mielikuvia on keskeistä myös lapsen eettisen ajattelun kehittymiselle. Kulttuuriperintöön, taiteeseen ja ilmaisun eri muotoihin tutustuminen vahvistaa lasten osaamista myös monilukutaidon sekä osallistumisen ja vaikuttamisen osa-alueilla.

Kulttuuri on tärkeä osa lapsen identiteettiä. Varhaiskasvatuksessa lapsille tarjotaan mahdollisuuksia nähdä ja kokea monipuolisesti taidetta ja muuta kulttuuria. Taiteeseen ja kulttuuriin liittyvät kokemukset vahvistavat lasten kykyä omaksua, käyttää ja tuottaa kulttuuria. Samalla lapset oppivat ymmärtämään taiteen ja kulttuuriperinnön merkitystä ja arvoa.

Ilmaisun eri muodot tarjoavat lapsille keinoja kokea ja hahmottaa maailmaa heitä puhuttelevalla ja innostavalla tavalla. Taiteellinen ilmaisu tarjoaa lapsia motivoivia keinoja havaintojen, tunteiden ja luovan ajattelun näkyväksi tekemiseen. Ilmaisun eri muotoihin tutustutaan moniaistisesti, erilaisia työtapoja, oppimisympäristöjä sekä lähiympäristön kulttuuritarjontaa hyödyntäen. Oppimisympäristöjen esteettisyys, innostavuus, saatavilla olevat monipuoliset välineet ja materiaalit sekä riittävä ohjaus ovat merkityksellisiä ilmaisumuotoihin tutustuttaessa.

Taidekasvatus sisältää sekä spontaania että ennalta suunniteltua toimintaa. Ilmaisun ja oppimisen prosesseissa korostuu kokeilu, tutkiminen, tekemisen eri vaiheiden harjoittelu ja niiden dokumentointi. Jokaisen lapsen yksilöllistä ilmaisua tuetaan ja lasten yhteisille luoville prosesseille annetaan riittävästi aikaa ja tilaa. Henkilöstön, lasten ja yhteistyökumppaneiden erityisosaamisen hyödyntäminen rikastuttaa taidekasvatusta.

Varhaiskasvatuksen musiikillisen ilmaisun tavoitteena on tuottaa lapsille musiikillisia kokemuksia sekä vahvistaa lasten kiinnostusta ja suhdetta musiikkiin. Lapsia ohjataan elämykselliseen kuuntelemiseen ja ääniympäristön havainnointiin. Lasten valmiudet hahmottaa musiikkia sekä äänen kestoa, tasoa, sointiväriä ja voimaa kehittyvät leikinomaisen musiikillisen toiminnan kautta. Heidän kanssaan lauletaan, loruillaan, kokeillaan erilaisia soittimia, kuunnellaan musiikkia ja liikutaan musiikin mukaan. Lapset saavat kokemuksia perussykkeestä, sanarytmeistä ja kehosoittamisesta. Lapsia rohkaistaan käyttämään mielikuvitustaan ja ilmaisemaan musiikin herättämiä ajatuksia ja tunteita esimerkiksi kertoen, kuvallisesti ilmaisten tai tanssien. Lapset saavat myös kokemuksia musiikin tekemisestä yhdessä sekä pienimuotoisten musiikkiesitysten harjoitteluprosesseista ja esiintymistilanteiden tuomasta onnistumisen ilosta.

Kuvallisen ilmaisun tavoitteena on kehittää lasten suhdetta kuvataiteeseen, muuhun visuaaliseen kulttuuriin ja kulttuuriperintöön. Lapsilla on mahdollisuus nauttia kuvien tekemisestä sekä saada esteettisiä elämyksiä ja kokemuksia taiteen äärellä. Lapset harjoittavat kuvallista ajatteluaan, havainnointiaan ja kuvien tulkintaa monipuolisen kuvailmaisun avulla. Kuvan tekemisen taitoja kehitetään moniaistisesti sekä yhteyksiä muihin ilmaisun muotoihin rakentaen. Lapset kokeilevat erilaisia kuvan tekemisen tapoja, välineitä ja materiaaleja esimerkiksi maalaamalla, piirtämällä, rakentamalla ja mediaesityksiä tekemällä. Lasten kanssa havainnoidaan heidän itse tekemiään kuvia, taideteoksia, mediasisältöjä, esineitä sekä rakennetun ja luonnon ympäristön kohteita. Lapsia ohjataan tulkitsemaan ja kertomaan ajatuksiaan kuvallisista viesteistä. Kuvia tarkasteltaessa kiinnitetään huomiota esimerkiksi väreihin, muotoihin, materiaaleihin, tekijään, esitysyhteyteen ja kuvien herättämiin tunteisiin.

Suunnittelutaitoja, luovaa ongelmaratkaisua, rakenteiden, materiaalien ja tekniikoiden tuntemusta harjoitellaan käsityöllisen toiminnan kuten muovailun, rakentelun, ompelun ja nikkaroinnin avulla. Käsityöllisen toiminnan ja ilmaisun tavoitteena on tarjota lapsille tekemisen, kokemisen ja oivaltamisen iloa sekä nautintoa työskentelystä, jossa oma luovuus ja kädenjälki näkyvät. Lapsille tarjotaan mahdollisuuksia itse kokeilla, tutkia ja yhdistellä erilaisia pehmeitä ja kovia materiaaleja sekä opetella työskentelyssä tarvittavia tekniikoita. Lapset saavat ideoida ja toteuttaa erilaisia teoksia ja esineitä. Lasten käsityöllisessä toiminnassa voidaan tarkastella ja hyödyntää sekä lasten taustoihin liittyviä että paikallisia käsityöperinteitä.

Lapsia rohkaistaan sanalliseen ja keholliseen ilmaisuun esimerkiksi draaman, tanssin ja leikin keinoin. Tavoitteena on, että harjoitukset ja leikit tarjoavat lapsille mahdollisuuden monipuoliseen kielelliseen ja keholliseen kokemiseen, ilmaisuun ja viestintään. Lasten mielikuvituksesta nousevia tai heidän kokemiaan ja havaitsemiaan asioita työstetään yhdessä. Lapset saavat kokemuksia sekä spontaanista ilmaisusta että yhteisesti suunnitellusta, toteutetusta ja arvioidusta luovasta prosessista. Toiminnassa hyödynnetään monipuolisesti esimerkiksi lastenkirjallisuutta, sanataidetta, teatterin eri muotoja, tanssia ja sirkusta.

Minä ja meidän yhteisömme
Lasten elinpiiri laajenee heidän aloittaessaan varhaiskasvatuksen kodin ulkopuolella. Kodin perinteiden, toimintamallien, arvojen ja katsomusten lisäksi lapset kohtaavat toisenlaisia tapoja ajatella ja toimia. Varhaiskasvatuksen tehtävä on kehittää lasten valmiuksia ymmärtää lähiyhteisön monimuotoisuutta ja harjoitella siinä toimimista. Tehtävää lähestytään eettisen ajattelun, katsomusten, lähiyhteisön menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden sekä median näkökulmista. Toiminnassa voidaan käyttää monipuolisesti esimerkiksi satuja, musiikkia, kuvataidetta, leikkiä, draamaa, erilaisia mediasisältöjä sekä vierailijoita, vierailuja ja lähiympäristön tapahtumia. Minä ja meidän yhteisömme -oppimisen alue tukee erityisesti lasten kulttuuriseen osaamiseen, vuorovaikutukseen ja ilmaisuun sekä ajatteluun ja oppimiseen liittyvää laaja-alaista osaamista (luku 2.7).

Eettisen ajattelun taitojen kehittymistä tuetaan pohtimalla lasten kanssa eri tilanteissa esiintyviä tai lapsia askarruttavia eettisiä kysymyksiä. Teemat voivat liittyä esimerkiksi ystävyyteen, oikean ja väärän erottamiseen, oikeudenmukaisuuteen tai pelon, surun ja ilon aiheisiin. Eettisiä kysymyksiä käsitellään lasten kanssa niin, että he voivat tuntea olonsa turvalliseksi ja hyväksytyksi. Lasten kanssa pohditaan myös ryhmän sääntöjä ja niiden perusteita.

Varhaiskasvatuksen katsomuskasvatuksessa yhteisen tutustumisen kohteena ovat ensisijaisesti lapsiryhmässä läsnä olevat uskonnot ja muut katsomukset. Uskonnottomuutta tarkastellaan katsomusten rinnalla. Tavoitteena on edistää keskinäistä kunnioitusta ja ymmärrystä eri katsomuksia kohtaan sekä tukea lasten kulttuuristen ja katsomuksellisten identiteettien kehittymistä. Lasten kanssa tutustutaan erilaisiin katsomuksiin ja niihin liittyviin perinteisiin. Luontevia tapoja tarkastella katsomuksia ovat esimerkiksi vuodenkiertoon liittyvät juhlat ja tapahtumat sekä päivittäiset tilanteet, kuten pukeutuminen tai ruokailu. Lasten ihmettelylle annetaan tilaa, ja heidän kanssaan pohditaan heitä askarruttavia elämänkysymyksiä.

Katsomuskasvatuksessa tehdään yhteistyötä huoltajien kanssa kunkin perheen taustaa, katsomuksia ja arvoja kuullen ja kunnioittaen. Katsomuskasvatus tukee muun muassa lasten kulttuuriseen osaamiseen, vuorovaikutukseen ja ilmaisuun sekä ajatteluun ja oppimiseen liittyvää laaja-alaista osaamista (ks. luku 2.7).

Lähiyhteisön menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta pohtimalla suunnataan lasten mielenkiintoa historiallisiin asioihin sekä hyvän tulevaisuuden rakentamiseen. Lisäksi tarkastellaan lasten kasvuympäristöjen moninaisuutta.

Lapsille luodaan mahdollisuuksia eläytyä menneisyyden tapahtumiin ja tilanteisiin. Tärkeitä tiedon lähteitä ovat lapset ja heidän henkilöhistoriansa, lähiyhteisön jäsenet, esineistöt ja ympäristöt. Lisäksi voidaan hyödyntää lasten huoltajien asiantuntemusta heidän omasta kulttuuriperinnöstään. Menneeseen aikaan voidaan tutustua esimerkiksi lasten isovanhempien lapsuuden leikkien ja musiikin avulla.

Nykyhetkeä tarkastellaan käsittelemällä lasten kanssa heitä askarruttavia tai kiinnostavia ajankohtaisia asioita. Lasten kanssa tarkastellaan myös lähiyhteisön moninaisuutta sitä kunnioittaen. Tarkastelun kohteena ovat muun muassa ihmisten, sukupuolten ja perheiden moninaisuus. Tavoitteena on kasvattaa lapsia ymmärtämään, että ihmiset ovat erilaisia mutta samanarvoisia.

Menneisyyden ja nykyisyyden lisäksi on tärkeää pohtia tulevaisuutta ja sitä, miten voimme vaikuttaa suotuisan tulevaisuuden toteutumiseen. Tulevaisuuden pohdinta voi liittyä esimerkiksi tulevan vuodenajan leikkien tai oman oppimisympäristön suunnitteluun. Lasten kanssa voidaan esimerkiksi rakentaa tulevaisuuden mielikuvitusmaailmoja tai pohtia tulevaa lapsia kiinnostavien ammattien kautta.

Varhaiskasvatuksessa mediakasvatuksen tehtävänä on tukea lasten mahdollisuuksia toimia aktiivisesti ja ilmaista itseään yhteisössään. Lasten kanssa tutustutaan eri medioihin ja kokeillaan median tuottamista leikinomaisesti turvallisissa ympäristöissä. Lasten elämään liittyvää mediasisältöä ja sen todenmukaisuutta pohditaan yhdessä lasten kanssa. Samalla harjoitellaan kehittyvää lähde- ja mediakriittisyyttä. Lapsia ohjataan käyttämään mediaa vastuullisesti ottaen huomioon oma ja toisten hyvinvointi. Mediassa esiintyviä teemoja voidaan käsitellä lasten kanssa esimerkiksi liikunnallisissa leikeissä, piirtämällä tai draaman keinoin.

Tutkin ja toimin ympäristössäni
Varhaiskasvatuksen tehtävä on antaa lapsille valmiuksia havainnoida, jäsentää ja ymmärtää ympäristöään. Lapsia ohjataan tutkimaan ja toimimaan luonnossa ja rakennetussa ympäristössä. Varhaiskasvatus tukee lasten matemaattisen ajattelun kehittymistä sekä vahvistaa myönteistä suhtautumista matematiikkaan. Varhaiskasvatukseen sisältyy myös ympäristökasvatusta ja teknologiakasvatusta. Oppimisympäristöihin liittyvät omakohtaiset havainnot, kokemukset ja elämykset auttavat lapsia ymmärtämään syy- ja seuraussuhteita sekä kehittymään ajattelijoina ja oppijoina. Lasten kehittyvä taito nimetä asioita sekä käyttää erilaisia käsitteitä edistää monilukutaitoa.

Varhaiskasvatuksen tavoitteena on tarjota oivaltamisen ja oppimisen iloa matemaattisen ajattelunsa eri vaiheissa oleville lapsille. Lapset tutustuvat matematiikkaan ja sen osa-alueisiin havainnollisen ja leikinomaisen toiminnan myötä. Lapsia ohjataan kiinnittämään huomiota päivittäisissä tilanteissa ja lähiympäristössä ilmeneviin muotoihin, määriin ja muutoksiin. Lapsia innostetaan pohtimaan ja kuvailemaan matemaattisia havaintojaan ilmaisemalla ja tarkastelemalla niitä esimerkiksi kehollisesti tai eri välineiden ja kuvien avulla. Lapsille tarjotaan mahdollisuuksia luokitella, vertailla ja asettaa järjestykseen asioita ja esineitä sekä löytää ja tuottaa säännönmukaisuuksia ja muutoksia. Lapsia kannustetaan myös oppimisympäristöön liittyvien ongelmien löytämisessä, pohtimisessa ja päättelyssä sekä ratkaisujen etsimisessä.

Lukukäsitteen kehittymistä tuetaan monipuolisesti vuorovaikutteisissa tilanteissa, esimerkiksi leikkiä ja lapsia houkuttelevia materiaaleja hyödyntäen. Lapsia innostetaan havainnoimaan lukumääriä ympäristöstä ja taitojen karttuessa liittämään ne lukusanaan ja numeromerkkeihin taitojensa mukaan. Lukujonotaitoja ja nimeämistä voidaan kehittää esimerkiksi lorujen ja riimien avulla. Lasten kanssa kokeillaan mittaamista ja harjoitellaan sijainti- ja suhdekäsitteitä esimerkiksi liikuntaleikeissä, piirtäen tai eri välineiden avulla.

Erilaisilla harjoituksilla tuetaan lasten tilan ja tason hahmottamista. Lapsia kannustetaan tutkimaan kappaleita ja muotoja sekä leikkimään niillä. Lasten geometrisen ajattelun vahvistamiseksi heille järjestetään mahdollisuuksia rakenteluun, askarteluun ja muovailuun. Aikakäsitettä avataan esimerkiksi vuorokauden- ja vuodenaikoja havainnoimalla.

Ympäristökasvatuksen tavoitteena on vahvistaa lasten luontosuhdetta ja vastuullista toimimista ympäristössä sekä ohjata heitä kohti kestävää elämäntapaa. Ympäristökasvatus sisältää kolme ulottuvuutta: oppiminen ympäristössä, oppiminen ympäristöstä sekä toimiminen ympäristön puolesta. Lähiluonto sekä rakennettu ympäristö ovat sekä oppimisen kohteita että oppimisympäristöjä.

Luonnossa ja rakennetussa ympäristössä retkeily sekä ympäristön tutkiminen ovat tärkeä osa varhaiskasvatusta. Myönteisten kokemusten kautta lapsi oppii nauttimaan luonnosta ja lähiympäristöstä ja hänen ympäristösuhteensa vahvistuu. Luonnon ilmiöitä havainnoidaan eri aistein ja eri vuodenaikoina. Niistä keskustellaan ja niitä tutkitaan. Samalla opetellaan ympäristöön liittyvien käsitteiden käyttöä. Eri kasvi- ja eläinlajien tunnistamisen harjoitteleminen vahvistaa luonnon tuntemusta. Lasten kanssa opetellaan etsimään tietoa heitä kiinnostavista asioista. Luonto voi olla myös esteettisen kokemisen ja rauhoittumisen paikka.

Lapsia ohjataan kunnioittamaan luontoa, sen kasveja ja eläimiä. Ympäristökasvatuksella edistetään kestävään elämäntapaan kasvamista sekä siinä tarvittavien taitojen harjoittelemista. Näitä käytännön taitoja ovat esimerkiksi roskaamaton retkeily, kohtuullisuuden ja säästäväisyyden opettelu, ruokailuun liittyvä vastuullisuus, energian säästäminen sekä jätteiden vähentäminen esimerkiksi kierrätyksen, tavaroiden korjaamisen ja uudelleenkäytön avulla. Samalla lapsia ohjataan kiinnittämään huomiota tekojen vaikutuksiin.

Teknologiakasvatuksen tavoitteena on kannustaa lapsia tutustumaan tutkivaan ja kokeilevaan työtapaan. Lapsia ohjataan myös havainnoimaan ympäristön teknologiaa ja keksimään omia luovia ratkaisuja. Lapsia rohkaistaan tekemään kysymyksiä, etsimään niihin yhdessä vastauksia ja tekemään päätelmiä.

Lasten kanssa havainnoidaan arjessa esiintyviä teknisiä ratkaisuja ja tutustutaan tietoteknologisiin laitteisiin sekä niiden toimintaan. Erityistä huomiota kiinnitetään koneiden ja laitteiden turvalliseen käyttöön. Lapsille tarjotaan mahdollisuuksia toteuttaa omia ideoitaan esimerkiksi rakennellen eri materiaaleista sekä kokeilla eri laitteiden toimintaa. Lapsia kannustetaan kuvailemaan tekemiään ratkaisuja. Pulmia ratkotaan ja onnistumisista iloitaan yhdessä. Tavoite on, että lasten omakohtaisten kokemusten myötä herää ymmärrys
siitä, että teknologia on ihmisen toiminnan aikaansaamaa. Toiminnassa voidaan hyödyntää lähiympäristön teknologisia ratkaisuja, esimerkiksi leluja, ja tutkia niiden toimintaperiaatteita.

Kasvan, liikun ja kehityn
Kasvan, liikun ja kehityn -oppimisen alueeseen sisältyy liikkumiseen, ruokakasvatukseen, terveyteen ja turvallisuuteen liittyviä tavoitteita. Varhaiskasvatuksen tehtävänä on luoda pohja lasten terveyttä ja hyvinvointia arvostavalle sekä fyysistä aktiivisuutta edistävälle elämäntavalle yhdessä huoltajien kanssa. Tämä oppimisen alue tukee erityisesti itsestä huolehtimiseen ja arjen taitoihin liittyvää laaja-alaista osaamista.

Varhaiskasvatuksen tavoitteena on innostaa lapsia liikkumaan monipuolisesti sekä kokemaan liikunnan iloa. Lapsia kannustetaan ulkoiluun ja liikunnallisiin leikkeihin kaikkina vuodenaikoina. Ohjatun liikkumisen lisäksi huolehditaan siitä, että lapsilla on riittävästi mahdollisuuksia päivittäiseen omaehtoiseen liikuntaan sekä sisällä että ulkona. Liikuntakasvatuksen tulee olla säännöllistä, ja lapsilähtöistä, monipuolista ja tavoitteellista. Riittävä fyysinen aktiivisuus on tärkeää lapsen terveelle kasvulle, kehitykselle, oppimiselle ja hyvinvoinnille. Fyysisellä aktiivisuudella tarkoitetaan erilaisia ja kuormittavuudeltaan eritasoisia liikunnan tapoja, kuten leikkimistä sisällä ja ulkona, retkeilyä sekä ohjattuja liikuntatuokioita. Ryhmässä liikkuminen kehittää lasten sosiaalisia taitoja, kuten vuorovaikutus- ja itsesäätelytaitoja. Fyysisen aktiivisuuden tulee olla luonteva osa lapsen päivää. Yhteistyössä huoltajien kanssa lapsia innostetaan liikkumaan myös vapaa-ajalla erilaisissa tiloissa ja ulkona erilaisissa olosuhteissa.

Varhaiskasvatuksen tehtävänä on kehittää lasten kehontuntemusta ja -hallintaa sekä motorisia perustaitoja, kuten tasapaino-, liikkumis- ja välineenkäsittelytaitoja. Liikkumisessa hyödynnetään eri aisteja sekä erilaisista materiaaleista valmistettuja, liikkumaan innostavia välineitä. Lasten liikkumisen tulee vaihdella luontevasti kestoltaan, intensiteetiltään ja nopeudeltaan. Lasten tulee saada kokemuksia yksin, parin ja ryhmän kanssa liikkumisesta. Varhaiskasvatuksessa lapset saavat kokemuksia erilaisista liikuntaleikeistä, kuten perinteisistä pihaleikeistä sekä satu- tai musiikkiliikunnasta. Eri vuodenaikoja tulee hyödyntää siten, että lapset saavat mahdollisuuksia opetella kullekin vuodenajalle tyypillisiä tapoja ulkoilla.

Säännöllisellä ja ohjatulla liikunnalla on tärkeä merkitys lasten kokonaisvaltaiselle kehitykselle ja motoriselle oppimiselle. Tämän vuoksi lasten motoristen taitojen suunnitelmallinen havainnointi on tärkeää. Henkilöstön tulee suunnitella päivän rakenne, sisä- ja ulkoympäristö sekä toiminnan sisällöt niin, että lapset voivat monipuolisesti nauttia liikkumisesta eri tilanteissa. Liikuntavälineiden tulee olla lasten käytettävissä myös omaehtoisen liikunnan ja leikin aikana. Varhaiskasvatuksessa huomioidaan liikuntavälineiden turvallisuus.

Ruokakasvatuksen tavoitteena on edistää myönteistä suhtautumista ruokaan ja syömiseen sekä tukea monipuolisia ja terveellisiä ruokatottumuksia. Lapsia ohjataan omatoimiseen ruokailuun ja monipuoliseen, riittävään syömiseen. Päivittäiset ateriahetket järjestetään kiireettömässä ilmapiirissä opetellen ruokarauhaa ja hyviä pöytätapoja sekä yhdessä syömisen kulttuuria. Eri aistien avulla ja tutkimalla tutustutaan ruokiin, niiden alkuperään, ulkonäköön, koostumukseen ja makuominaisuuksiin. Ruoasta keskusteleminen, tarinat ja laulut edistävät lasten ruokasanaston kehittymistä.

Varhaiskasvatuksessa pohditaan yhdessä lasten kanssa terveyteen ja turvallisuuteen liittyviä asioita. Lasten valmiuksia pitää huolta terveydestään sekä henkilökohtaisesta hygieniastaan tuetaan. Lasten kanssa keskustellaan liikkumisen, levon ja hyvien ihmissuhteiden merkityksestä hyvinvoinnille ja terveydelle. Lasten kanssa opetellaan turvallisuuteen liittyviä asioita päivittäisissä tilanteissa. Näitä voivat olla muun muassa pukeutumis-, ruokailu-, leikki- sekä ulkoilutilanteet. Varhaiskasvatuksessa harjoitellaan lähiliikenteessä liikkumista ja turvalliseen liikkumiseen liittyviä sääntöjä ja tapoja. Tavoitteena on tukea lasten turvallisuuden tunnetta, antaa heille valmiuksia pyytää ja hakea apua sekä toimia turvallisesti erilaisissa tilanteissa ja ympäristöissä.

4.6 Kieleen ja kulttuuriin liittyviä tarkentavia näkökulmia

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa kieleen ja kulttuuriin liittyvien näkökohtien katsotaan koskevan jokaista varhaiskasvatukseen osallistuvaa lasta. Lasten vaihtelevat kielelliset ja kulttuuriset taustat ja valmiudet nähdään yhteisöä myönteisellä tavalla rikastuttavana. Kieli- ja kulttuuritietoisessa varhaiskasvatuksessa kielet, kulttuurit ja katsomukset nivoutuvat osaksi varhaiskasvatuksen kokonaisuutta.

Varhaiskasvatuslain mukaan kunnan on huolehdittava siitä, että lapsi voi saada varhaiskasvatusta lapsen äidinkielenä olevalla suomen, ruotsin tai saamen kielellä. Viittomakieltä käyttävälle lapselle voidaan antaa varhaiskasvatusta viittomakielellä. Varhaiskasvatusta voidaan antaa myös romanikielellä. (86)  Varhaiskasvatuksessa voidaan käyttää myös muita kieliä, kun se ei vaaranna varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Tällöin tulee huolehtia myös lasten äidinkielenä olevan suomen/ruotsin kielen taidon kehittymisen tukemisesta. Henkilöstön, huoltajien ja eri kulttuuriyhteisöjen keskinäisellä yhteistyöllä edistetään lasten ja perheiden kulttuuriperinteen jatkumista ja tuetaan lasten mahdollisuutta ilmentää omia kulttuuritaustojaan. Kaksi- ja monikielisissä ympäristöissä lapsia rohkaistaan vuorovaikutukseen.

Varhaiskasvatukseen osallistuu lapsia, jotka puhuvat äidinkielinään sekä ruotsia että suomea. Näiden kaksikielisten lasten kielellisen kehityksen sekä identiteettien kehityksen kannalta on tärkeää, että molempia kieliä tuetaan ja lapsia kannustetaan niiden käyttöön.

Saamelaislasten varhaiskasvatuksen erityisenä tavoitteena on vahvistaa lasten saamelaista identiteettiä ja tietoisuutta omasta kulttuuristaan sekä antaa lapsille mahdollisuus opetella saamelaisia perinnetietoja ja -taitoja. Saamelaiset ovat alkuperäiskansa, jonka oikeuksista omaan kieleen ja kulttuuriin on säädetty perustuslaissa (87). Toiminnassa hyödynnetään lähiympäristöä sekä yhteistyötä huoltajien ja saamelaisyhteisön kanssa. Silloin kun varhaiskasvatus järjestetään jollakin kolmesta saamen kielestä, sen erityisenä tavoitteena on vahvistaa kielen kehittymistä, ymmärtämistä ja käyttöä. Tavoitteena on lisätä lasten valmiuksia toimia saamenkielisessä ympäristössä, oppia saamen kieltä ja saamen kielellä. Henkilöstö vahvistaa saamen kieli- ja kulttuuriperinnön säilymistä yhteistyössä huoltajien kanssa.

Romanilasten varhaiskasvatuksen erityisenä tavoitteena on vahvistaa lasten myönteistä identiteettikehitystä ja tietoisuutta omasta historiastaan ja kulttuuristaan sekä lisätä lasten osallisuutta yhteiskunnassa. Lisäksi tuetaan lasten kielellistä kehitystä yhteistyössä lasten huoltajien ja romaniyhteisön kanssa. Mahdollisuuksien mukaan lapsille järjestetään tilaisuuksia käyttää ja omaksua romanikieltä. Henkilöstö vahvistaa romanien kieli- ja kulttuuriperinnön säilymistä yhteistyössä huoltajien kanssa.

Viittomakieltä käyttävien lasten varhaiskasvatus voidaan toteuttaa joko viittomakielisessä ryhmässä tai ryhmässä, joka koostuu viittomakielisistä ja puhuttua kieltä käyttävistä lapsista. Viittomakieli voi olla lapsen äidinkieli, ensikieli tai toinen kieli. Viittomakieltä käyttävät lapset voivat olla kuuroja, huonokuuloisia tai kuulevia. Viittomakielisen varhaiskasvatuksen tavoitteena on tukea ja vahvistaa lasten kieli- ja kulttuuri-identiteettiä antamalla heille mahdollisuus käyttää ja omaksua suomalaista tai suomenruotsalaista viittomakieltä yhteistyössä huoltajien kanssa. Tavoitteena on myös lisätä lasten valmiuksia toimia erilaisissa kieliympäristöissä sekä vahvistaa lasten suomalaista tai suomenruotsalaista viittomakielistä ilmaisua ja viittomavarantoa.

Varhaiskasvatuksessa tuetaan monipuolisesti vieraskielisten ja monikielisten lasten kielitaidon sekä kieli- ja kulttuuri-identiteettien ja itsetunnon kehittymistä. Suomen/ruotsin kielen taidon kehittymistä edistetään tavoitteellisesti kielellisten taitojen ja valmiuksien osa-alueilla lasten tarpeista ja edellytyksistä lähtien. Monipuolisten vuorovaikutustilanteiden ja oppimisympäristöjen avulla lapsille tarjotaan mahdollisuuksia käyttää ja omaksua suomea/ruotsia toisena kielenä. Suomen/ruotsin kielen omaksumisen lähtökohtana on arkielämän konkreettinen kieli ja sen ilmaisuvaranto. Kielen ymmärtämis- ja tuottamistaitojen kehittyminen nivoutuvat toisiinsa. Lapsi saa valmiuksia havaintojen tekemiseen sekä oman ajattelunsa, tunteidensa ja mielipiteidensä ilmaisemiseen tilanteeseen ja itselleen sopivalla tavalla. Osa lapsista tutustuu suomalaiseen kulttuuriin ja suomen/ruotsin kieleen vasta tullessaan varhaiskasvatukseen. Varhaiskasvatus tukee lapsen kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan. Huoltajille kerrotaan suomalaisen varhaiskasvatustoiminnan tavoitteista, sisällöistä ja menetelmistä. Huoltajien kanssa keskustellaan perheen kielellisestä ympäristöstä, kielivalinnoista, monikielisten ja -kulttuuristen identiteettien muodostumisesta sekä äidinkielen tai -kielten kehityksen vaiheista ja merkityksestä.

Lapsille järjestetään mahdollisuuksien mukaan tilaisuuksia käyttää ja omaksua myös omaa äidinkieltään tai omia äidinkieliään. Oma äidinkieli sekä suomen/ruotsin oppiminen toisena kielenä rakentavat pohjaa lasten toiminnalliselle kaksi- ja monikielisyydelle. Vastuu lasten oman äidinkielen tai omien äidinkielien ja kulttuurin säilyttämisestä ja kehittämisestä on ensisijaisesti perheellä. Tarvittaessa huoltajien kanssa käytävissä keskusteluissa käytetään tulkkia, jolla varmistetaan molemminpuolinen ymmärrys.

Kaksikielinen varhaiskasvatus
Kaksikielisen varhaiskasvatuksen järjestäminen perustuu kunnan tai yksityisen toimijan päätökseen. Kaksikielisen varhaiskasvatuksen tavoitteena on hyödyntää lasten varhaisen kielenoppimisen herkkyyskautta tarjoamalla lapsille tavanomaista monipuolisempaa kielikasvatusta. Lapsille tarjotaan tilaisuuksia omaksua kieliä ja käyttää niitä toiminnallisesti ja leikinomaisesti. Samalla luodaan pohjaa elinikäiselle kielten opiskelulle. Tavoitteena on, että toiminta monikielisessä ympäristössä herättää lasten kielellisen uteliaisuuden ja kokeilunhalun. Myös monenlaiset kulttuurit kohtaavat luontevasti tällä tavoin järjestetyssä varhaiskasvatuksessa.

Kaksikielinen varhaiskasvatus jaetaan laajamittaiseen ja suppeampaan. Suppeamman kaksikielisen varhaiskasvatuksen tavoitteena on herättää lasten mielenkiinto ja myönteinen asenne kieliä kohtaan. Laajamittaisessa kaksikielisessä varhaiskasvatuksessa pyritään luomaan lapsille valmiuksia toimia kaksi- tai monikielisessä ympäristössä.

Laajamittainen kaksikielinen varhaiskasvatus

Kotimaisten kielten varhainen täydellinen kielikylpy varhaiskasvatuksessa
Ruotsinkielistä kielikylpyä voidaan järjestää suomenkielisessä varhaiskasvatuksessa ja suomenkielistä kielikylpyä ruotsinkielisessä varhaiskasvatuksessa. Lisäksi sekä suomen- että ruotsinkielisessä varhaiskasvatuksessa voidaan järjestää saamenkielistä kielikylpyä. Kotimaisten kielten varhainen täydellinen kielikylpy on ohjelma, joka alkaa varhaiskasvatuksessa ja jatkuu perusopetuksen loppuun. Varhaiskasvatuksen kieli, esiopetuksen ja koulun opetuskieli sekä toinen kotimainen tai saamen kieli muodostavat kokonaisuuden. Varhaiskasvatus toteutetaan pääosin kielikylpykielellä. Lasten äidinkielen tai äidinkielten taitojen kehittymistä tuetaan yhteistyössä kotien ja huoltajien kanssa. Toiminnassa pyritään siihen, että kukin henkilöstöön kuuluva käyttää johdonmukaisesti vain yhtä kieltä: joko kielikylpykieltä tai kieltä, jolla varhaiskasvatus on järjestetty. Lapsia kannustetaan kielikylpykielen käyttöön, mutta heillä tulee olla mahdollisuus tulla ymmärretyksi myös äidinkielellään. Tavoitteena on valmius siirtyä kielikylpynä toteutettuun esiopetukseen ja edelleen perusopetukseen.

Muu laajamittainen kaksikielinen varhaiskasvatus
Muussa laajamittaisessa kaksikielisessä varhaiskasvatuksessa osa toiminnasta (vähintään 25 %) toteutetaan jollakin muulla kielellä kuin varhaiskasvatuslaissa säädetyllä varhaiskasvatuksen kielellä. Jotkut lapsista voivat puhua kyseistä kieltä äidinkielenään. Toiminta suunnitellaan siten, että eri kieliryhmät saavat kielen kehitykselleen tarvittavaa tukea. Ryhmissä voi olla myös lapsia, joille kumpikaan varhaiskasvatuksessa käytettävä kieli ei ole äidinkieli. Varhaiskasvatuksen järjestäjä harkitsee tapauskohtaisesti huoltajan kanssa keskustellen, milloin tällainen järjestely tukee lapsen kehitystä.

Kaksikielisessä varhaiskasvatuksessa toiminta suunnitellaan niin, että kahdella kielellä toteutetusta varhaiskasvatuksesta muodostuu kokonaisuus, jossa molemmat kielet ovat läsnä ja kehittyvät vähitellen henkilöstön mallintamisen ja lasten aktiivisen toiminnan kautta. Mikäli mahdollista, kukin henkilöstöön kuuluva jäsen käyttää vain jompaakumpaa kieltä aktiivisesti. Lapsella tulee olla mahdollisuus tulla ymmärretyksi myös äidinkielellään, suomeksi tai ruotsiksi. Lapsia kannustetaan molempien kielten käyttöön. Tavoitteena on valmius siirtyä joko kaksikieliseen tai suomen-/ruotsinkieliseen esiopetukseen ja perusopetukseen.

Suppeampi kaksikielinen varhaiskasvatus

Kielirikasteinen varhaiskasvatus
Kielirikasteisella varhaiskasvatuksella tarkoitetaan varhaiskasvatusta, jossa alle 25 prosenttia toiminnasta järjestetään säännöllisesti ja suunnitellusti jollakin muulla kuin varhaiskasvatuslaissa määritellyllä varhaiskasvatuksen kielellä. Tavoitteena on kieltenoppimisen tukeminen, lasten motivoiminen ja kielivalintojen monipuolistaminen. Lisäksi tavoitteena voi olla siirtyminen kielirikasteiseen tai muuhun kaksikieliseen esi- ja perusopetukseen tai muulla tavalla varhennettuun kieltenopetukseen.

Kielipesä
Kielipesätoiminnalla tarkoitetaan varhaiskasvatuksessa toimintaa, jossa vahvistetaan lasten tietämystä omasta kulttuuristaan ja tarjotaan mahdollisuus oppia perheessä tai suvussa puhuttua uhanalaista vähemmistökieltä tai alkuperäiskansan kieltä. Kielipesätoiminnan periaatteet voivat olla kielikylvyn kaltaisia.

4.7 Paikallisesti päätettävät asiat

Paikallisessa varhaiskasvatussuunnitelmassa tarkennetaan seuraavia pedagogisen toiminnan tavoitteita ja periaatteita huomioiden lasten ikä ja kehitys sekä eri toimintamuotojen ominaispiirteet. Pedagogisen toiminnan tavoitteita ja sisältöjä eri toimintamuodoissa voidaan täsmentää paikallisissa suunnitelmissa. 


Paikallisessa varhaiskasvatussuunnitelmassa kuvataan ja tarkennetaan
•    pedagogisen toiminnan suunnittelun ja toteuttamisen periaatteita sekä seurannan ja arvioinnin käytäntöjä
•    varhaiskasvatuksen pedagogisen dokumentoinnin periaatteita ja käytäntöjä
•    monipuolisten työtapojen valintaa ja käyttöä ohjaavia periaatteita
•    käytäntöjä, jotka tukevat lasten leikkiä
•    oppimisen alueiden tavoitteita ja sisältöjä
•    lasten mielenkiinnon kohteiden ja osallisuuden huomioon ottamisen tapoja pedagogisen toiminnan suunnittelussa ja toteuttamisessa
•    eri kieli- ja kulttuuriryhmien varhaiskasvatuksen toteuttamista
•    kaksikielisen varhaiskasvatuksen toteuttamista, mikäli sitä järjestetään
•    vieras- ja monikielisten lasten suomen/ruotsin kielen oppimisen tukemista
•    perheen kielivalintoihin ja äidinkielen tukemiseen liittyvää yhteistyötä ja käytäntöjä

Lappeenrannan kaupunki

Todentuva ja kehkeytyvä varhaiskasvatussuunnitelma
Todentuva varhaiskasvatussuunnitelma korostaa lasten aktiivisuutta sekä henkilöstön ja lasten dialogista suhdetta. Mallissa korostuu äänen antaminen äänettömälle, kokemuksesta oppiminen sekä yhdessä tutkiminen ja oppiminen. Henkilöstön tehtävänä on yhdessä lasten kanssa luoda kasvu- ja oppimisprosessi, jossa kaikki oppivat. Suunnittelun lähtökohtana on yhteisen leikin ja lasten kehityksen kytkentä, minkä taustalla on ajatus opetuksen vaikutuksen kytkeytymisestä lasten kehitykseen heidän oman toimintansa kautta. Kehkeytyvä suunnittelu, jossa toimintaa suunnitellaan ja arvioidaan yhdessä lasten kanssa edellyttää kasvattajilta luovuutta ja tilanneherkkyyttä. Suoran ohjauksen lisäksi painottuu myös epäsuora toiminnan ohjaaminen.  

Lapselle laaditaan lokakuun loppuun mennessä lapsen varhaiskasvatussuunnitelma yhdessä lapsen ja huoltajien kanssa. Mikäli lapsi aloittaa kesken toimintavuoden, laaditaan lapsen varhaiskasvatussuunnitelma kahden kuukauden kuluessa. Jos lapsi tarvitsee tehostettua tai erityistä tukea, voivat suunnitelman laadintaan osallistua varhaiskasvatuksen erityisopettaja ja tarvittaessa sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoita. Varhaiskasvatusyksikön ja lapsiryhmän vuosisuunnitelma sekä lapsen varhaiskasvatussuunnitelma arvioidaan yhdessä lasten ja huoltajien kanssa. Tiedottamisessa ja arvioinnissa hyödynnetään erilaisia sähköisiä järjestelmiä.

Kasvatus- ja opetuslautakunta on hyväksynyt suomi toisena kielenä -opetussuunnitelman, joka täydentää varhaiskasvatussuunnitelmaa.

Arviointikäytännöt kuvataan Lappeenrannan varhaiskasvatuksen laadunarviointisuunnitelmassa. Linkki asiakirjaan löytyy lähdeluettelosta.

Varhaiskasvatuksen pedagogisen dokumentoinnin käytäntöjä
Dokumentointi edistää lasten yhteistoiminnallisuutta sekä yhteisöllisyyttä huoltajien ja muun ympäröivän yhteisön kanssa. Varhaiskasvatusyksikön ja lapsiryhmän todentuvaa varhaiskasvatussuunnitelmaa dokumentoidaan monipuolisesti eri tieto- ja viestintäteknologiaa hyödyntäen sanallisesti ja kuvin siten, etteivät lapset ole niistä tunnistettavissa. Varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen vuosisuunnitelmat sekä lasten varhaiskasvatussuunnitelmat dokumentoidaan Wilma-järjestelmään. Dokumentointia ovat myös erilaiset käsitekartat, valokuvat ja lasten työt, joita tulkitaan yhdessä lasten kanssa. Ne toimivat myös yhteisen suunnittelun pohjana. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa voi täydentää lapsen henkilökohtaisella kasvun kansiolla. 

Monipuolisten työtapojen valintaa ja käyttöä ohjaavia periaatteita

Liikkuminen
Päivittäinen fyysinen aktiivisuus on tärkeä osa jokapäiväistä toimintaa. Lapsella tulisi olla päivittäin mahdollisuus liikkua ja kehittää motorisia taitoja, sillä fyysisellä aktiivisuudella on tärkeä rooli kokonaisvaltaiseen ja turvalliseen kasvuun, kehitykseen ja oppimiseen. 
Varhaiskasvatuksen fyysiset oppimisympäristöt ovat myös lasten motoristen taitojen kehityksen kannalta merkittävässä roolissa. Motorisilla taidoilla on yhteys lapsen kognitiiviseen, sosiaaliseen, fyysiseen ja psyykkiseen kehitykseen. Lasten motoriset taidot ovat yhteydessä myös fyysisen aktiivisuuden määrään, yleisiin oppimisvalmiuksiin sekä oppimistuloksiin. Motoristen taitojen havainnoinneissa voidaan käyttää Innostun liikkumaan Inno-norsun seikkailuja (skidi- ja skillireilejä). Eksoten kanssa tehdään yhteistyötä lapsen motorisen kehityksen tukemisessa yhteisesti sovitulla tavalla.


 
Kuva 3. Liikkuva varhaiskasvatus -vuosikello. 

Kuviossa on vasemmalla palkki, jossa lukee Lappeenranta vuosikello, liikkuva varhaiskasvatus Lappeenrannassa. Sen oikealla puolella on ympyrä. Ympyrän keskellä lukee liikkuva varhaiskasvatus. Ympyrässä on 12 sektoria, jotka kuvaavat kuukausia vuodessa. Sektoreihin on kirjoitettu tapahtumia ja toimenpiteitä. Tammi-helmikuussa lukee: Etelä-Karjalan alueverkostotapaaminen, maaliskuussa lukee: yksikön liikuntatiimi kokoontuu, huhti-toukokuussa lukee: Lpr sporttareiden tapaaminen ja nykytilan arviointi. Toukokuussa lukee: tee näkyväksi vaihe. Kesä- ja heinäkuussa sektorit ovat tyhjiä. Elokuussa lukee: motoristen taitojen havainnointi. Elo-syyskuussa lukee: liikuntasuunnitelman päivitys ja Etelä-Karjalan alueverkoston tapaaminen. Syyskuussa lukee: pieni askel. Lokakuussa lukee: yksikön liikuntatiimi kokoontuu. Marras-joulukuussa lukee: Lpr sporttareiden tapaaminen. Joulu-tammikuussa lukee: pienen askeleen arviointi+päivitys.

Ympyrän ulkokehälle on kirjoitettu tapahtumia, joita liikkuva varhaiskasvatus toteuttaa. Helmikuun kohdalla lukee: Etelä-Karjalan eräviikko. Maalis-huhtikuun kohdalla lukee: seikkailudiplomi kevät. Toukokuun kohdalla lukee: unelmien liikuntapäivä 10.5, pyöräilyviikko ja seikkailudiplomi kesä. Elo-syyskuun kohdalla lukee: toiminnallinen vanhempainilta ja vipinä veska. Syys-lokakuun kohdalla lukee: seikkailudiplomi syksy. Marraskuun kohdalla lukee: lapsen oikeuksien viikko ja harrastusviikko. Joulukuun kohdalla lukee seikkailudiplomi talvi ja liikuntajoulukalenteri.

Ympyrän vasemmassa alareunassa on teksti omassa lokerossaan: milloin on teidän unelmien liikuntakuukausi?


Lappeenrannan liikkuva varhaiskasvatus -vuosikello ohjaa liikunnallisen toimintakulttuurin toteuttamista. Tavoitteena on taata jokaiselle lapselle päivittäinen mahdollisuus liikkumiseen ja liikkumisen iloon. Lapsen varhaiskasvatuspäivän tulisi sisältää vähintään kaksi tuntia fyysistä aktiivisuutta, joka koostuu kevyestä liikunnasta, reippaasta ulkoilusta sekä vauhdikkaasta fyysisestä aktivisuudesta. Yli tunnin mittaisia istumisjaksoja tulisi välttää ja lyhyitäkin paikallaan oloja tauottaa. Riittävä fyysinen aktiivisuus on edellytys lapsen kasvulle, kehitykselle ja oppimiselle.
Yksikön liikuntasuunnitelma pohjautuu valtakunnallisiin lasten fyysisen aktiivisuuden suosituksiin ja on osa yksikön vuosisuunnitelmaa. Liikuntasuunnitelma ohjaa yksikön ja ryhmien suunnitelmallista liikuntatoiminnan toteuttamista. Liikuntasuunnitelman sisällössä hyödynnetään motoristen taitojen havainnointeja, yksikön nykytilan arvioinnin tuloksia sekä kehittämistyökalua, Pienet askeleet -lomaketta. 
Kaikkia vuodenaikoja hyödynnetään lasten fyysistä aktiivisuutta edistävän toiminnan suunnittelussa ja toteuttamisessa. Vuosikellon avulla on mahdollista lisätä yhteistyötä perheiden ja alueen muiden toimijoiden kanssa liikunnallisen elämäntavan edistämiseksi. Perheiden kanssa keskustellaan säännöllisesti lasten hyvinvointiin liittyvistä asioista. Paikallisesti tuotettuja materiaaleja hyödynnetään perheiden liikunnalliseen elämäntapaan kannustamisessa.
Linkki valtakunnallisiin lasten fyysisen aktiivisuuden suosituksiin (Iloa, leikkiä ja yhdessä tekemistä - Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset 2016) löytyy lähdeluettelosta.

Perustoiminnot
Suuri osa lapsen päivittäisestä varhaiskasvatusajasta koostuu perustoiminnoista. Perustoiminnot liittyvät ihmisen perustarpeiden tyydyttämiseen. Perustoimintoja ovat ruokailu, lepo, siirtymät, ulkoilu sekä WC- ja peseytymistilanteet. Ne ovat sekä kasvatuksellisia että hoidollisia tapahtumia. Perustoiminnot ovat merkityksellisiä pedagogisia tilanteita, joissa toimitaan lasta kunnioittaen. Ei ole samantekevää, miten niitä toteutetaan. 

Varhaiskasvatuksen henkilöstö on läsnä ja toimii sensitiivisesti lapsen tarpeet ja tilanteen huomioiden. Ilmapiiri on lämmin, hyväksyvä, ymmärtävä, kannustava ja kiireetön. Lasta kannustetaan omatoimisuuteen huomioiden hänen tunne- ja vireystilansa. 

Ravitsemus- ja ruokakasvatusta tukee säännölliset ja kiireettömät ruokailutilanteet, joissa lapsille tarjotaan monipuolista ruokaa riittävästi. Varhaiskasvatuksessa tarjottava ruoka on suomalaista perusruokaa. Ruokailutilanteissa vahvistetaan hyviä tapoja ja ruokailukulttuuria sekä toimitaan kestävän kehityksen arvojen mukaisesti. Varhaiskasvatuksessa ruokakulttuurin edistämiseen ja ravitsemuskasvatukseen liittyvät teemat ja ilmiöt lomittuvat luontevasti lasten jokapäiväiseen toimintaan leikin ja ohjattujen tilanteiden yhteydessä.

Ruoka edistää lapsen fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia sekä ylläpitää vireyttä päivän aikana. Ruokailun tavoitteena on turvata lapselle riittävät ja tasapainoiset ateriat sekä ohjata lasta monipuoliseen ja vaihtelevaan ruokavalioon. Ateriat ovat terveellisiä, turvallisia, täysipainoisia, vaihtelevia ja monipuolisia. Varhaiskasvatuksessa olevalle lapselle tarjotaan aamupala, lounas ja välipala, sekä vuorohoidossa oleville lapsille päivällinen ja iltapala lapsen varhaiskasvatusajan puitteissa.

Lounaaseen ja päivälliseen kuuluu: 
•    pääruoka
•    leipä ja kasvirasvalevite
•    ruokajuoma
•    salaatti tai muu kasvislisäke sekä öljypohjainen salaatinkastike
•    jälkiruoka ruokalistan mukaan

Lappeenrannassa varhaiskasvatuksen henkilöstölle järjestetään koulutusta Sapere-menetelmän hyödyntämiseen ravitsemus- ja ruokakasvatuksen tukena. Lähdeluettelosta löytyy linkki Sapere -oppaaseen.

Lepotilanteet tuovat lapsen mieleen kodin ja omat huoltajat, mikä ilmenee lapsen kaipauksena huoltajia kohtaan ja toiveena päästä kotiin. Lasta voidaan tukea esimerkiksi siten, että huoltajien tai perheen valokuva on lapsen mukana lepohetkellä. Lepohuoneessa on päivälevon aikana riittävän valoisaa, jotta lapsi voi kokea olonsa turvalliseksi. Lapsen yksilölliset levon tarpeet huomioidaan. Osa lapsista tarvitsee päiväunet, osalle riittää hetki rauhoittumiseen. Lepohetkessä voidaan hyödyntää erilaisia rentoutumismenetelmiä (esim. satujooga).

Lapsiryhmien pukeutumistilanteet ja ulkoilut tapahtuvat mahdollisuuksien mukaan porrastetusti. Ulkoilussa henkilöstö toimii aktiivisesti, ohjaten lasten toimintaa ja leikkiä. Varhaiskasvatuksessa ulkoillaan päivittäin. Lasten ulkoillessa on riittävä määrä henkilöstöä läsnä.

Leikki
Leikin hyödyntäminen menetelmänä (toiminnan muotona) sekä oppimisympäristönä asettavat lapset osallisuuden kannalta uudella tavalla keskiöön. Lasten osallisuutta vahvistetaan leikkiympäristöjen rakentamisessa. Lapset ovat alusta alkaen suunnittelemassa ja rakentamassa leikkiympäristöjä yhdessä henkilöstön kanssa. Varhaiskasvatuspaikan tilat niin sisällä kuin ulkona hyödynnetään mahdollisimman laajasti erilaisina leikkiympäristöinä. Henkilöstö reagoi herkästä lasten leikkiin liittyville tarpeille; sille mitä tiloja, välineitä tai tukea lapset tarvitsevat leikin ylläpitämiseksi ja uudistamiseksi. Lapsille tarjotaan mahdollisuus olla sopimassa yhdessä henkilöstön kanssa siitä, mitä uusia leikkivälineitä varhaiskasvatuspaikkaan hankitaan.

Varhaiskasvatuksessa leikin arvostaminen näkyy leikkirauhan antamisena varoen leikin keskeyttämistä. Päivärytmiä voi olla tarpeen tarkastella ja mahdollisesti muuttaa, jotta se tukisi leikkiä enemmän. Henkilöstö nähdään leikissä kanssaleikkijänä, havainnoijana, yhteisöllisyyden rakentajana, kuuntelijana, lasten ideoihin tarttujana, sosiaalisten suhteiden tukijana ja lastenkulttuurin välittäjänä. Tieto- ja viestintäteknologiaa käytetään hyväksi leikin tukena. Leikin arviointi ja dokumentointi niin lasten kuin henkilöstön toimesta on välttämätön askel leikin kehittämisessä. 

Leikin arviointia tukevia kysymyksiä:
•    Onko leikkipaikoissa ollut joka päivä sitoutuneita leikkijöitä?
•    Ovatko lapset olleet mukana suunnittelemassa, rakentamassa ja ylläpitämässä leikkiympäristöä ja leikkejä?
•    Onko henkilöstö havainnoinut lasten leikkiä?
•    Onko henkilöstö rikastuttanut suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti lasten leikkiä omalla toiminnallaan?
•    Onko henkilöstö ollut mukana lasten leikeissä osallistumalla leikkiin tarvittaessa?
•    Onko henkilöstö reagoinut lasten leikistä nouseviin väline-, tila-, aika- ym. tarpeisiin?
•    Ovatko lapset olleet mukana sopimassa, mitä uusia leikkivälineitä varhaiskasvatuspaikkaan hankitaan?
•    Onko lasten leikki voinut levittäytyä varhaiskasvatuspaikan kaikkiin mahdollisiin käytettävissä oleviin tiloihin niin sisällä, pihalla kuin muualla lähiympäristössä (metsä, leikkipuisto yms.)?
•    Onko lasten leikki voinut tarvittaessa jatkua päivästä toiseen?

Työtehtävät
Työ on yksi lapselle ominainen toimintatapa, johon varhaiskasvatuksen henkilöstö tuo kasvatuksen ja opetuksen ulottuvuuden. Pienikin työtehtävä on lapselle merkityksellinen. Arkiaskareisiin osallistuminen kehittää lasten omatoimisuutta, pitkäjänteisyyttä ja yritteliäisyyttä, opettaa vastuunottamista ja tukee itseluottamuksen vahvistumista. Työskentelytilanteet tarjoavat myös hyviä hetkiä opetella toimimaan yhdessä toisten lasten ja henkilöstön kanssa. 

Työn tekemisen opettelussa voidaan erottaa neljä toisilleen rakentuvaa tasoa, jotka ovat katselu ja kuunteleminen, avustaminen, työskentely ohjauksen mukaan ja itsenäinen työskentely. 

Työkasvatuksen keskeiset sisällöt ovat lasten tutustuttaminen aikuisten työhön, perustoimintoihin liittyvät työtehtävät sekä ns. kodinhoidolliset tehtävät sisällä ja ulkona. Lapset voidaan ottaa mukaan erilaisiin varhaiskasvatuspaikan askareisiin. Lapsille sopivia kodinhoidollisia työtehtävät sisällä ja ulkona ovat esimerkiksi ruuanvalmistukseen osallistuminen, pöydän kattaminen, siivoaminen, leikkivälineiden puhdistaminen, haravoiminen ja lumityöt. Myös taiteelliseen ilmaisemiseen voidaan liittää työn käsite silloin, kun tekemisen kohteena on jokin tuote (esim. piirustus tai askartelu) tai produktio (näytelmä tai muu esitys).

Opetus
Perinteinen formaali opetus ei useinkaan kohtaa lapsen koko maailmaa ja sen moninaisuutta. Opetusta ja oppimista tapahtuu varhaiskasvatuksessa opetus- ja toimintatuokioiden lisäksi erilaisissa tilanteissa ja paikoissa yhdessä kavereiden ja varhaiskasvattajien kanssa toimiessa. Lapsille tarjoutuu oppimistilanteita myös kotona sekä mahdollisissa harrastuksissa. Media ja tietotekniikka ovat tuoneet oppimiseen uuden ulottuvuuden.  

Varhaiskasvatuksen opetus- ja toimintatuokiot ovat vain yksi osa sitä kokonaisuutta, jonka varassa lasten maailmankuva muokkautuu. Informaali oppiminen muodostaa suurimman osan lasten oppimiskokemuksista. Opetuksen tehtävänä on pyrkiä integroimaan formaali kasvatus ja informaali oppiminen toisiinsa lasta parhaalla mahdollisella tavalla kehittäväksi kokonaisuudeksi. 

Juhlat
Juhlat ovat osa suomalaista kulttuuriperinnettä ja niillä luodaan arjen keskelle tärkeitä hetkiä ja elämyksiä. Meillä kaikilla on kokemusperäistä tietoa siitä, mitä juhlalla tarkoitetaan, mutta käsitteen tarkkarajaista määritelmää on vaikea tehdä. Juhlat voidaan jakaa almanakan mukaisiin vuotuisjuhliin tai yksilön ja yhteisön elämänkaareen liittyviin juhliin. Tavallisesti juhla määritellään arjen vastakohdaksi, mutta se sopii yhtä lailla työn, aherruksen ja rutiinin vastakohdaksi. Juhlassa arjen aineksista syntyy uusi kokonaisuus.  

Varhaiskasvatuksessa juhlien viettäminen on monella tavalla merkityksellistä. Juhlat ja juhliin valmistautuminen tarjoavat lapsille mahdollisuuksia osallisuuden kokemiseen. Lapset ovat mukana suunnittelemassa ja valmistamassa ohjelmaa, koristelemassa juhlatilaa sekä osallistumassa itse juhlaan. Juhlien yhteinen rakentaminen vahvistaa myös lasten itsetuntoa ja lisää lapsiryhmän yhteenkuuluvuutta. Juhlat voivat olla myös leikin teemana, jolloin kuitenkin on kyseessä leikki.

Retket
Retket tarjoavat lapsille kokemuksia ja elämyksiä. Ne myös herättävät tiedonhalua sekä harjaannuttavat lapsia liikkumaan liikenteessä ja luonnossa havaintoja tehden. Retket edistävät lapsen sosiaalisten taitojen kehittymistä, kartuttavat tieto- ja käsiterakenteita sekä vastaavat lapsen luontaiseen liikkumisen tarpeeseen. Luontoretket lisäävät tahtoa suojella luontoa sekä kykyä liikkua liikenteessä turvallisesti. Ne tarjoavat vaihtelua ja virkistystä poikkeamalla tavallisesta päivärytmistä.

Lähiympäristö on osa lapsen varhaiskasvatusympäristöä, johon tutustutaan liikkuen ja tutkien sekä havaintoja tehden. Retkien ja tutustumiskäyntien tavoitteet kytkeytyvät lapsen oppimiseen kokonaisvaltaisesti. Ympäristö tarjoaa tutkimisen kohteita ja leikkipaikkoja. Lapsi oppii ottamaan myös vastuuta ympäristöstään ja toimimaan ympäristöä suojelevasti. Lapset tietävät lähtevänsä retkelle ja tekevät retkeen liittyviä valintoja heillä olevan tiedon perusteella. 

Oppimisen alueiden tavoitteita ja sisältöjä

Kielten rikas maailma
Puhe, kieli ja kommunikaatio kehittyvät vuorovaikutuksessa. Varhaiskasvattaja puhekumppanina on lapselle mallina vuorovaikutuksesta ja sitä kautta puheesta, kielestä ja kommunikaatiosta. Lapsi on yhdenveroinen vuorovaikutus- ja keskustelukumppani, jolla on yhtäläinen oikeus kommunikaatioon kuin varhaiskasvattajallakin. Lapset ovat tasavertaisia vuorottelevia puhekumppaneita suhteessa henkilöstöön ja suhteessa toisiinsa. Lasten keskinäisissä puhetilanteissa henkilöstö seuraa ja havainnoi tilanteita ja tarvittaessa tuo niihin oman aineksensa.

Arvostava vuorovaikutus ja keskustelu on kuuntelevaa. Henkilöstö huomioi ja toimii lapsen lähikehityksen vyöhykkeellä mallintaen lapselle kommunikaatiota omilla puheenvuoroillaan, jotka ovat luonteeltaan kertovia ja kuvailevia. Pienryhmätoiminta mahdollistaa hyvien vuorovaikutustilanteiden syntymisen. Turvallinen vuorovaikutukseen kannustava ilmapiiri edistää lapsen puheen, kielen ja kommunikaation kehitystä. Kommunikaation tukena käytetään tarvittaessa kuvia ja tukiviittomia.

Ilmaisun monet muodot
Tavoitteena on vahvistaa monipuolista lastenkulttuuria lappeenrantalaisten lasten elämässä. Henkilöstön osaaminen ja pedagogiset taidot korostuvat. Henkilöstön tavoitteena on tukea lapsen omaa kulttuuria suuntaamalla huomio lapsen maailmaan ja näkemyksiin, syventyen lapsen tapaan ajatella, toimia ja kommunikoida. Henkilöstön ja lasten tasa-arvoisen vuorovaikutuksen muotojen kehittämisen lisäksi tarvitaan lapsen osallisuuden tunnistamista.

Toiminta lähtee lapsen kiinnostuksen kohteista. Henkilöstö pyrkii rikastamaan ja monipuolistamaan sitä. Tuotosta tärkeämpää on itse tekeminen. Materiaalit ja tarvikkeet ovat lasten käyttöön sopivia. Varhaiskasvatusympäristön esteettisyyteen kiinnitetään myös huomiota. Ympäristöä suunnitellaan ja siitä pidetään huolta yhdessä lasten kanssa.

Varhaiskasvatuksessa pyritään kehittämään yhteistyötä hyvinvointi- ja sivistyspalvelujen toimialan muiden vastuualueiden kanssa. Etelä-Karjalan lastenkulttuurikeskus METKU on koko maakunnan laajuinen lastenkulttuurin verkosto. Metkun tavoitteena on monipuolistaa ja kehittää lasten ja nuorten kulttuuripalveluja Etelä-Karjalan alueella. 

Matematiikka ympärillämme
Matemaattinen tieto ja taito alkaa kehittyä jo varhaislapsuudessa, jolloin muodostetaan perusta myöhemmälle matemaattiselle oppimiselle.  

Lapset oppivat 
•    ominaisuus- ja suhdekäsitteiden hallintaa kuten ”iso”, ”päällä” ja ”suurempi”.
•    matemaattisloogista ajattelua kuten vertailua, luokittelua ja järjestykseen asettamisen
•    lukukäsitteitä; määrää kuvaavia käsitteitä, lukusanoja, numeromerkkejä 
•    geometriaa
•    mittaamista
•    ajan hallintaa
•    tilastoja

Lukujono- ja laskemisen taidot kehittyvät vaiheittain ja luovat perustan myöhemmälle matemaattisten taitojen kehittymiselle. Lisäksi lapsi omaksuu paljon tietoa lukujärjestelmäämme liittyvistä tarkemmista sisällöistä ja niiden välisistä suhteista, sekä numeerisen tiedon kulttuurisista käyttötarkoituksista.

Uusin tutkimus on osoittanut, että varhaiskasvatusikäisten lasten matemaattisten taitojen ja käsitteiden kehitykselle merkityksellistä on omaehtoinen harjoittelu, jonka käynnistämiseen tarvitaan aikuista. Varhaiskasvatuksen henkilöstö tunnistaa lapsen matemaattista ajattelua ja hyödyntää tätä joustavasti lapsen harjoitellessa arjen taitoja ja toimintoja. Lapset ja henkilöstö käyttävät ”laskulaseja” eri oppimisen alueille integroiduissa matemaattisesti fokusoiduissa leikeissä ja toimintatilanteissa (esim. liikunta, kuvallinen ilmaisu). Varhaiskasvatuksen leikki- ja toimintaympäristöt suunnitellaan lisäämään lasten matemaattista ajattelua ja ongelmanratkaisutaitoja.

Katsomuskasvatus 
Varhaiskasvatuksen toiminta pohjautuu perustuslakivaliokunnan, eduskunnan oikeusasiamiehen päätökseen sekä opetushallituksen antamien ohjeisiin: indoktrinaation kielto, julkisen vallan neutraalisuuden vaatimus sekä uskonnollinen suvaitsevaisuus ja moniarvoisuus huomioidaan. Indoktrinaatiolla tarkoitetaan sellaista opettamista ja kasvattamista, jossa asenteita, uskomuksia ja käyttäytymisvalmiuksia siirretään tai pyritään siirtämään lapselle ohi hänen kriittisen harkintansa.

Katsomuskasvatus muotoutuu lapsiryhmän ja lasten tarpeista. Se on sensitiivistä, millä tarkoitetaan kasvatusotetta, jonka kautta erilaiset katsomukset kohdataan myönteisellä ja arvostavalla tavalla sekä opetuksessa että arjen tilanteissa. Suurin haaste perhelähtöisyyden ja ammatillisuuden toteutumiselle on henkilöstön omat asenteet aihepiiriä kohtaan. Katsomuskasvatuksessa pohdinnan ja käsittelyn kohteena on sellainen maailmaa, joka on merkityksellinen lapsen elämänpiirissä. Tämä edellyttää työntekijöiltä oman katsomuksen etäännyttämistä ja ammatillista otetta. Myös aito kieli- ja kulttuurikasvatus vaatii katsomuskasvatusta.

Katsomuskasvatus sisältää uskonnolliset katsomukset, muut katsomukset ja uskonnottomuuden. Varhaiskasvatuksen tehtävä on edistää lasten kulttuurista osaamista sekä heidän vuorovaikutus- ja ilmaisutaitojaan. Jokaisella lapsella tulee olla mahdollisuus tuntea ylpeyttä omasta identiteetistään ja oman perheensä perinteistä. Lapsella on myös oikeus oppia ymmärtämään moninaisuutta, arvostamaan erilaisuutta sekä saada eväitä oman arvomaailmansa rakentamiseen.

Lappeenrannan evankelisluterilaisen seurakunnan kanssa sovitaan yhteistyön käytännöistä. Yhteistyössä noudatetaan Opetushallituksen ohjetta ”Ohje varhaiskasvatuksen katsomuskasvatuksen toteuttamisesta ja uskonnollisista tilaisuuksista varhaiskasvatuksessa”. Linkki ohjeeseen löytyy lähdeluettelosta.

Lasten mielenkiinnon kohteiden ja osallisuuden huomioiminen pedagogisen toiminnan suunnittelussa ja toteuttamisessa
Lasten toimijuuden ja osallisuuden näkökulmasta merkityksellistä on, onko lapsilla mahdollisuus ottaa esiin omia mielenkiinnon kohteitaan, tuottaa omaa tietoainestaan ja osallistua paitsi oman myös yhteisen toiminnan suunnitteluun. Eheytetyt kokonaisuudet (projektit, teematyöskentely, ilmiölähtöisyys) mahdollistavat muun muassa ongelmakeskeisen ja ilmiölähtöisen oppimisen, projektityöskentelyn sekä yhteisen suunnittelun, johon myös lapsilla on mahdollisuus osallistua. Eheytetyssä opetuksessa oppiaineiden rajat häviävät ja tietoaines määritellään suhteessa käsiteltävään teemaan tai ilmiöön. Varhaiskasvatussuunnitelmassa useamman oppiaineen oppisisältöjä integroidaan saman ilmiön tutkimiseen.

Eheytetyllä suunnitelmalla edistetään lasten ja henkilöstön yhteistä suunnittelua. Henkilöstö rikastuttaa lasten elämää auttamalla lapsia muun muassa tiedon hankinnassa ja materiaalien valinnassa. Henkilöstö mahdollistaa sen, että lapsilla on mahdollisuus tutustua eri asioihin, joista heillä ei vielä ole kokemusta, tai johon he eivät mielenkiinnon kohteena olevaan asiaan liittyen ole vielä tutustuneet. Henkilöstö dokumentoi sekä lasten toimintaa että omaa toimintaansa vuoden aikana. Tietoa eri ilmiöistä rakennetaan yhdessä käytännön kautta. Suunnittelussa korostetaan laajempia kokonaisuuksia kuin yksittäisten tilanteiden suunnittelua. 

Eri kieli- ja kulttuuriryhmien varhaiskasvatuksen toteuttaminen
Lappeenrannan varhaiskasvatuksessa on monikielisiä lapsia. Lapsilla on mahdollisuus kasvaa ja kotoutua suomalaisen yhteiskunnan jäseniksi oman kielensä ja kulttuurinsa säilyttäen. Lapsia tuetaan heidän identiteettinsä kehittymisessä sekä suomen kielen oppimisessa. Perheitä kannustetaan vaalimaan omaa kieltään ja kulttuuriaan. Venäjänkielisen lapsen ja perheen kulttuurin ymmärtämisessä voidaan hyödyntää venäjänkielisen varhaiskasvatuksen erityisopettajan asiantuntemusta.

Suomi toisena kielenä –opetus
Suomi toisena kielenä -opetus (S2) on monikieliselle lapselle annettavaa suomen kielen tavoitteellista ja säännöllistä opetusta. Opetuksen lähtökohtina ovat osallisuus, toiminnallisuus ja leikki. Puheen ja kielen kehityksen tukena käytetään kuvia, piirtämistä, ilmeitä ja eleitä sekä tarvittaessa tukiviittomia. S2-opetus on osa varhaiskasvatuksen perustehtävää, jonka lähtökohta ja perusta pohjautuvat pedagogiseen suunnitteluun ja toteutukseen arkisissa rutiineissa, siirtymätilanteissa ja perushoidossa. S2-opetusta tulee toteuttaa myös pienryhmissä vähintään kaksi kertaa viikossa.

Kielitietoisten toimintatapojen kehittämisessä ja monikielisten lasten kielen kehityksen tukemisessa käytetään KieliPeda-työvälinettä. Kolmiosaisen KieliPedan avulla arvioidaan ja kehitetään varhaiskasvatuksen oppimisympäristöjä kielitietoisuuden näkökulmasta, tarkastellaan yhteistyössä huoltajien kanssa monikielisen lapsen kielimaailmaa ja seurataan monikielisen lapsen suomen kielen taitojen edistymistä. KieliPeda ohjaa kasvattajia pohtimaan, onko varhaiskasvatuksen toimintakulttuuri tarpeeksi kielitietoinen ja rikasta kieltä mallintava, jotta lapsen suomen kielen taito voi siinä parhaalla mahdollisella tavalla kehittyä.

Osiossa 1 kielitietoisuutta tarkastellaan henkilöstön toiminnan, oppimisympäristön ja lapsen osallisuuden näkökulmasta. Osion 2 avulla tarkastellaan yhdessä huoltajien kanssa monikielisen lapsen kieliä ja kielenkäyttötilanteita. Sen avulla selvitetään milloin, missä ja kenen kanssa lapsi käyttää kieliään. Lisäksi saadaan näkyviin kielet, joita lapsi kuulee ympäristöissään. Tavoite on, että lapsen suomen kieli kehittyy mahdollisimman ikätasoiseksi. Osio 3 on kehitetty tavanomaisesti kieltä oppivan monikielisen lapsen suomen kielen oppimisen edistymisen seurantaan. Lisäksi osio toimii oikea-aikaisen kielitietoisen opetuksen suunnittelun tukena.

Lisätietoa KieliPeda-työvälineestä on luettavissa julkaisusta Kielitietoisen pedagogiikan kehittäminen varhaiskasvatuksessa - KieliPeda-työväline. Linkki julkaisuun löytyy lähdeluettelosta.

Monikielisten lasten suomen kielen oppimisen seurannan apuna voidaan tarvittaessa käyttää myös muita työvälineitä.

Kaikille lapsille, joiden perheessä toinen tai molemmat huoltajat puhuvat vierasta kieltä, laaditaan suomi toisena kielenä suunnitelma (S2), jonka laatimisesta vastaa varhaiskasvatuksen opettaja. S2-suunnitelma on osa lapsen Wilmassa olevaa varhaiskasvatussuunnitelmaa. S2-suunnitelman laatimisessa hyödynnetään Lappeenrannan suomi toisena kielenä (S2) -opetussuunnitelmaa.

Henkilöstön kielitietoisuus
Kielitietoinen varhaiskasvatus edellyttää henkilöstöltä tietämystä toisista kulttuureista ja erilaisista katsomuksista sekä taitoa nähdä ja ymmärtää asioita monesta näkökulmasta ja asettua toisen asemaan. Henkilöstön tulee tiedostaa, että he ovat lapsille kielellisiä malleja ja kiinnittää huomiota omaan kielenkäyttöönsä ja että kielet ovat läsnä jatkuvasti ja kaikkialla. Henkilöstö rohkaisee lapsia käyttämään kieltä monipuolisesti. Monikielisyyden näkyväksi tekeminen tukee lasten kehitystä kulttuurisesti moninaisessa maailmassa. Lasten kielelliset lähtökohdat huomioidaan ja heille annetaan aikaa ja mahdollisuuksia vaihteleviin kielenkäytön tilanteisiin.

5. Lapsen kehityksen ja oppimisen tuki

Varhaiskasvatuksessa lapsen kehitystä ja oppimista tuetaan lapsen tarpeiden edellyttämällä tavalla. Lapsen kannalta on tärkeää, että tuki muodostaa johdonmukaisen jatkumon varhaiskasvatuksen aikana sekä lapsen aloittaessa esiopetuksen.

5.1 Tuen järjestämistä ohjaavat periaatteet

Kehityksen ja oppimisen tuki on osa laadukasta varhaiskasvatuksen toimintaa ja kuuluu kaikille sitä tarvitseville lapsille. Varhaiskasvatuksessa tunnistetaan lapsen tuen tarve ja järjestetään tarkoituksenmukaista tukea tarpeen ilmettyä, tarvittaessa monialaisessa yhteistyössä (88). Riittävän aikaisella ja oikein kohdennetulla tuella voidaan edistää lapsen kehitystä, oppimista ja hyvinvointia. Samalla voidaan ehkäistä lapsen ongelmien syntymistä, kasvamista ja monimuotoistumista. Varhaiskasvatusta toteutetaan inkluusion periaatteiden mukaisesti.

Tuen järjestämisen lähtökohtana ovat lapsen vahvuudet sekä oppimiseen ja kehitykseen liittyvät tarpeet. Kehityksen ja oppimisen tuki rakentuu lasten yksilöllisiin tarpeisiin vastaamisesta sekä yhteisöllisistä ja oppimisympäristöihin liittyvistä ratkaisuista. Varhaiskasvatuksessa huolehditaan siitä, että jokainen lapsi kokee itsensä hyväksytyksi omana itsenään sekä ryhmän jäsenenä. Kannustamalla lasta ja antamalla hänelle mahdollisuuksia onnistumisen kokemuksiin tuetaan lapsen myönteisen minäkuvan kehittymistä.

Lapsen tuen tarpeen havaitsemisessa sekä tuen suunnittelussa, toteuttamisessa ja arvioinnissa yhteistyö lapsen, huoltajan, varhaiskasvatuksen opettajan, varhaiskasvatuksen erityisopettajan sekä varhaiskasvatuksen muun henkilöstön kanssa on tärkeää. Tuen tarpeen havainnointi ja tuen antaminen kuuluvat koko henkilöstölle heidän koulutuksensa, työnkuviensa ja vastuidensa mukaan. Varhaiskasvatuksen erityisopettajien osaamista hyödynnetään tuen tarpeessa olevien lasten erityisopetus- ja kasvatustehtävissä sekä muun henkilöstön konsultoinnissa ja ohjauksessa (89). Sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijat osallistuvat tarpeen mukaan lapsen tuen suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. (90)  Varhaiskasvatuksen järjestäjän pyynnöstä heidän tulee osallistua arvioinnin tekemiseen, jos tuen tarpeen arviointi edellyttää sitä (91). 

Lapsen tarvitsema tuki kirjataan päiväkodissa tai perhepäivähoidossa olevan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Siihen kirjataan lapsen kehityksen ja oppimisen tukeen liittyvät vastuut ja työnjako, tukitoimenpiteet sekä niiden toteuttamistapa ja arviointi (92).

Lapsen kehityksen ja oppimisen tuki järjestetään osana varhaiskasvatuksen päivittäistä toimintaa. Tuki annetaan ensisijaisesti erilaisin joustavin järjestelyin lapsen omassa päiväkoti- tai perhepäivähoitoryhmässä. Lapsiryhmän kokoa arvioitaessa huomioidaan tukea tarvitsevien lasten etu ja tuen tarve ja se, että varhaiskasvatukselle asetetut tavoitteet voidaan ryhmässä saavuttaa  (93).

Varhaiskasvatuksessa voi olla lapsi- tai ryhmäkohtaisia avustajia, joiden tehtävänä on tukea lasta tai lapsia ryhmässä sekä mahdollistaa heidän osallistumisensa toimintaan.  Lapsen edun vaatiessa tukea voidaan järjestää myös osittain tai kokonaan erityisryhmässä (94).

Tukea voidaan antaa myös avoimessa varhaiskasvatuksessa varhaiskasvatuksen järjestäjän päättämällä tavalla.

Yhteistyössä huoltajien kanssa voidaan myös sopia, että lapsi siirtyy säännölliseen varhaiskasvatukseen saadakseen tarvitsemaansa tukea. 

5.2 Yhteistyö lapsen, huoltajan ja muiden asiantuntijoiden kanssa tuen aikana

Varhaiskasvatus järjestetään yhteistyössä lapsen ja huoltajan kanssa siten, että jokainen lapsi saa oman kehityksensä ja tarpeidensa mukaista kasvatusta, opetusta ja hoitoa . Huoltajan kanssa tehtävän yhteistyön merkitys korostuu erityisesti, kun lapsella on tuen tarvetta. Lapsi voi saada tukea myös muiden lapsia ja perheitä koskevien palvelujen kautta, kuten lastenneuvolasta, kasvatus- ja perheneuvolasta tai vammaispalveluista. On tärkeää, että paikalliset lasten ja perheiden palvelut muodostavat tarkoituksenmukaisen kokonaisuuden lapsen tuen järjestämisessä. (96)

Huoltajan kanssa keskustellaan tuen saamisen mahdollisuudesta ja tuen keskeisistä periaatteista. Hänen kanssaan sovitaan lapselle annettavasta tuesta ja tuen toteuttamisen muodoista. Lapsi osallistuu yhteistyöhön tarkoituksenmukaisella, ikäänsä ja kehitysvaiheeseensa sopivalla tavalla.

Huoltajaan ollaan yhteydessä heti, kun lapsella ilmenee kehityksen tai oppimisen haasteita tai henkilöstöllä herää huoli lapsen hyvinvoinnista. Huoltajalle annetaan tietoa lasta koskevien asioiden käsittelystä, tietojen saannista ja niiden luovuttamisesta sekä salassapidosta. Lapsen tuen tavoitteet voidaan saavuttaa parhaiten silloin, kun kaikki osapuolet osallistuvat yhteistyöhön. Varhaiskasvatuksessa lapsi saa tarvitsemaansa kehityksen ja oppimisen tukea etunsa mukaisesti, vaikka huoltajat eivät sitoutuisikaan yhteistyöhön. (97)

Monialaista yhteistyötä ohjaa lapsen edun ensisijaisuus. Yhteistyökäytännöt ja periaatteet tulee sopia lastenneuvolan, lastensuojelun, kasvatus- ja perheneuvolan ja muiden sosiaalitoimen palvelujen kanssa niitä tilanteita varten, joissa neuvotellaan lapsen asioista tai edellytetään viranomaisten puuttumista. Monialainen yhteistyö toteutetaan ensisijaisesti huoltajan suostumuksella. Yhteistyötä tehtäessä tulee noudattaa salassapitoa ja tietojen vaihtoa koskevia säännöksiä (98).

Varhaiskasvatusta järjestetään myös erikoissairaanhoidon piirissä. Varhaiskasvatuspalvelujen ja sairaalan tai muun laitoksen keskinäisellä yhteistyöllä varmistetaan varhaiskasvatuksen jatkuvuus lapsen kunnon ja jaksamisen mukaisesti. Erityistä huomiota kiinnitetään lapsen turvallisten ihmissuhteiden säilymiseen.

Vaikeasti vammaiset ja sairaat lapset voivat tarvita pidennettyä oppivelvollisuutta (99). Päätös pidennetyn oppivelvollisuuden aloittamisesta tehdään pääsääntöisesti ennen oppivelvollisuuden alkamista. Lapsen huoltajalle tulee antaa ajoissa tietoa pidennetyn oppivelvollisuuden toteuttamiseen liittyvistä seikoista. Pidennettyyn oppivelvollisuuteen liittyvistä päätöksistä ja toteuttamisen vaihtoehdoista määrätään Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (100).

5.3 Tuen toteuttaminen varhaiskasvatuksessa

Varhaiskasvatukseen osallistuminen on hyvä perusta lapsen kehitykselle, oppimiselle ja hyvinvoinnille. Vaikeuksia ehkäistään ennalta pedagogisilla järjestelyillä ja erilaisilla työtavoilla. Näihin kuuluvat muun muassa suunnitelmallinen toiminnan eriyttäminen, ryhmien joustava muuntelu ja oppimisympäristöjen muokkaaminen. Selkeä päiväjärjestys ja päivittäisten toimintojen rytmittäminen tukevat kaikkia lapsia.

Lapsen tuen tarve voi olla lyhytaikaista ja vähäistä. Silloin voi riittää yksittäinen tuen muoto tai järjestelyt, joilla tilanteeseen vaikutetaan mahdollisimman nopeasti ja varhaisessa vaiheessa. Osa lapsista tarvitsee enemmän ja säännöllistä tukea tai samanaikaisesti useita tuen muotoja toisiaan täydentävinä.

Varhaiskasvatuksessa lapselle voidaan antaa tukea monin tavoin. Varhaiskasvatuksen työtapoja ja oppimisympäristöjä muunnellaan lapsen yksilöllisten tarpeiden mukaan. Tuki voi sisältää pedagogisia, rakenteellisia ja hyvinvointia tukevia muita järjestelyjä. Pedagogisia järjestelyjä ovat esimerkiksi varhaiskasvatuksen erityisopettajan (101)  konsultoiva tai jaksottainen tuki, lapsikohtainen ohjaaminen, tulkitsemis- ja avustamispalvelut sekä erityisten apuvälineiden sekä tieto- ja viestintäteknologian käyttö. Lapsen tukeen voi myös kuulua viittomien ja kuvien käyttö tai muu kielen ja kommunikoinnin tukeminen. Rakenteellisia järjestelyjä ovat muun muassa ryhmän lapsimäärän pienentäminen sekä henkilöstön mitoitukseen tai rakenteeseen liittyvät ratkaisut. Hyvinvointia tukevia muita järjestelyjä ovat esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoiden antama ohjaus ja konsultaatio.

Kun tuen tarve johtuu lapsen vaikeasta vammasta, sairaudesta, kehityksen viivästymästä tai sosioemotionaaliseen kehitykseen liittyvästä tuen tarpeesta, tarvitsee lapsi yleensä kokoaikaista, jatkuvaa ja yksilöllistä tukea. Tällöin lapsella on usealla kehityksen osa-alueella haasteita tai jollakin alueella erittäin suuri tuen tarve. Lapsen kehityksen ja oppimisen tuki vertaisryhmässä edellyttää suunnitelmallisuutta, erityisosaamista sekä mahdollisesti erilaisia järjestelyjä tai apuvälineitä. Lapsi tarvitsee apua ryhmässä toimimiseen, toiminnallista eriyttämistä sekä aikaa perustaitojen harjoitteluun. Tällöin tuki voi edellyttää henkilöstön erityispedagogisen tai sairaanhoidollisen osaamisen vahvistamista tai monialaista yhteistyötä sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoiden kanssa.

Kehityksen, oppimisen ja hyvinvoinnin tukeminen edellyttää jatkuvaa havainnointia, dokumentointia ja arviointia lapsen tuen tarpeista ja toimenpiteiden vaikutuksista ja riittävyydestä. Ensimmäiseksi tarkastellaan käytössä olevia toimintatapoja ja oppimisympäristöjä sekä niiden soveltuvuutta lapselle. Tarkastelun pohjalta arvioidaan, voidaanko näitä muuttamalla toteuttaa lapselle paremmin sopivia pedagogisia ratkaisuja. Arvioinnin ja sen pohjalta tapahtuvan tuen suunnittelun on hyvä perustua riittävän monialaiseen asiantuntemukseen.

5.4 Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma tuen aikana

Lapsen tarvitsema tuki, tukitoimenpiteet ja niiden toteuttaminen sekä niihin liittyvät vastuut ja työnjako kirjataan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Sen laadinnasta ja arvioinnista vastaa varhaiskasvatuksen opettaja ja/tai varhaiskasvatuksen erityisopettaja yhteistyössä muun henkilöstön ja lapsen huoltajan kanssa. Huoltajan ja lapsen osallisuutta suunnitelman laatimisessa ja arvioinnissa tuetaan. Lapsen mielipide selvitetään ja huomioidaan suunnitelmaa laadittaessa ja sitä arvioitaessa (luku 1.3).

Tuen toteutumista arvioidaan ja suunnitelma tarkistetaan vähintään kerran vuodessa. Annetun tuen vaikuttavuutta tulee arvioida säännöllisesti, ja suunnitelmaa tulee muuttaa tarpeen mukaan. Toiminnan tavoitteiden saavuttaminen tulee kirjata ja tavoitteita muuttaa uutta tarvetta vastaavaksi. Suunnitelmasta tulee ilmetä, jos tuen tarve ja toimenpiteet ovat päättyneet. Tuen tarve arvioidaan aina lapsen aloittaessa esiopetuksen. Esiopetukseen osallistuvan lapsen kasvun ja oppimisen tuesta määrätään esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa.

Kun lapsi saa kehitykseensä ja oppimiseensa tukea, hänen varhaiskasvatussuunnitelmaansa tulee kirjata luvussa 1.3 kuvatun lisäksi seuraavat asiat:

Pedagogiset ja rakenteelliset ratkaisut
•    oppimisympäristöihin liittyvät ratkaisut
•    henkilöstön mitoitukseen ja ryhmärakenteeseen liittyvät ratkaisut
•    lapsen tukeen liittyvät ratkaisut esimerkiksi, toiminnan eriyttäminen, lapsikohtainen ohjaaminen, pienryhmätoiminta tai viittomien ja kuvien käyttö
•    tulkitsemis- ja avustamispalvelut sekä apuvälineiden käyttö

Tuen edellyttämä yhteistyö ja palvelut
•    yhteistyö lapsen ja huoltajan kanssa
•    lapsen tuen toteuttamisen vastuut
•    erityisasiantuntijoiden, kuten varhaiskasvatuksen erityisopettajan palvelujen käyttö
•    sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoiden antama ohjaus ja konsultaatio
•    mahdollisten kuljetusten järjestelyt ja vastuut

Tuen seuranta ja arviointi
•    tavoitteiden toteutumisen seuranta
•    tukitoimien vaikutusten arviointi sekä arviointiajankohdat.

5.5 Paikallisesti päätettävät asiat

Paikallisessa varhaiskasvatussuunnitelmassa päätetään ja kuvataan kehityksen ja oppimisen tuen järjestämisen käytännöt eri toimintamuodoissa.

Paikallisessa varhaiskasvatussuunnitelmassa kuvataan
•    kehityksen ja oppimisen tuen järjestämistä ohjaavat paikalliset periaatteet ja käytännöt
•    lapsen tuen tarpeen arviointiin liittyvät käytännöt ja vastuut
•    tuen toteuttaminen varhaiskasvatuksessa: pedagogiset, rakenteelliset ja hyvinvointia tukevat järjestelyt
•    lapsen varhaiskasvatussuunnitelman täydentäminen tuen näkökulmasta luvun 5.4 mukaisesti. Suunnitelman laatimiseen ja arviointiin liittyvät paikalliset vastuut ja käytännöt.
•    lasten ja huoltajien kanssa tehtävän yhteistyön käytännöt tuen aikana
•    monialainen yhteistyö, vastuut ja työnjako eri toimijoiden kesken tuen järjestämisessä sekä tuen vaikutusten seurannassa ja arvioinnissa
•    toiminta siirtymävaiheissa ja tiedonsiirtoon liittyvät käytännöt varhaiskasvatuksen aikana ja siirryttäessä esiopetukseen

Paikallisessa varhaiskasvatussuunnitelmassa määritellään tulkitsemis- ja avustamispalveluihin sekä apuvälineisiin liittyvät hallinnolliset käytänteet varhaiskasvatuksen järjestäjän päättämällä tavalla.

Lappeenrannan kaupunki

Tuen järjestämistä ohjaavat periaatteet ja käytännöt
Lappeenrannan varhaiskasvatuksessa kolmiportainen tuki muodostaa jatkumon varhaiskasvatuksen aikana sekä lapsen aloittaessa esiopetuksen ja siirtyessä esiopetuksesta kouluun. Varhaiskasvatuksessa lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista tuetaan lapsen tarpeiden edellyttämällä tavalla, inkluusion periaatteiden mukaisesti. Lapsen tuki järjestetään lapsen omassa päiväkoti- tai perhepäivähoitoryhmässä, lapsen varhaiskasvatusajan puitteissa ja osana lapsen varhaiskasvatusta. Kasvun, kehityksen ja oppimisen tuki rakentuu varhaiskasvatuksessa lapsen yksilöllisiin tarpeisiin vastaamisesta sekä yhteisöllisistä ja oppimisympäristöihin liittyvistä ratkaisuista.

Lapsen yksilöllisiin tarpeisiin vastataan huomioiden lapsen ikä, kehitystaso ja vahvuudet sekä lapsen kasvuun, kehitykseen ja oppimiseen liittyvät erityistarpeet. Oikea-aikainen tuki kohdistetaan lapsen lähikehityksen vyöhykkeelle. Lasta kannustetaan esittämään omat käsityksensä vahvuuksistaan sekä asioista, joita hän haluaa oppia tai joihin tarvitsee aikuisen tukea. Lapsen ajatusten, toiveiden, vahvuuksien ja haasteiden selvittäminen on kuuntelemista, katselemista ja havainnointia sekä huoltajien kanssa lapsen kasvuun, kehitykseen ja oppimiseen liittyvää tiedonvaihtoa. Varhaiskasvattajilta edellytetään aktiivisuutta vuorovaikutuksessa ja pedagogista sensitiivisyyttä, jotta lapsi kokee olevansa tärkeä ja tulevansa ymmärretyksi. Varhaiskasvatuksessa jokaisen lapsen tulee kokea itsensä hyväksytyksi omana itsenään sekä ryhmän jäsenenä. Lapsen myönteistä minäkuvaa vahvistetaan kannustamalla, osallistamalla sekä mahdollistamalla onnistumisen kokemuksia. 

Yhteisölliset ratkaisut tukevat lapsen tuen tarpeen havainnointia, suunnittelua, toteuttamista sekä arviointia lapsen varhaiskasvatusympäristössä. Merkityksellistä on yhteistyö lapsen huoltajan, varhaiskasvatuksen opettajan, varhaiskasvatuksen erityisopettajan sekä varhaiskasvatuksen muiden asiantuntijoiden kanssa. 

Varhaiskasvatusympäristöön ja pedagogisiin toimenpiteisiin liittyviä ratkaisuja ja toimenpiteitä ovat opetusjärjestelyjen joustavat ryhmittelyt, lapsikohtainen ohjaaminen, pienryhmätoiminta sekä mahdollisuus omaan tilaan tai rauhaan leikkiessä ja työskenneltäessä. Oppimisympäristöä jäsennetään esimerkiksi siten, että tavaroilla on omat kuvitetut paikkansa ja toiminnoilla kuvitettu struktuuri. Oppimisympäristön tulee olla visuaalisesti selkeä ja esteetön. Pedagogisia keinoja ovat esimerkiksi toiminnan eriyttäminen, mallintaminen, konkreettisuus, havainnollistaminen, yksinkertaiset ja lyhyet ohjeet sekä ennakointi. 

Lapselle voidaan järjestää tarvittaessa viittomakielistä varhaiskasvatusta ja tulkitsemista esimerkiksi kuulovamman tai kehityksellisen kielihäiriön takia. Erilaisin apuvälinein voidaan tarjota tukea näkemiseen, kuulemiseen, liikkumiseen, muuhun fyysiseen tarpeeseen tai oppimisen erityistarpeisiin. Varhaiskasvatuksen avustajapalveluja jaetaan tehostettua ja erityistä tukea saavien lasten tuen tarpeiden sekä alueiden lapsimäärien perusteella. Rakenteellisia ratkaisuja ovat esimerkiksi henkilöstömitoitukseen ja ryhmärakenteeseen liittyvät ratkaisut.

Varhaiskasvatuksen erityisopettaja on varhaiskasvatuksen erityispedagoginen asiantuntija, joka vastaa erityisopetuksen suunnittelusta, toteutuksesta ja arvioinnista yhdessä varhaiskasvattajien, huoltajien ja muiden yhteistyötahojen kanssa. Varhaiskasvatuksen erityisopettajan tuki voi olla konsultoivaa tai lapselle ja lapsiryhmälle suunnattua säännöllistä tai jaksottaista osa-aikaista erityisopetusta yhteistyössä varhaiskasvatuksen opettajan kanssa. 

Varhaiskasvatuksen puheterapeutti tekee yhteistyötä lasten, huoltajien, varhaiskasvattajien sekä tutkivien tahojen kanssa. Puheterapeutti on mukana tarvittaessa suunnittelemassa lapsen varhaiskasvatuksen arkeen tarvittavia tukimuotoja, ohjaa varhaiskasvattajia lapsen tukimuotojen toteuttamisessa sekä järjestää koulutusta. Puheterapeutti ohjaa lapsia tarvittaessa tutkimuksiin.

Varhaiskasvatuksen erityisopettajan työparina toimii kaksi varhaiserityiskasvatuksen ohjaajaa, jotka ovat koulutukseltaan lastenhoitajia. Varhaiserityiskasvatuksen ohjaajat tukevat henkilöstöä laadukkaan varhaiskasvatuksen toteuttamisessa ja kehittämisessä. Lisäksi he osallistuvat lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen tuen suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin yhdessä varhaiskasvatuksen henkilöstön kanssa. Varhaiserityiskasvatuksen ohjaajat osallistuvat pedagogisten toimintaympäristöjen suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin.

Varhaiskasvatuksen psykologi ja kuraattori muodostavat Varma-tiimin, jonka pääasiallinen työskentely tapahtuu lapsen kasvuympäristön aikuisten kanssa. Varma-tiimi tukee varhaiskasvattajia arjen tilanteissa ja haasteissa, jotka voivat liittyä lapseen, perheeseen tai työtiimin toimivuuteen. Lisäksi tiimi voi olla johtajien tukena, mikäli työyhteisössä ilmenee orastavia haasteita. Varma-tiimin toiminnalla pyritään ennaltaehkäisemään ongelmien kumuloituminen niin perheiden kuin työyhteisöjenkin vuorovaikutuksessa. Kuraattori ja psykologi tukevat omalta osaltaan muita varhaiskasvatuksen ammattilaisia eri tahojen kanssa tehtävässä yhteistyössä. Varma-tiimi tekee yhteistyötä tarvittaessa sekä perheiden että sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten kanssa. 

Tuen tarpeen arviointi varhaiskasvatuksessa
Varhaiskasvatuksessa on tärkeä tunnistaa lapsen tuen tarve ja järjestää tarkoituksen mukainen tuki heti tarpeen ilmettyä. Lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen tuen tarpeen havaitsemisessa, arvioinnissa, suunnittelussa ja toteuttamisessa tehdään yhteistyötä lapsen ja huoltajien kanssa. Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöä osallistuu tarvittaessa lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen arviointiin sekä tuen suunnitteluun ja toteuttamiseen.  Varhaiskasvatuksessa lapsi saa tarvitsemaansa tukea, vaikka huoltajat eivät sitoutuisikaan yhteistyöhön. 

Tuen tarpeen havainnointi, arviointi ja tuen antaminen kuuluvat koko varhaiskasvatuksen henkilöstölle heidän koulutuksensa, tehtäväkuviensa ja vastuidensa mukaan. Lapsen tuen tarvetta arvioitaessa olennaista on tunnistaa ja määritellä sekä lapsen kehityksen ja oppimisen tilanne kokonaisuutena että muut kehitykseen ja oppimiseen liittyvät erityistarpeet ja riskitekijät. Varhaiskasvatuksen opettaja ottaa ne puheeksi huoltajien kanssa. Toimenpiteet ja ratkaisut kirjataan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Henkilöstö yhdessä tukee lasta varhaiskasvatussuunnitelman mukaisesti ja arvioi tuen vaikutuksia säännöllisesti. 

Lapsen tuen suunnittelussa käytetään tarvittaessa asiantuntijalausuntoa tai konsultoidaan eri asiantuntijoita huoltajien kanssa yhdessä sovitulla tavalla. On tärkeä tunnistaa ja arvioida, milloin varhaiskasvatuksen tuki on riittävä ja milloin lapsi on ohjattava muihin palveluihin.

Tuen toteuttaminen varhaiskasvatuksessa
Tavoitteena on toimiva kasvatusyhteistyö, jossa huoltajat ja henkilöstö yhdessä tietoisesti sitoutuvat lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen tukemiseen osana lapsen arkea. Se edellyttää keskinäistä luottamusta, tasavertaisuutta ja toistensa kunnioittamista. 

Yleinen tuki 
Kaikilla lapsilla on oikeus kasvussaan, kehityksessään ja oppimisessaan yksilölliseen tukeen. Lapsen tukeminen varhaiskasvatuksessa edellyttää kasvatusyhteistyötä huoltajien ja varhaiskasvatuksen henkilöstön kesken. Henkilöstön tehtävänä on yhteistyössä lasten ja huoltajien kanssa suunnitella toimintaa ja rakentaa ympäristö, jossa näkyy lapsille ominaisin tapa toimia. Laadukas varhaiskasvatus perustuu ammatilliseen osaamiseen, pedagogiikkaan ja lapsen kehityksen tuntemiseen. Oppimisympäristöjä ja työtapoja muunnellaan kulloistakin lapsiryhmää ja lasten tavoitteita vastaaviksi. Toimintaa eriytetään erilaisiin pienryhmiin niin, että ryhmän päiväjärjestys ja päivittäisten toimintojen rytmittäminen tukevat kaikkia lapsia.

Yleisessä tuessa varhaiskasvatuksen erityisopettajan työn painopiste on konsultoinnissa. Varhaiskasvatuksen erityisopettaja suunnittelee tarvittaessa yhdessä muun henkilöstön kanssa ympäristöön ja arjen toimivuuteen liittyviä asioita yksilö- ja ryhmätasolla. Varhaiskasvatuksen erityisopettaja havainnoi yhdessä ryhmän henkilöstön kanssa lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista. Varhaiskasvatuksen erityisopettaja tukee kasvatusyhteistyötä ja osallistuu tarvittaessa huoltajien kanssa tehtävään yhteistyöhön. 

Varhaiskasvatuksen henkilöstö vastaa sekä lapsen havainnoinnista että lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen arvioinnista. Varhaiskasvatuksen opettaja ottaa huolen puheeksi huoltajien ja tarvittaessa varhaiskasvatuksen erityisopettajan kanssa. Yhdessä arvioidaan lapsen yleisen tuen riittävyyttä ja lapsen mahdollista lisätuen tarvetta, joka kirjataan tehostetun tuen alkamisen ohella lapsen yleisen tuen vasuun. 

Tehostettu tuki
Kun yleinen tuki ei riitä, aloitetaan tehostettu tuki. Tehostettu tuki on ennaltaehkäisevää, lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen riskitekijöiden tunnistamista sekä tarvittavan tuen antamista. Sitä annetaan, kun huoltajien tai henkilöstön huoli lapsen kasvusta, kehityksestä ja oppimisesta herää. Kun lapsi saa tehostettua tukea, laaditaan hänelle uusi tehostetun tuen varhaiskasvatussuunnitelma. Tehostetussa tuessa tarvitaan tiiviimpää yhteistyötä lapsen huoltajien kanssa. Lapsella on oikeus tarvitsemaansa tukeen siitä huolimatta, että huoltajien ja henkilöstön näkemykset tuen tarpeesta olisivat eriäviä. Lapsen mielipide on selvitettävä ja otettava huomioon varhaiskasvatussuunnitelmaa laadittaessa.

Käytännössä tehostettu tuki tarkoittaa lapsen ja varhaiskasvatuksen henkilöstön pedagogisen toiminnan havainnoinnin ja arvioinnin lisäämistä varhaiskasvatuksessa. Havaintojen perusteella keskustellaan lapsen kasvusta, kehityksestä ja oppimisesta yhteistyössä huoltajien ja tarvittaessa muiden asiantuntijoiden kanssa. Henkilöstö tarkastelee omaa pedagogista toimintaansa ja muuttaa sitä lapsen tarpeita vastaavaksi. Lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen tuki vertaisryhmässä edellyttää esimerkiksi yhteisöllisiä ja yksilöllisiä oppimisympäristöön liittyviä ratkaisuja, suunnitelmallisuutta, erityisosaamista sekä erilaisia pedagogisia toimenpiteitä ja rakenteellisia järjestelyjä. Varhaiskasvatuksen erityisopettajan yhteistyö huoltajien ja muun henkilöstön kanssa vahvistuu tehostetun tuen aikana lapsen varhaiskasvatussuunnitelman laatimisen, toteuttamisen ja seurannan myötä. Varhaiskasvatuksen erityisopettaja suunnittelee ja toteuttaa osa-aikaista erityisopetusta yksilö-, pienryhmä- tai samanaikaisopetuksena yhteistyössä varhaiskasvatuksen opettajan kanssa. Työskentely lapsen kanssa kirjataan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Yhteistyö lapsen kehitystä tukevien ja tutkivien tahojen kanssa tiivistyy lapsen tuen tarpeen mukaan.

Tehostetun tuen riittävyyttä ja tarvetta arvioidaan säännöllisesti varhaiskasvatuksessa. Mikäli tuki on ollut riittävää ja lapsen tuen tarve on vähentynyt siten, että yleinen tuki koetaan riittäväksi, varhaiskasvatuksen opettaja, varhaiskasvatuksen erityisopettaja ja huoltajat sopivat yleiseen tukeen palaamisesta. Lapsen tehostetun tuen varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjataan tuen päättyminen, ja lapselle laaditaan uusi yleisen tuen varhaiskasvatussuunnitelma. Mikäli tehostettu tuki ei riitä lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen tukemiseksi tai tuen tarve osoittautuu pitkäkestoiseksi ja intensiiviseksi, aloitetaan erityinen tuki. Lapsen tehostetun tuen varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjataan erityisen tuen tarve, joka on arvioitu yhdessä huoltajien, varhaiskasvatuksen opettajan, varhaiskasvatuksen erityisopettajan sekä muiden mahdollisten asiantuntijoiden kanssa. 

Erityinen tuki
Kun tehostetun tuen toimenpiteet ja ratkaisut eivät riitä tai tuen tarve osoittautuu pitkäkestoiseksi ja intensiiviseksi, aloitetaan erityinen tuki. Se on suunnitelmallista ja yksilöllistä lapsen tukemista sekä moniammatillista yhteistyötä. Erityisessä tuessa tuen antaminen edellyttää erityispedagogista osaamista. On tärkeää, että lapsen varhaiskasvatussuunnitelmassa otetaan huomioon lapsen muut suunnitelmat, esimerkiksi kuntoutussuunnitelma ja yhteisen työn sopimus (Eksote). 

Varhaiskasvatuksen erityisopettajan, huoltajien ja muun henkilöstön yhteistyö lisääntyy erityisen tuen aikana. Varhaiskasvatuksen erityisopettaja osallistuu huoltajien kanssa käytäviin keskusteluihin sekä lapsen erityisen tuen varhaiskasvatussuunnitelman laadintaan, toteuttamiseen, seurantaan ja arviointiin. Erityinen tuki edellyttää yhteisöllisiä ja yksilöllisiä oppimisympäristöön liittyviä ratkaisuja, suunnitelmallisuutta, erityisosaamista sekä mahdollisesti erilaisia pedagogisia toimenpiteitä ja rakenteellisia ratkaisuja. Varhaiskasvatuksen erityisopettaja suunnittelee, toteuttaa ja arvioi osa-aikaista erityisopetusta yksilö-, pienryhmä- tai samanaikaisopetuksena yhteistyössä muun henkilöstön kanssa. Varhaiskasvatuksen erityisopettajan työskentely kirjataan lapsen erityisen tuen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Yhteistyö lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista tukevien ja tutkivien tahojen kanssa on tiivistä. Tarvittaessa arvioidaan moniammatillisesti esiopetuksen kesto ja perusopetuksen aloittaminen (pidennetty oppivelvollisuus). 

Erityisen tuen riittävyyttä ja tarvetta seurataan ja arvioidaan jatkuvasti. Mikäli tuki on ollut riittävää ja lapsen tuen tarve vähentynyt niin, että tehostettu tuki riittää, varhaiskasvatuksen opettaja, varhaiskasvatuksen erityisopettaja, mahdolliset asiantuntijatahot ja huoltajat sopivat tehostettuun tukeen siirtymisestä. Lapsen erityisen tuen varhaiskasvatussuunnitelmaan todetaan tuen päättyminen ja lapselle laaditaan uusi tehostetun tuen varhaiskasvatussuunnitelma.

Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma yleisen, tehostetun tai erityisen tuen aikana
Lapselle laaditaan lokakuun loppuun mennessä yleisen, tehostetun tai erityisen tuen varhaiskasvatussuunnitelma yhdessä lapsen ja huoltajien kanssa. Mikäli lapsi aloittaa varhaiskasvatuksessa kesken toimintavuoden laaditaan lapsen varhaiskasvatussuunnitelma kahden kuukauden kuluessa varhaiskasvatuksen aloittamisesta. Huoltaja ja lapsi ovat osallisia suunnitelman laatimisessa, seurannassa ja arvioinnissa. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma laaditaan sähköiseen järjestelmään, jossa se on myös huoltajien luettavissa.

Yleistä, tehostettua tai erityistä tukea saavan lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjataan: 
-    lapsen tuen vaihe 
-    yhteistyö ja vastuut
-    lapsen mahdollisesti aiemman varhaiskasvatussuunnitelman tavoitteiden ja toimenpiteiden toteutumisen arviointi 
-    tavoitteet pedagogiselle toiminnalle 
-    toiminnalle asetetut pedagogiset toimenpiteet ja rakenteelliset ratkaisut
-    lapsen hyvinvoinnin tukemiseen ja perustoimintoihin liittyvät muut huomioitavat asiat
-    moniammatillinen yhteistyö

Pedagogiselle toiminnalle ja oppimisympäristölle asetettuja tavoitteita seurataan, arvioidaan ja kirjataan säännöllisesti. Lapsen yleisen tuen varhaiskasvatussuunnitelmaa arvioidaan yhteistyössä huoltajien kanssa vähintään kerran vuodessa. Lapsen tehostetun tai erityisen tuen varhaiskasvatussuunnitelmaa arvioidaan vähintään kahdesti toimintavuoden aikana huoltajien kanssa yhteistyössä. On tärkeää, että huolehditaan tuen jatkuvuudesta ja tiedonsiirrosta lapsen siirtyessä varhaiskasvatusryhmästä tai -yksiköstä toiseen tai varhaiskasvatuksesta esiopetukseen. 

Yhteistyö esiopetuksen ja perusopetuksen kanssa
Varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja perusopetuksen yhteistyön tavoitteena on tehdä varhaiskasvatuksesta esiopetukseen ja esiopetuksesta kouluun siirtyminen lapselle ja perheelle mahdollisimman sujuvaksi ja joustavaksi. Mikäli varhaiskasvatuksen henkilöstöllä tai lapsen huoltajalla herää huoli siitä, että lapsen ei ole mahdollista saavuttaa esiopetuksen tavoitteita ilman tehostettua tai erityistä tukea, varhaiskasvatuksen opettaja ottaa asian puheeksi lapsen huoltajien kanssa esiopetusvuotta edeltävän kevään aikana. Keväällä lapsen varhaiskasvatussuunnitelman seurantapalaverissa keskustellaan huoltajien kanssa lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen etenemisestä sekä tuen tarpeesta. Lapsen näkemyksiä omasta kasvustaan ja oppimisestaan kuullaan. Huoltajille kerrotaan esi- ja alkuopetuksen kasvun ja oppimiseen tukeen liittyvistä tukimuodoista sekä keskustellaan lapsen pedagogiseen arvioon tai selvitykseen kirjattavista asioista. Esiopetusvuotta edeltävänä keväänä tai esiopetuksen alkaessa lapsen tehostetun tuen tarve arvioidaan pedagogisella arviolla ja erityisen tuen tarve pedagogisella selvityksellä. Tarkempi kuvaus esiopetukseen osallistuvan lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen kolmiportaisen tuen prosesseista on Lappeenrannan kaupungin esiopetuksen opetussuunnitelmassa 2020.  Myös lasta tutkivalta taholta voi tulla toive pidennetyn oppivelvollisuuden aloittamisesta lapsen ollessa varhaiskasvatuksessa. 

6. Vaihtoehtoiseen pedagogiikkaan tai erityiseen katsomukseen perustuva varhaiskasvatus

Kaikessa varhaiskasvatuksessa noudatetaan laissa, sopimuksissa ja näissä perusteissa varhaiskasvatukselle asetettuja yleisiä tavoitteita ja toimintaperiaatteita. Nämä tavoitteet ja toimintaperiaatteet koskevat myös vaihtoehtoiseen pedagogiikkaan tai erityiseen katsomukseen perustuvaa varhaiskasvatusta.

Varhaiskasvatuksen järjestäjä voi tarjota varhaiskasvatuspalvelua, joka perustuu vaihtoehtoiseen pedagogiikkaan tai erityiseen katsomukseen. Tällaisia ovat esimerkiksi Steiner-, Montessori-, Freinet- ja Reggio Emilia -pedagogiikat tai tiettyyn katsomukseen perustuva varhaiskasvatuspalvelu.

Huoltajan valitessa lapselleen vaihtoehtoiseen pedagogiikkaan tai erityiseen katsomukseen perustuvan varhaiskasvatuspalvelun, tulee huolehtia siitä, että huoltaja saa riittävästi tietoa toiminnan erityistavoitteista ja arvoista.

6.1 Paikallisesti päätettävät asiat

Vaihtoehtoiseen pedagogiikkaan tai erityiseen katsomukseen perustuva paikallinen varhaiskasvatussuunnitelma voi olla omaleimainen, mutta se ei voi olla ristiriidassa varhaiskasvatusta koskevan lainsäädännön tai varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden kanssa.

Varhaiskasvatuksen järjestäjä päättää ja kuvaa suunnitelmassa sen lisäksi, mitä perusteasiakirjassa aiemmin määrätään,
•    mitkä ovat vaihtoehtoiseen pedagogiikkaan tai erityiseen katsomukseen liittyvät varhaiskasvatuksen arvoperustaa, pedagogisia periaatteita ja ratkaisuja täydentävät näkökulmat
•    miten nämä näkökulmat tulevat esille varhaiskasvatuksen toimintakulttuurissa, työtavoissa ja pedagogisessa toiminnassa.

Lappeenannan kaupunki

Lappeenrannassa toimii kaksi vaihtoehtoiseen pedagogiikkaan erikoistunutta päiväkotia.
Steinerpäiväkoti Tontuntupa, joka pohjaa nimensä mukaisesti Steiner-pedagogiikkaan sekä kristillinen päiväkoti Omenapuu. Perheet voivat hakea palveluseteliä lapsensa varhaiskasvatuksen järjestämiseen yksityisessä päiväkodissa.

Steinerpäiväkodissa toiminnan pohjana on steinerpedagogiikka yleisesti, sen mukanaan tuomat vaatimukset laadulle ja kasvattajien osaamiselle. Myös pedagogiikasta tiedottaminen vanhemmille, yhteistyökumppaneille ja työyhteisön ulkopuolelle kuuluu steinerpedagogisille kasvattajille.  Steinerpedagogiikka on taiteen ja vapaan mielikuvitusleikin läpäisemä tapa kasvattaa. Steinerpedagogiikassa kiinnitetään erityistä huomiota lapsen ympäristön vaikutuksiin, eli esimerkiksi päiväkodin sisätilojen väreihin, muotoihin ja ääniin. Sadut ja tarinat auttavat empatiakyvyn, moraalin ja tunnemaailman kehitystä. Toimintaympäristöstä pyritään tekemään lapselle rauhallinen ja hänen kehitystään tukeva, turvallinen kasvuympäristö. Päivä- ja viikkorytmin tulee olla jatkuvasti toistuva, jotta se kantaa lapsen kokonaiskehitystä. Steinerpedagogiikassa leikin ympärille nivoutuu koko arjen toiminnot. Steinerpäiväkoti painottaa kasvatuksessa luonnon lähellä olemista ja ekologista elämäntapaa. Kestävä kehitys ja luonnonmateriaalit kaikessa toiminnassa ja toimintamateriaaleissa ovat peruspedagogiikkaa. Steinerpedagogiikan vahva osa-alue toiminnassa on yhdessä tekeminen ja yhteisöllinen tapa toimia. Mallioppiminen ja toisilta jäljittely sekä toisten ja luonnon kunnioitus ovat arjessa tärkeää.

Kristillisessä päiväkoti Omenapuussa toimintaa ohjaavat kristilliset arvot. Toimintaperiaatteeltaan se on kristillinen päiväkoti. Toiminnan painotuksessa tämä näkyy arkipäivän kristillisyydessä ja viikoittain pidettävässä Raamattuhetkessä sekä aamupiirin päivän siunauksessa ja ruokarukouksissa. Käytännössä kristillisillä arvoilla tarkoitetaan lähimmäisen huomioimista, kunnioittamista ja rakastamista. Toiminnassa korostetaan anteeksipyytämisen ja antamisen tärkeyttä ristiriitatilanteissa. 

7. Toiminnan arviointi ja kehittäminen varhaiskasvatuksessa

Toiminnan arvioinnin tarkoituksena on tukea varhaiskasvatuslain ja varhaiskasvatussuunnitelmien toteuttamista sekä varhaiskasvatuksen kehittämistä. Varhaiskasvatuslain mukaan varhaiskasvatuksen järjestäjän tulee arvioida antamaansa varhaiskasvatusta sekä osallistua ulkopuoliseen toimintansa arviointiin. (102) Varhaiskasvatuksen toiminnan arvioinnin tulee olla suunnitelmallista ja säännöllistä. Systemaattinen arviointi edellyttää järjestäjältä toimivaa arviointijärjestelmää. Arvioinnin avulla edistetään varhaiskasvatuksen laatua, tunnistetaan toiminnan vahvuuksia ja nostetaan esiin kehittämistarpeita ja kehitetään toimintaa. 

7.1 Pedagogisen toiminnan arviointi ja kehittäminen

Pedagogisen toiminnan arvioinnin tarkoitus on varhaiskasvatuksen kehittäminen sekä lasten kehityksen ja oppimisen edellytysten parantaminen (103). Paikallisen varhaiskasvatussuunnitelman ja lasten varhaiskasvatussuunnitelman toteutumisen seuranta, säännöllinen arviointi ja kehittäminen ovat osa tätä tehtävää. Varhaiskasvatuksen toimintaa arvioidaan ja kehitetään kansallisen tason sekä järjestäjä-, yksikkö- ja yksilötason näkökulmista. 

Kansallisen tason arvioinnin tehtävänä on tukea varhaiskasvatuksen järjestäjiä arviointia ja laadunhallintaa koskevissa asioissa. Kansallisen tason arvioinnit palvelevat varhaiskasvatuksen kehittämistä paikallisesti, alueellisesti ja valtakunnallisesti (104). Arviointitietoja voidaan hyödyntää myös kansainvälisissä vertailuissa. 

Varhaiskasvatuksen järjestäjä seuraa ja arvioi säännöllisesti varhaiskasvatussuunnitelmia ja niiden toteutumista eri toimintamuodoissa. Varhaiskasvatuksen järjestäjä päättää järjestäjä- ja yksikkötason arvioinnissa käytettävistä menettelytavoista. On tärkeää, että paikallisilla päättäjillä, huoltajilla sekä varhaiskasvatuksen henkilöstöllä on ajantasaista tietoa varhaiskasvatuksen toteutumisesta ja sen laadusta. Keskeiset arviointitulokset tulee julkistaa (105). Järjestäjä- ja yksikkötason arviointi on keskeinen osa varhaiskasvatuksen johtamista ja kehittämistä paikallisesti. Lapsille ja heidän huoltajilleen on järjestettävä mahdollisuus säännöllisesti osallistua varhaiskasvatuksen arviointiin (106) .

Henkilöstön tavoitteellinen ja suunnitelmallinen itsearviointi on keskeisessä asemassa varhaiskasvatuksen laadun ylläpitämisessä ja kehittämisessä. Arvioinnin kohteena voi olla muun muassa henkilöstön vuorovaikutus lasten kanssa, ryhmässä vallitseva ilmapiiri, pedagogiset työtavat, toiminnan sisältö tai oppimisympäristöt.

Yksilötason arviointi tarkoittaa lasten varhaiskasvatussuunnitelmien toteutumisen arviointia. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman toteutumista on tärkeää arvioida aina ennen sen päivittämistä tai uuden laatimista. Arvioinnin yhteydessä lapsi, huoltaja ja henkilöstö pohtivat omalta osaltaan, miten yhdessä kirjatut toiminnan tavoitteet ja sopimukset on huomioitu ja miten ne ovat toteutuneet varhaiskasvatuksen toiminnassa. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman arviointi on myös osa lapsen oppimisen ja hyvinvoinnin tukea. Tätä arviointitehtävää kuvataan tarkemmin luvuissa 1 ja 5.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa, kunkin luvun lopussa, olevat paikallisesti päätettävät asiat ohjaavat paikallisen suunnitelman laatimisessa sekä sen arvioinnin suunnittelussa ja toteuttamisessa. Varhaiskasvatuksen järjestäjä tarkistaa varhaiskasvatussuunnitelmaansa ja parantaa sen laatua ja toimivuutta. Lisäksi paikalliset tarpeet ja kehittämistyön tulokset ohjaavat arviointia.

7.2 Paikallisesti päätettävät asiat

Paikallisessa varhaiskasvatussuunnitelmassa tarkennetaan perusteissa kuvattuja varhaiskasvatuksen toiminnan arvioinnin periaatteita ja käytäntöjä. Lisäksi paikallisissa varhaiskasvatussuunnitelmissa päätetään ja kuvataan, miten
•    varhaiskasvatussuunnitelman toteutumista seurataan, arvioidaan ja kehitetään systemaattisesti varhaiskasvatuksen eri toimintamuodoissa
•    lapsilta, huoltajilta ja muilta yhteistyötahoilta saatua palautetta kerätään ja hyödynnetään laadun ylläpitämisessä ja parantamisessa
•    arvioinnissa saatuja tietoja hyödynnetään varhaiskasvatuspalvelujen johtamisessa ja kehittämisessä
•    arvioinnin keskeiset tulokset julkistetaan.

Lappeenannan kaupunki

Yleistä arvioinnista
Varhaiskasvatuksen arvioinnissa otetaan huomioon pienten lasten parissa tapahtuvan kasvatustoiminnan omaleimaisuus. Varhaiskasvatusta ohjaavat lait ja asiakirjat eivät määritä tavoitteita lapsen oppimiselle tai osaamiselle. Ne keskittyvät ohjaamaan varhaiskasvatuksen toteuttamista lapsen oppimista, kehitystä ja hyvinvointia tukevalla tavalla. Arviointi kohdistuu varhaiskasvatuksen henkilöstön toimintaan.

Arviointi korostaa reflektiivistä (asioiden peilaamista aikaisempiin kokemuksiin) ja refleksiivistä (toimijaan itseensä kohdistuvaa) työotetta sekä oman toiminnan kriittistä tarkastelua. Varhaiskasvatuksessa arviointi on pedagogiikan kokonaisvaltaisen kehittämisen ja ohjaamisen työväline.

Lappeenrannan varhaiskasvatuksen laadunarviointisuunnitelma
Lappeenrannan varhaiskasvatuksella on erillinen laadunarviointisuunnitelma, joka pohjautuu Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen laatimaan Varhaiskasvatuksen laadun arvioinnin perusteet ja suositukset -asiakirjaan. Linkit näihin asiakirjoihin löytyvät lähdeluettelosta.

Laadunarviointisuunnitelma sisältää koko varhaiskasvatuksen arvioinnin; oppimisympäristöjen, henkilöstön pedagogisen toiminnan sekä lasten kasvun, kehityksen ja oppimisen arvioinnin. Se pitää sisällään myös huoltajilta saatavan arvioinnin sekä lasten itsearvioinnin.

Yksityisen varhaiskasvatuksen arviointi

Yksityisten päiväkotien toiminnan arviointi
Kaikki tällä hetkellä Lappeenrannassa toimivat yksityiset päiväkodit on hyväksytty palvelusetelipäiväkodeiksi. Yksityisten palvelusetelipäiväkotien toimintaa säätelevät ja ohjaavat samat lait, asetukset ja määräykset kuin kunnan omaa varhaiskasvatustoimintaa. Palvelusetelipäiväkotien suunnittelun ja toiminnan arviointi toteutetaan ohjauksen, neuvonnan ja valvonnan avulla. Palvelusetelipäiväkodit laativat esiopetuksen ja varhaiskasvatuksen vuosisuunnitelmat toimintavuoden alussa ja yksityisten päiväkotien ohjaaja hyväksyy ne. 

Toimintaa arvioidaan ja valvotaan lisäksi palvelusetelipäiväkoteihin tehtävillä säännöllisillä auditointikäynneillä ja päiväkotien johtajille järjestettävillä ohjaustapaamisilla. Myös muu säännöllinen yhteydenpito palvelusetelipäiväkotien johtajien ja yksityisten päiväkotien ohjaajan välillä on neuvontaa ja ohjausta.

Lappeenrannan kaupungin varhaiskasvatuksen asiakastyytyväisyyskyselyihin voivat vastata myös palvelusetelipäiväkotien asiakkaat ja tuloksista saadaan hyödyllistä tietoa toiminnan arviointiin. 
Lisäksi Lappeenrannan kaupungin organisoimia lasten haastatteluja on tehty myös yksityisissä palvelusetelipäiväkodeissa. Lasten vapaamuotoinen kommentointi tuo arvokasta tietoa heidän ajatuksistaan.

Yksityisen perhepäivähoidon varhaiskasvatuksen arviointi
Yksityisen perhepäivähoidon suunnittelun ja toiminnan arviointi rakentuu valvonta- ja ohjauskäytännön kautta. Valvonta ja ohjaus sisältävät perhepäivähoidon ohjaajan suorittamia kotikäyntejä, koulutus- ja keskusteluiltoja, valvontakyselyjä sekä puhelimen ja sähköpostin välityksellä toteutettua valvontaa ja ohjausta. Yksityisen perhepäivähoidon ostopalveluiden osalta suunnittelun ja toiminnan arviointi noudattaa Lappeenrannan varhaiskasvatuksen käytäntöä soveltuvin osin. Yksityisen perhepäivähoidon omavalvonta- ja varhaiskasvatussuunnitelma sisältää toiminnan arviointia.

Alaviitteet

1. Varhaiskasvatuslaki (540/2018)
2. Perusopetuslaki (628/1998) ja perusopetusasetus (852/1998) 
3. Varhaiskasvatuslaki 2 § 
4. Varhaiskasvatuslaki 21 § 
5. Varhaiskasvatuslaki 1 §
6. Varhaiskasvatuslaki 22 § 
7. Lastensuojelulaki (417/2007) 12 § (1292/2013) 
8. Laki kotoutumisen edistämisestä (1386/2010) 15 §
9. Varhaiskasvatuslaki 20 § 
10.Varhaiskasvatuslaki 8 § 
11. Varhaiskasvatuslaki 24 § 
12. Varhaiskasvatuslaki 65-73 § 
13. Laki kansallisen koulutuksen arviointikeskuksesta (1295/2013); Varhaiskasvatuksen laadun arvioinnin perusteet ja suositukset, Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen julkaisuja 24:2018
14. Varhaiskasvatuslaki 23 § 
15. Varhaiskasvatuslaki 4 §, HE 40/2018 vp: hallituksen esitys Eduskunnalle varhaiskasvatuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi, luku 2.
16. Varhaiskasvatuslaki 23 § 
 17. Varhaiskasvatuslaki 23 § ja HE 40/2018 vp s. 99
18. Varhaiskasvatuslaki 23 § 
19. Terveydenhuoltolaki (1326/2010) 8 §
20. Varhaiskasvatuslaki 41 §
21. Varhaiskasvatuslaki 23 § 
22. Varhaiskasvatuslaki 40 § 
23. Varhaiskasvatuslaki 41 § sekä esimerkiksi laki viranomaisen toiminnan julkisuudesta (621/1999) 24 §
24. Varhaiskasvatuslaki 22 § 
25. Varhaiskasvatuslaki 20 §
26.  Varhaiskasvatuslaki 5 § 4 momentti 
27.  Varhaiskasvatuslaki 1 § 
28. Varhaiskasvatuslaki 1 ja 12 § 
29.  Varhaiskasvatuslaki 5 § 2 momentti
30.  Varhaiskasvatuslaki 52 § 
31.  Varhaiskasvatuslaki 8 § ja HE 40/2018 vp, s. 89
32. Valtioneuvoston asetus varhaiskasvatuksesta (753/2018)
33. Hallintolaki (434/2003)
34. Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999)
35. Suomen perustuslaki (731/1999) 6 §
36. Yhdenvertaisuuslaki (1325/2014)37. Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta (609/1986)
37. Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta (609/1986)
38. Euroopan ihmisoikeussopimus 1990
39. YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista 1989
40. YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista 2007
41. YK:n julistus alkuperäiskansojen oikeuksista 2007
42. Kestävän kehityksen tavoitteet – Agenda 2030. YK:n yleiskokous 2015
43. Sosiaalihuoltolaki (1301/2014)
44. Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annettu laki (380/1987)
45. Laki kehitysvammaisten erityishuollosta (519/1977)
46. Terveydenhuoltolaki (1326/2010)
47. Varhaiskasvatuslaki 3 § 
48. Varhaiskasvatuslaki 12 ja 19 § 
49. Varhaiskasvatuslaki 10 § 
50. Varhaiskasvatuslaki 11 § 
51. Varhaiskasvatuslaki 25 – 33 § ja 75 § ja valtioneuvoston asetus varhaiskasvatuksesta (753/2018)
52. Varhaiskasvatuslaki 25 §
53.Varhaiskasvatuslaki 75 § 
54. Varhaiskasvatuslaki 10 § 
55. Varhaiskasvatuslaki 7 § 
56. Sosiaalihuoltolaki 35 § (1301/2014) ja lastensuojelulaki 25 ja 25 a § (417/2007)
57. Varhaiskasvatuslaki 1 § 
58. Varhaiskasvatuslaki 1 § 
59. Varhaiskasvatuslaki 4 a 16 §
60.Varhaiskasvatuslaki 34-36 § 
61. Varhaiskasvatuslaki 25 §  
62. Varhaiskasvatuslaki 2, 25 ja 35 § 
63. Varhaiskasvatuslaki 1 §
64. Valtioneuvoston asetus varhaiskasvatuksesta (753/2018) 2 §
65. Varhaiskasvatuslaki 38 § 
66. Varhaiskasvatuslaki 3 § 2. momentti ja HE 40/2018 vp, s.85
67. Varhaiskasvatuslaki 13 §
68. Varhaiskasvatuslaki 3 § 1 momentti 5 kohta 
69. Esimerkiksi varhaiskasvatuslaki 40–42 §
70. YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista 1989
71.Varhaiskasvatuslaki 20 § 
72. YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista 2007
73. YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista 1989
74. Varhaiskasvatuslaki 3 § 1 momentti 6 kohta
75. Varhaiskasvatuslaki 2 § ja 23 §
76. Varhaiskasvatuslaki 4 § ja HE 40/2018 vp, s. 85
77.  Varhaiskasvatuslaki 3 § 1 momentti 6 kohta 
78. Yhdenvertaisuuslaki (1325/2014) 7 ja 8 §
79. Varhaiskasvatuslaki 10 § 
80. Varhaiskasvatuslaki 10 § 
81. Varhaiskasvatuslaki 3 § 1 momentti 10 kohta
82. Kielilaki (423/2003) 18 § ja ulkomaalaislaki (301/2014) 203 §
83. Varhaiskasvatuslaki 7 ja 22 §
84. Valtioneuvoston asetus neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja
    nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta (338/2011) 7, 9 ja 13 § sekä varhaiskasvatuslaki 7 § 
85. Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014
86. Varhaiskasvatuslaki 8 § ja HE 40/2018 vp, s. 88¬-89 sekä viittomakielilaki (359/2015)
87. Varhaiskasvatuslaki 8 § ja HE 40/2018 vp, s. 88¬-89 sekä viittomakielilaki (359/2015)
88. Varhaiskasvatuslaki 7 §
89. Varhaiskasvatuslaki 30 § ja HE 40/2018 vp, s.103 
90. Varhaiskasvatuslaki 7 §
91. Varhaiskasvatuslaki 23 §
92. Varhaiskasvatuslaki 23 §
93. Varhaiskasvatuslaki 34 ja 35 § ja HE 40/2018 vp, s.105-106
94. Varhaiskasvatuslaki 34 ja 35 §
95. Varhaiskasvatuslaki 3 § 1 momentti kohdat 1 ja 10
96. Varhaiskasvatuslaki 7 § ja HE 40/2018 vp, s. 87-88
97. Varhaiskasvatuslaki 3, 4, 40 ja 41 §
98. Varhaiskasvatuslaki 40 - 42 §
99. Perusopetuslaki (628/1998) 25 § 2 momentti
100. Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014, luku 5.5 Erityinen tuki
101.  Varhaiskasvatuslaki 30 §
102. Varhaiskasvatuslaki 24 § 
103. Varhaiskasvatuslaki 24 § 
104. Laki kansallisesta koulutuksen arviointikeskuksesta (1295/2013) 1 § ja Varhaiskasvatuksen laadun arvioinnin perusteet ja suositukset, Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen julkaisu 24:2018
105. Varhaiskasvatuslaki 24 § 
106. Varhaiskasvatuslaki 20 § 

Lähdeluettelo (Linkit) 
Eksote, yhteisen työn sopimus: Kehitykselliset palvelut (eksote.fi)

Etelä-Karjalan lastenkulttuurikeskus Metku: http://www.lastenmetku.fi/

Iloa, leikkiä ja yhdessä tekemistä - Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset 2016: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-410-8

Keke päiväkodissa – Kestävän kehityksen opas: Keke_paivakodissa.pdf (kierratyskeskus.fi)

Kielitietoisen pedagogiikan kehittäminen varhaiskasvatuksessa. KieliPeda-työväline: Kielipeda_tyovaline.pdf (utu.fi)

Lappeenrannan varhaiskasvatuksen laadunarviointisuunnitelma: Katsele asiakirjaa (saita.fi)

Ohje varhaiskasvatuksen katsomuskasvatuksen toteuttamisesta ja uskonnollisista tilaisuuksista varhaiskasvatuksessa: ASIAKIRJAPOHJA OPH

Sapere: Aistien avulla ruokamaailmaan - Sitra

Tasa-arvoinen varhaiskasvatus: http://www.tasa-arvoinenvarhaiskasvatus.fi/toiminta-ja-arki/

Tasa-arvokompassi: Tasa-arvo toimintakulttuurin keskiöön – Maailmankoulu

Turvallinen lääkehoito: Turvallinen lääkehoito. Opas lääkehoitosuunnitelman laatimiseen (valtioneuvosto.fi)

Varhaiskasvatuksen laadun arvioinnin perusteet ja suositukset: https://karvi.fi/app/uploads/2018/10/KARVI_vaka_laadun-arvioinnin-perusteet-ja-suositukset.pdf